Yksi mitä itsekseni olen miettinyt, enkä nyt ainakaan suoraa aihetta löytänyt, on hiekka. Aloittelijalle ainakin on epäselvää kuinka käy hiekalle. Hiekan merkitys tassuissa kyllä jostain löytyikin, mutta miten käy hiekan suolistossa? Sinne sitä kuitenkin luulisi joutuvan, ainakin muistellen perheen aikoinaan juosseiden greyden hiekkaisia suita, silmiä, korvia jne. Onko riskiä että hiekkaa voi päästä jopa keuhkoihin, ja aiheuttaa tulehdusta? Hevosillahan hiekkaähky on on yleinen, hiekkaa on suolistossa jonkin verran varmaan kaikilla, ja hiekkaähky on myös vaarallinen. Hevosilla hiekka ei poistu itsekseen, normaalilla ruokavaliolla. Kertyykö koirien masuun hiekkaa vai poistuuko se sieltä?
Hevosilla, varsinkin suomenhevosilla, on paha tapa syödä tarkoituksella hiekkaa. Ei riitä, että sitä menee suolistoon hiekkamaalla olevilla laitumilla, vaan sitä popsitaan ns. ihan urakalla. Lopputuloksena saadaan pahimmillaan ähky. Hevonen on muutoinkin ähkylle altis, ja ehkä siitä syystä nimenomaan hevostaustan omaavat ihmiset ovat – ainakin minusta – ”normaaliväestöä” enemmän huolissaan koirien suolistotukoksista.
Osa koirista syö myös hiekkaa. Varsinkin pikkupennut päästessään ulos. Osaksi kyse on normaalista maailmaan tutustumisesta, sillä myös koira tutkii ympäristöään suullaan – vaikka kuono ja hajuaistikin on keksitty. Multaa saatetaan popsia urakalla, eikä se katso ikää, rotua tai sukupuolta.
Tapa on sinänsä harmiton, ja harvemmin, jos koskaan, aiheuttaa mitään suurempaa. Joskus oksentelua, joskus ohimenevää löysyyttä. Nyt sitten arvaillaan, koska en tunne hevosen anatomiaa kovinkaan hyvin. Hevonen on ruohonsyöjä, jonka tarkoitus on kulkea koko ajan hissukseen eteenpäin laiduntaen. Kuten muutkin ruoholla elävät saaliseläimet, niin sen on tarkoitus syödä enemmän tai vähemmän koko ajan – johtuen ruuan heikosta sulavuudesta sekä energiapitoisuudesta. Jatkuva syöminen tarkoittaa myös sitä, että ruuansulatuskanavassa on koko ajan ruokaa. Koirille suositellaan paastopäiviä ja petona sen kuuluisikin olla välillä ilman ruokaa – ainakaan siitä ei ole sille haittaa. Mutta hevosen paastottaminen ja suoliston päästäminen tyhjäksi on menestyksekäs tapa saada meetvurstia. Hevonen ei kestä sitä, ja sairastuu nopeastikin. Ilmeisesti juuri ruuansulatuskanavan pituus ja hitaus aiheuttaa hevoselle ähkyn, kun hiekka tukkii jonkun suoliston ”kapeikoista”. Koiralla on lyhyempi ja nopeampi suolikanava, mahalaukku kykenee estämään sulamattoman aineksen pääsyn suolistoon ja lisäksi koiralla on oksennusrefleksi, joka hevoselta puuttuu.
Seison mielelläni korjattuna, jos arvaukset hevosen suhteen menivät pieleen.
Vaikka pentu, tai aikuinen koira, söisikin reippaammin hiekkaa tai maata, niin ei siitä sinänsä tarvitse huolehtia. Suhtautuu siihen vaikka sulamattomana kuituna. Oleellisempaa on miettiä miksi koira syö hiekkaa/multaa/maata.
Pennuilla kyse saattaa siis olla puhtaasta uteliaisuudesta. Aikuisella innostuksen voi tuoda pintaan joku maku tai haju; kissa on käynyt tarpeillaan, kiimainen narttu on piipahtanut, multa on lannoitettu jne. Tai sitten koiralla on jokin puutos esim. hivenaineiden tai muiden mineraalien suhteen. Betonin järsiminen yhdistetään yleisesti kalsiumin puutokseen. Kalkkilisä tai vaikkapa merilevä voi silloin tuoda avun. Tai sitten syynä on tylsistymisen aiheuttama sijaistoiminto, kuten ymmärtääkseni hevosillakin (ja kun hiekka on nimenomaan suokkien ongelma, niin niillä sitten vasta tylsää täytyy ollakin).
Ratajuoksussa koiran naama on välillä todella hiekassa. Pettämätön merkki siitä, että olisi ehkä ollut syytä juosta hieman nopeampaa – eipä saisi hiekkoja silmille. Paitsi että silmien puhdistaminen on selviö, niin suu ja nielu on syytä puhdistaa myös. Suurin osa huuhtoo niin, että koira joutuu juomaan hiekkaisen ja limaisen veden. Meillä ei suosita tuota, vaan pyritään nimenomaan estämään huuhteluveden juomisen. Osalla koirista on rasitusastmatyyppistä yskimistä ja kakomista jonkin aikaakin suorituksen jälkeen ja olen huomannut, että se vähenee huomattavasti, kun estää limaisen ja hiekkaisen veden pääsemisen nieluun. Letkullinen, halpa urheilujuomapullo on ehkä kätevin tapa huuhtomiseen (myös silmien ja tassujen). Pyyhkeen käyttöäkään ei kannata pelätä.
Hiekan joutumisesta keuhkoihin keskustellaan greyhoundpiireissä aika ajoin. Asiaa ei liene tutkitun, mutta kukaan ei oikein usko siihen. Keuhkot on kuitenkin kohtuullisen hyvin suojattu vierasesineitä vastaan. Jos hiekka jotain tekee, niin enintään ärsyttää kurkunpäätä. Sillä jos hiekka joutuisi keuhkoihin, niin huomattavasti hienojakoisempi vesisadehan aiheuttaisi sitten hukkumisen…
Hiekan suurin riski ratakoiralle, ja myös muillekin juokseville, on tassujen hiertymissä ja kynsivallin tulehduksissa.
