Määristä puhutaan ihan liian vähän. Tästä johtunee se, että ihmiset eivät tajua mittakaavoja. Melkein kaikessa ruuassa on perusenergiaravintoaineita, mutta liha on huono hiilarin lähde, ja peruna on huono proteiinin lähde, koska määrät, mitä halutun ravintoaineen vuoksi pitäisi syödä, on niin järjettömiä. Vaikuttavissa aineissa on yleensä jossain kohtaa vastassa myös yliannoksen raja – se on vaan yleensä huomattavan kaukana.

Tuotteissa kannattaa kiinnittää huomiota täyteaineisiin – joistain voi olla enemmän haittaa, kuin hyötyä, kun määrät ylittävät koiran (tai ihmisen) sietokyvyn. Automaattisesti haitta ei tarkoita kuolemaa – aineesta riippuen matka pienestä kaasuttelusta pahoihin ongelmiin voi olla lyhyt, tai sitten tosi pitkä. Aina kannattaa muistaa siis mittakaava, ja suhteuttaa riski ja hyöty toisiinsa.

Määrä tekee myrkyn.

Tätä ei pidä tulkita niin, etteikö varovaisuus olisi paikallaan – koiran ruokaan kuulumattomat asiat pidetään poissa koiran (ja lasten!) ulottuvilta omaehtoisen nautiskelun estämiseksi. Olemattomista määristä ei kannata edes välittää. Toisaalta tämä pätee toiseenkin suuntaan – vaikuttavat aineet toimivat vasta, kun niitä saadaan riittävästi, ja kasviperäiset luonnonlääkkeet ja luonnontuotteet eivät niitä määriä yleensä tarjoa. Luota siis aineisiin, joissa pitoisuudet on ilmoitettu, ja laske annostus eläimelle aina itse – tai pyydä apua.