Lihan syöttäminen koiralle muuttaa sen kehonkoostumusta verrattuna vaikka kuivamuoniin. Se on kohtuullinen fakta, tokikaan ei 100 prosenttinen. Se, että onko sillä merkitystä, taasen riippuu koirasta ja mitä se tekee.

Julkaisin foorumilla jutun kuinka meillä olivat koirat hetken aikaa pelkällä lihalla, ja mitä siitä seurasi.

• miksi meillä syödään nykyään kuivamuonaa
• mikä on pakastimemme tila
• että pieni pyöreys ei ole vaarallista, mutta timmit ovat nättejä (ainakin koirissa)
• miten Lehtonen epäonnistuu kuntoilussaan ja miten se selittää miksi koirille liha sopi
• Miten baby-maissi ei toiminut
• muutama muu juttu päälle

Foorumilla pystyt kommentoimaan itse blogia, mutta lukemaan pystyt toki täälläkin. Ole hyvä.

Ei ole mikään salaisuus, että meidän perheessä koirat ovat syöneet pitkään pelkkää kuivamuonaa. En sitä aktiivisesti ole mainostanutkaan, mutta olen sen kertonut ja usein pyytämättäkin.

Maksaminen on köyhän ongelma

Syy on aika arkinen. Asumme keskellä Vihdin perämetsiä. Nummela on lähin paikka, josta saisi ostettua lihaa ja sinne on matkaa jotakuinkin vajaa 30 kilometriä. Ei mahdoton reissu, koska siellä käydään ostoksilla muutenkin joka viikko, useammankin kerran.

Nummelassa lihaa myy parikin yritystä, mutta molemmilla on sama hidaste: minulle liian kova hinta. Toki koirakantamme on pienentynyt ja nykyisellään löytyy kaksi russelia ja yksi greyhound, joten siltä osin lihan kokonaiskulut olisivat aivan eri kokoluokassa kuin aikoinaan, kun koiria oli toistakymmentä.

Mutta en vaan halua maksaa jotain, joka on minusta liikaa. Sama juttu siis kuin hevosessa — ei hevosen kilohinnan nousu liittynyt mitenkään kulurakenteeseen, vaan että teurastamot ja kauppa oivalsivat sen myyntimahdollisuudet. Kuluttajat kun luulevat hevisenlihan olevan jotenkin hyvää. Ei se ole. Se on ruokana aika huonoa ja aikoinaan sen etu oli matala kilohinta.

Nyt sitä etua ei enää ole.

Ennen tehtiin kilpakoiria. Niillä ei vain harrastettu, vaan yritettiin olla parempia kuin kukaan muu (meidän perheessä se ei jäänyt pelkäksi yritykseksi, vaan tavoite toteutettiin ja ns. isolla lekalla). Nyt on puhtaita kotikoiria. Asiat tehdään silloin eri tavalla, koska tavoitteet ovat erilaiset.

Tämä kuulostaa juurikin niin pahalta kuin miltä se näyttää, mutta se on realismia: kotikoirilla asioita ei tarvitse tehdä niin ehdottomasti ja suurella tarkkuudella, kuin kisakoirilla.

Noutopisteiden ongelma

Kennelrehulta olisi saanut lihaa järkevämpään hintaan. Ei heitä vastaan oikein kukaan hinnoilla pysty kilpailemaan, jolloin muiden valtti on helpompi saatavuus ja muut myymäläpalvelut.

Tuohon Kennelrehu meillä kaatui.

Meidän kulmilla Kennelrehulla on kaksi pysäkkiä. Molempiin on matkaa se maaginen noin 30 kilometriä. Edelleenkään matka ei ole ongelma, vaan aika. Me kun olemme yhden auton talous, ja aikuisista toinen käy Oikeissa Töissä™.

Toiselle pysäkille ehtii aamuvuorosta, jos lähtee hieman ajoissa ja ajaa nopeusrajoituksia vastaan. Toiselle ehtisi aamuvuorosta hyvinkin. Mutta kumpaankaan ei pääse iltavuorosta.

Jos joku ehdottaa nyt lihan ostamista sellaisia määriä, että selviää vaikka lltavuoro olisikin, niin minä esitän vastakysymyksen: millä työnantajalla tiedetään vuorot 3 – 4 viikkoa eteenpäin? Ei teollisuudessa ainakaan.

Ostetaan siis 3 viikon lihat. Tuleekin iltaviikko, jonka takia pitäisikin ostaa 6 viikon ruuat. Mitä tehdään, kun samaan aikaan osuu taas iltaviikko? Se olisi siis pitänyt ennakoida ja ostaakin 3 kuukauden lihat etukäteen?

Kyllä. Minä voisin ostaa vuoden lihat kerralla. Meillä ei ole tällä hetkellä sellaisia pakastintiloja ja vaikka olisikin, niin ostohinnan pitäisi tipahtaa aika reilusti ennen kuin minä sitoisin sen rahamäärän (plus sähkö päälle) koiran ruokaan. Varsinkin kun hankinnalle ei ole mitään sen suurempaa pakkoa, kuin liha lihan takia.

Pitkähkö vuodatus sille syylle miksi meillä koirat syövät nykyään kuivamuonaa.

Ruokinnan tärkeimmät perusteet

Vuodatuksen perussyy lienee siinä, että minulta kysytään aika usein että miten Lehtonen, Suomen ehkä tunnetuin 50/50-ruokinnan puolestapuhuja ja hyvin tunnettu raakaruokintaosaaja, ei sitten toteuta kumpaakaan omillaan.

Käytännön syyt jo tulivatkin. Asenne- ja ajatustason syinä ovat ne kaksi muuta aspektia, joita olen myös yrittänyt mallintaa rautalangasta vuosikausia:

1. ruokinnan täytyy tarkoituksenmukaista, ei ideologista
2. ruokinnan täytyy olla helppoa

Meillä käytetty kuivamuona (Royal Canin Medium Puppy, koska joku sitä kuitenkin seuraavaksi kysyy) pitää koirat painossaan eikä ongelmia ole. Saan ostettua sen verkosta ja toimitettua kylälle. Hinta on myös edullisempi kuin kivijalkaliikkeestä ostettuna.

Ei siinä tuon kummallisempaa draamaa ole.

Kyllä, siirtäisin koirat välittömästi takaisin 50/50-ruokinnalle — jos se olisi omistajillle käytännöllinen ratkaisu.

Pakastin, muinaismuistoalue

Meidän pakastearkku on luultavasti marttojen ja aika monen elintarvikehygieenikon painajainen. Ei siksi, että se olisi paskainen, vaan koska se alkaa täyttämään museoviraston edellytykset arkeologisille kaivauksille. Kerroksista alkaa löytymään jopa muinaishistoriaa.

Tiedän, että meidän taloutemme ei ole ensimmäinen tuon kanssa painiva. Eikä viimeinen.

Aina kun pakastin sulatetaan ja pestään, niin reippaasti päivämäärävanhat otetaan erikseen. Samalla luvataan taas pyhästi, että ne syötetään koirille.

Aivan samalla tavalla aivan jokainen kerta tuo pyhä päätös unohtuu. On helpompaa kaivaa kuivamuonasäkistä einestä kippoon kuin lihaa pakastimen uumenista.

Nyt ryhdistäydyin. Ryhtiliikettä hieman avitti se, että olin unohtanut tilata kuivamuonaa — oikeammin, olin ennakoinut kulutuksen väärin (joojoo, unohdin).

Myös kuluttaja tekee taloudellisia valintoja

Oli siis kolme vaihtoehtoa.

Voisimme ajaa Nummelaan ostamaan kauppahinnoilla kuivamuonaa — se ei ole enää vaihtoehto kuin pakosta, sillä aikoinaan tehty Mustin ja Mirrin sekä Royal Caninin muutos klubi- ja kasvattajahintoihin tarkoitti sitä, että Musti ja Mirri ei enää saa tuolta osin meidän euroja. Ja koska käynnit vähenivät, niin samalla jäi sitten ostamatta ne kaikki muut, korkeamman katteen tuotteet.

Valitan, eikä tässä ole mitään henkilö- eikä yrityskohtaista antipatiaa. Kuten totesitte meille, että muutos oli liiketaloudellinen ratkaisu, niin samaa se oli meiltäkin.

Olisimme voineet ostaa pienen määrän jotain ns. markettiruokaa. Tuota… ei ennen kuin on pakko. Vaikka myyntipaikka ei sinällään määrittele ruokien laatua, ja erikoisliikkeistä löytyy rutkasti aivan täyttä kuraa, mutta tolkuttomalla hinnalla, niin Keskon ja S-ryhmän katevaatimus aiheuttaa sen, että he eivät ota myyntiin kuin sellaisia vaihtoehtoja, joissa tuottaja JA tukkuri pysyvät hengissä matalimmalla mahdollisella hinnalla. Se näkyy sitten laadussa.

Kolmas vaihtoehto olisi nöyrtyä, ottaa lusikka kauniiseen käteen, nujertaa laiskuus ja alkaa syöttämään pakastinta tyhjäksi.

Joten valitsemme herran C ja pakastin leviäksi.

Koiralle lihaa vatsan täydeltä

Pakastimen uumenista löytyi liha-akselilla pääsääntöisesti ns. ihmisten lihoja. Ostettu tarjouksesta, punaisella hintalapulla tai muuten vaan, että aina ei tarvitsisi lähteä kauppaan.

Niitä ei kuitenkaan koskaan syöty. Masentavaa. Sekä taloudellinen ennakointi niin sanotusti einen pissi. Koirat kuitenkin kiittivät.

Löytyi myös jokunen pötkö koirien rehulihoja. En suostunut edes arvuuttelemaan niiden ikää. Mutta näyttivät hyvältä, haju oli normaali ja koirille maistui. Suomalainen rehulihatuotanto osaa työnsä tuolta osin.

Koska ostokset ovat aikoinaan olleet akselia humaanikeittiön tarve, niin suurin osa oli broileria. Filetta, rintaa ja suikaletta. Hieman löytyi punaistakin lihaa, jauhettuna. Ei siten optimaalia koirille, koska rasvaa on liian vähän. Sitä saa kuitenkin paikattua rasvahappojen osalta einen ruokaöljyllä ja energian puolesta voilla.

Jätin kuitenkin moiset viritykset tekemättä, koska eläimet ovat päässeet hieman paisumaan. Tai löystymään. Suora seuraus kahdesta tekijästä: laiskasta elämästä ja kuivamuonan hiilihydraateista.

Hiilihydraatit eivät ole todellakaan mikään kategorinen paha, mutta ne keräävät elimistöön nestettä. Joskus se on haluttua, joskus ei ja useimmiten täysin merkityksetöntä.

Silmä on kuitenkin vuosien saatossa mielistynyt tiukempiin koiriin. Ja jos joku nyt kokee tarvetta muistuttaa, että selitän huomattavan usein myös, että pieni ylipaino on vain positiivinen asia, niin ristiriitaa ei ole.

Jos minua olisi häirinnyt koirien määrätty löysyys, niin olisin tehnyt asialle jotain. Varsinkin jos se olisi vaikuttanut nelijalkaisten hyvinvointiin. Kyse on vain siitä mikä miellyttää silmää. Ja kun itsekään ei kuulu kedon kauniisiin kukkasiin, vaan sijoittuu enemmälti akselille pujo ja takiainen, niin muiden ulkonäöstä on parasta pitää suu supussa.

Silti nättiä on kiva katsella.

Tässä on myös eräänlainen gurumaisempi aspekti myös. Kun osaa asiat, niin perusteiltaan kuin myös toteutukseltaan, niin tietää myös milloin sääntöjä voi muuttaa tai jopa rikkoa.

Kyllä, tuo on toki akselia tehkää kuten sanon, älkää kuten minä teen. Mutta ei dramatisoida tätä liikaa. Kyse oli viikosta ja terveelle koiralle voi viikon syöttää ihan mitä lystää.

Lyhyt aika, iso muutos

Koska koirat siirtyivät pelkkään lihaan, ja koska samalla myös kalorit leikkaantuivat, niin vaikutus oli selvä, sekä yllättävän nopea:

• koirat kiristyivät,
• lihakset tulivat paremmin näkyviin
• koirat alkoivat näyttää koirilta

Mikä mielenkiintoisinta, niin eräällä into ja aktiivisuus myös lisääntyivät — joka ei ole russelien kohdalla välttämättä niin haluttua…

Muutos tapahtui kolmessa päivässä. Ja se on nopeaa.

Nopeus ei selity proteiinien laadulla, energian leikkaamisella (tosin, sillä voi olla vaikutusta), lisääntyneellä vedellä tai edes ajatuksella parempi ruoka, parempi mieli. Aivan kuin elimistö olisi odottanut jotain tuttua signaalia, johon vastattiin heti.

Ryhmässä Fittiness 1 olen vinkunut, vonkunut ja parkunut kun kuntoiluprojektini ei tuota tuloksia eikä kehittymistä tapahdu. Syytä milloin ikää, milloin ruokaa, milloin epäsuotuisia tähtiä, mutta aito syy on historiani.

Olen elänyt vuosikymmeniä laiskasti vaatimatta keholta sen enempää kuin mitä arki vaatii. Se on aiheuttanut tilanteen, jossa lihassolut ja hermosto eivät osaa enää vastata uusiin vaatimuksiin — uuden oppiminen vaatii aikaa (ja aikaa minulla ei ole, mutta se on oma juttunsa).

Sen sijaan jos on aikoinaan liikkunut, voimaillut ja kuntoilut kunnolla, niin elimistö tietää miten reagoida. Sen jälkeen voidaan olla parikymmmentä vuotta laiskana ja kun ryhdistäydytään, niin elimistö osaa ja tietää vasteen. Ja vähälläkin työllä aletaan saamaan tuloksia.

Oletus on, että ruuan kohdalla kyse olisi vastaavasta reaktiosta. Koiramme ovat eläneet ja kasvaneet lihapohjaisella ruokinnalla. Vaikka lihaa ei ole syöty aikoihin, niin se ei ole uusi asia. Koko aineenvaihdunta muistaa ja osaa lihan ja sen sisältämien ravintoaineiden käytön.

Kyseessä ei ole uusi asia, vaan paluu vanhaan.

Sama mekanismi selittäisi myös sen, miksi niin monella koko ikänsä kuivamuonaa syöneellä on itseasiassa alkuun vaikeuksia, jos ne heitetään suoraan kokoraa’alle. Ja miksi 50/50-ruokinta on niin tolkuttoman toimiva: mukana on hieman vanhaa, hieman uutta, hieman lainattua ja se sininen voidaan jättää pois — mutta jos sen haluaa, niin mustikat voisivat olla valinta.

Koirat palasivat sittemmin takaisin kuivaan. Niiden mielestä se oli aivan mahtavaa, ikäänkuin karkkipäivä. Aivan samoin ne reagoivat lihaan.

Tarkoittaa sitä, että

• ruuan vaihtaminen vain siksi, että omistajaa kyllästyttäisi syödä aina samaa ruokaa
• ruuan vaihtamattomuus siksi, että koira on rutiinieläin

ovat molemmat ääripäitä ja lähtökohtaisesti väärin. Koiran ruokaa saa, ja täytyisikin, aika ajoin vaihdella. Mutta se tehdään toisaalta koiran hemmottelun takia (jossa ei ole mitään väärää) ja toisaalta siksi, että koirien makumaailma on vielä vahvemmin hajuun perustuva kuin meillä ihmisillä, ja kun hajumaailmaa ruuassa muutetaan koiralle miellyttäväksi ja vaihtellevaksi, niin sitä…. hemmotellaan.

Tai jos haluaa käyttää teknistä ilmaisua: koiran mielenkiintoa ruokaa ylläpidetään manipuloimalla sen aisteja.

Sanonko nyt, että aina väittämäni virhe, jossa nirsoa koiraa korjataan vaihtelemalla ruokaa, ei olisikaan virhe? Sitä voi miettiä, mutta samalla pidetään mielessä ne kolme pääsääntöä:

• tarkoituksenmukaisuus
• helppous
• sääntöjen osaaminen, jota voi soveltaa niitä

—

Otsikkokuva ei näyttäisi liittyvän mitenkään aiheeseen. Ei suoraan liitykään. Muistuttaapahan vain sitä, että kun syötetään ylijäämäruokaa ja ruuan tähteitä koiralle, joka on siis vain hyvä asia, niin aivan kaikki ei kuitenkaan sovi.

Annoin koirille jonkun pakaste-wokin jämät koirille. Mukana oli viipaloitua baby-maissia. Koska se oli kiertänyt paiston kautta, oli siis kypsää, ja koska nuo eivät ole millään tavalla sama asia kuin aidoot maissintähkät, niin tietysti annoin ne. Olin kuitenkin kaukaa viisas, ja annoin vain yhdelle.

Kaksi päivää meni, kunnes nuo alunperin keltaiset viipaleet siivottiin koirahuoneen lattaialta. Joten ei, ei anneta minkäänlaista maissintähkää koirille.