Urheilevien koirien omistajat harvemmin kysyvät miksi treenataan. Oikeammin turhan harvoin mietitään miksi treenissä pitäisi olla säännöllisyyttä, miksi liikuttamisen pitäisi olla ”kilpailulajityypillistä” ja miksi ahneus kostautuu. Toki jos ajautuu pelkkään analysointiin, niin tekeminen jää väliin ja silloin on aivan sama kuinka hyvin on teorian sisäistänyt. Liikkumaton koira ei liiku kilpailuissakaan. Mutta aina välillä, joskus, kannattaa koirien kanssa tarpoessaan kysyä itseltään kolme kysymystä:
- miksi – mitä tällä saavutetaan
- voisiko saman tehdä toisin
- onko tästä haittaa koiralle
Kerrataan ne syvimmät perussyyt – varsinaiset treenivinkit ja -tavat ovat työkaluja, joilla nämä perusasiat saavutetaan.
Rasituksen idea on aiheuttaa lihaksille, luustolle, jänteille ja nivelille stressiä sekä pieniä vammoja. Voiman ja kunnon kehittyminen on kehon suojareaktio stressiä ja vammoja vastaan.
- Rasituksen jälkeinen palautuminen korjaa vammoja
Tämä tarkoittaa itse asiassa sitä, että lihaksisto – ja kaikki muutkin rasittuneet – korjatessaan itseään valmistaa itseään kestämään seuraavalla kerralla kovempaa rasitusta, ettei (mikro)vammoja tulisi. Kunnon ja lihanvoiman kasvu on siis oikeastaan suojareaktio. Elimistö sopeutuu rasitukseen. - Palautumisen aikana elimistö valmistautuu seuraavaan samanlaiseen kuormitukseen, jotta vammoja ei syntyisi.
Kun rasitusta nostetaan elimistön sopeutumisen myötä (joka myös kunnon ja voiman kehittymiseksi kutsutaan), niin kehon suojelemiseksi joudutaan rakentamaan lisää lihassoluja, tekemään enemmän hermotusta lihassoluille, parantamaan lihaksiston verenkiertoa ja kovettamaan luustoa. - Palautumisen aikana suorituskyky nousee paremmaksi kuin ennen rasitusta.
Tätä kutsutaan nimellä superkompensaatio, ja se on hetkellinen ”ikkuna” palautuksessa ja kunnon/voiman kehittymisessä. Tuota ikkunaa, sen kestoa ja paikkaa, ei voida koirilla määritellä tarkkaan. Tämä on se ”pikkutekijä”, joka erottaa menestyvät treenarit akanoista. Seuraava rasitus pitäisi ajoittaa superkompensaation mukaan, ja tämän ajoituksen onnistuminen maksimoi treenin hyödyn. Osa tekee sen perstuntumalla oikein, osa menee totutun kaavan mukaan. - Jos seuraava treeni tehdään liian aikaisin, niin seurauksena on vain pahempi väsyminen.
Lihaksiston on saatava palautua kunnolla. Jos se ei ole palautunut, niin rasitus ei kehitä, vaan lisää mikrovammoja entisestään ja latoo väsymystä väsymyksen päälle. Arkikielessä todetaan, että eihän näitä huvita juosta ja koirat laitetaan hetkeksi lepoon – annetaan niille aikaa palautua. Jos liiallista rasitusta jatketaan kaikesta huolimatta, niin koiralle kehittyy ensin ylikunto ja sen jälkeen se hajoaa. Jos treenarilla on hyviä koiria, joiden ura päättyy aina lihasrevähdykseen, niin se kertoo liiasta ahneudesta rasituksen suhteen ja kyvyttömyydestä ymmärtää palautumisen merkitys. - Jos seuraava treeni tehdään liian myöhään, niin kunto ja voima eivät kehity.
Kun treenataan liian harvakseltaan (tai kevyesti), niin keholla ei ole mitään tarvetta lisätä lihasvoimaa. Ollaan joka kerta rasituksen alkaessa samassa lähtökohdassa kuin ennen sitä edeltävää treenikertaa. Siksi on aivan yhdentekevää vaikka koiralta olisi ns. juoksuttanut paskat pihalle, jos se tapahtuu kerran viikossa tai parin viikon välein. Tai jos ylipäätään rasituksen säännöllisyys puuttuu.
Kehitys tapahtuu aina ja poikkeuksetta rasituksen jälkeisessä levossa!
Rasituksen tyyli ja varsinkin laatu on miellettävä. Aina kun on ns. treenaamassa koiraa, niin sen liikkumista on seurattava; miten tämä palvelee pyrkimyksiä. Jos kyseessä on vintti, niin käsi sydämellä: paljonko muutaman kymmenen metrin puolitehoisista spurttailuista on apua, kun kilpailut käydään maksimaalisella vauhdilla juoksuajan ollessa jotain kilpailumatkasta riippuen? Miten uiminen tai hankijuoksutus palvelee sprinttiä? Tai jos tehdään agility-koiraa, niin mitä palvelee 10 kilometrin hölkkälenkki, kun koiran koko suoritus perustuu lyhyisin nopeisiin juoksupyrähdyksiin? Jos koiralla harrastetaan taakanvetoa, tai muuta raakaa lyhytkestoista lihasvoimaa, niin tapahtuuko kehitystä jos koiran treeni on ollut taluttimessa vetämistä? Valjakkopuolella ollaan oivallettu treenin ja kilpailumatkan yhteys, kyse onkin enemmänkin treeniajan rasituksen ajoituksista. Metsäkoirilla taasen ollaan masentavan usein vakaasti sitä mieltä, että kun se harmaa, karjalainen, luppakorva-ajokoira tai muu on viettänyt kesän kahden neliön häkissä haukkuen kaikki ohikulkijat eläen perunnakuorilla, koska ennenkin niin tuli hyviä ja terveitä koiria, niin se voidaan kylmiltään lyödä jäniksen, peuran tai hirven perään.
Kaikki edellä mainittu huomioiden: palautuminen ja palauttaminen ovat tärkeämpiä asioita kuin alkuverryttely tai -lämmittely.
Mikä sitten on oikea rasituksen ja levon rytmitys. Entä mikä on tehokasta treeniä? Hyviä kysymyksiä. Vastauksien tietäminen tai niiden toimiva toteuttaminen käytännössä ovat se tekijä minkä takia joku on toista menestyvämpi treenarina. Se toinen tekijä on koiran genetiikka, joka määrää suorituskyvyn ylärajan, mutta se on aivan oman artikkelinsa väärtti.
