Lihasten koko ei ole merkitsevä koiran nopeuden tai kestävyyden suhteen. Toki greyhoundin täytyy olla lihaksikas, mutta pelkästä lihasmassan kasvattamisesta massan takia ei ole hyötyä. Yksikään kehonrakentaja tai voimannostaja ei ole nopea. Greyhoundeilla on sama problematiikka kuin ihmispuolen sprinttereillä: miten saada maksimaalinen nopeus mahdollisimman alhaisella painolla.

Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että lihaksia on kahta eri ulkomuodollista mallia – parhaiten tämä näkyy graciliksessa, suuressa reisilihaksessa. Pitkiä ohuita ja lyhyitä paksuja. Periaatteessa noillla kahdella eri ulkomuotomallilla ei ole merkitystä, mutta treenareiden mielestä niillä on eroja. Mitä paksumpi, pyöreämpi ja lyhyempi lihas on, sitä enemmän greyhoundia pidetään sprintterinä ja erittäin nopeana lähtijänä. Pitkä, ohuempi lihas kertoo kestävämmästä juoksijasta.

Päinvastaisia tapauksia löytyy vähintään yhtä paljon kuin tuota näkemystä tukevia. Tämä on saattanut syntyä siitä, että erittäin nopeita sprinttereitä on enemmän urosten joukossa, ja ne ovat usein isoja koiria isoilla lihaksilla. Stayereistä taasen löytyy hieman enemmän narttuja, jotka ovat aina uroksia sirompia. Ja parhaat keskimatkan koirat ovat yleensä suuntaan tai toiseen liioittelemattomia rakenteeltaan.

Tällaiset ”säännöt” ovat sikäli turhia, että treenari ei voi niihin vaikuttaa. Perimä yksinään määrää millaiset lihakset ulkomuodoltaan koira saa. Samaten perimä määrää, millä matkalla koira on optimi – treenin tulee ainoastaan tukea tätä. Matkakriteerinä on siis koiran kyvyt, ei lihasten ulkomuoto.

Yksi asia on varma. Mitä enemmän koiralla on lihasta, ja mitä paksumpi se on, sitä suurempi on loukkaantumisherkkyys. Siksi lihashuolto on näillä vielä normaaliakin tärkeämpää.