Kun koiralle tulee lihasjumi tai muuta kipeyttä lihaksistoon, niin valveutunut omistaja vie koiransa hierojalle, osteopaatille tai fysioterapeutille. Lihashuollon lisäksi usein ehdotetaan kahta asiaa korjattavaksi koiran ruokinnassa: koiraa on juotettava enemmän (puhutaan nesteytyksestä) sekä on lisättävä vähintään magnesiumia, usein myös B-vitamiineja.

Lihasjumit aiheutuvat lähes aina koiran liikuttamisesta ja treenaamisesta väärin. Joko kyseessä on syvempi ongelma tai ollaan tehty liian paljon töitä. Agility altistaa helposti jumeille alustan, hyppyjen ja kääntymisten takia. Vinttikoirat saadaan jumiin yksipuolisella vauhtiharjoittelulla.

Jos itse perussyytä ei voida korjata, kuten agilityn rataa, niin silloin on puututtava kaikkeen muuhun mitä tehdään tai jätetään tekemättä: omaehtoinen lihashuolto, palauttaminen, ruokinta kokonaisuudessaan…

Jos koiralle on pakko pitää vaikioaika hierojalla, että se pysyisi terveenä, niin kyse on lähes poikkeuksetta edellämainittu, jonka nimi aiheuttaa aina suunnatonta vastusta: se on aina omistajan virhe.

Tähän kategoriaan kuuluu myös harrastuksen ulkopuoliset asiat. kuten fyysisesti aktiivinen omistaja, joka raahaa koiransa juoksulenkeillä välipäivinä. Löytyy myös kotoisempia omistajavirheitä. Liukkaat lattiat ovat huomattavan yleinen syy kroonisiin jumiutumisiin.

Ilmaisu lähes poikkeuksetta täydentyy sataan prosentiin, kun mukaan otetaan rakenteellisesti sairaat: nivelongelmat tai spodyloosi. Silloin vian aiheuttama liikevirhe ja/tai kipu pahentaa koiran epästabiilisuutta liikkeessä ja se jumiutuu.

Jos sellaisen koiran rasittamista, joka sairastuu rasituksesta, ei saa kutsua omistajavirheeksi, niin sitten en tiedä mitä saa.

Ymmärrän tilanteen hankaluuden, sillä useimmilla on mahdollisuus pitää vain yhtä tai kahta koiraa, ja jos ne eivät sairauden tai kehityshäiriön takia eivät sovellu harrastukseen, niin sitten ei harrasta omistajakaan seuraavaan noin 10 vuoteen.

Tuohon on kaksi ratkaisua, Etsitään uusi harrastus tai koiralle uusi koti.

Magnesiumin ja B-vitamiinien lisääminen perustuu täysin ajatukseen omistajan virheestä. Jostain syystä se ei kuitenkaan aiheuta kieltoreaktiota ja oma mielipide on, että se johtuu vain siitä, että ei puututa siihen asiaan, mikä on omistajalle aidosti tärkeää – harrastamisen perusteisiin.

Satunnaisten jumien ja lihasongelmien syitä sen sijaan on vaikka kuinka:

• satunnainen ylirasitus
• akuutit vatsaongelmat
• tapaturmat ja liukastumiset
• joskus vain menee jumiin

Nuo pitää analysoida ja jos/kun tulee siihen lopputulokseen, että mitään ei olisi voitu ennakoida tai tehdä toisin arjen realismissa, niin sekin hyväksytään.

Koira voi liukastua jäällä tai omaa tyhmyyttään juosta puuta päin. Vinttikoira voi kaatua radalla siksi, että joku juoksee päin. Hihnassa ollessa kissa tai rusakko ampaisee ojan pohjalta.

Maailma on vaarallinen paikka, eikä koiraa kykene treenaamaan, tai edes tarjoamaan elämisen arvoista elämää, lasipallossa sohvalla. Kun tekee asiat niin hyvin kuin mahdollista – oikeammin, välttää virheitä niin hyvin kuin pystyy; tuo on hieman eri asia – niin sen jälkeen opetellaan hyväksymään huono tuuri ja vahingot. Niidenkään hyväksyminen ei ole selviö kaikille.

Ihmisten krampit ja suonenveto

Magnesiumia suositellaan siksi, että muutakaan ei oikein keksitä. Magnesiumia suositeltiin aikoinaan ihmisten kramppeihin, joita myös suonenvedoksi kutsutaan, ja se on siirtynyt koirille.

Idea perustuu siihen, että magnesium on yksi rakenneaine järjestelmässä, jossa (lihas)soluille kuljetetaan käsky tehdä työtä. Magnesium osallistuu myös ylipäätään solujen toimintaan ja luokitellaan myös elektrolyytiksi (elektrolyytti on mikä tahansa aine, joka on mukana säätelemässä nestetasapainoa; osa proteiineistakin on elektrolyyttejä).

Teoria on ollut, että jumit syntyisivät siksi, että magnesiumin vajeen takia lihaksisto toimisi jotenkin väärin tai vajaasti. Ja joskus vielä optimistisemmin: lisömagnesium saa lihasten lihassolut toimimaan vielä paremmin.

Joskus ongelmat todellakin johtuvat magnesiumin vajeesta, mutta oppi on haettu ihmisiltä. Ihminen on hieman alttiimpi magnesiumin vajaukselle kuin koira – eikä ihmisilläkään magnesiumin vajetta useinkaan ole. Kyse on siis vanhaan uskomukseen ja todistamattomaan teoriaan perustuva käytäntö, joka on ollut melkoisen hyödytön.

Kyllä, osa ihmisistä saa levottomien jalkojen oireiluun apua magnesiumista. Mutta siinä kyse on aivan eri asiasta, eikä liity mitenkään liikkuvien koirien jumeihin ja lihashuoltoon.

Nestetasapaino kuntoon

Silloin kun uskotaan magnesiumin auttavan, niin kyse on kahdesta sinällään eri asiasta, joita yritetään korjata:

• ylirasituksesta ja huonosta palautumisesta
• kuivumisesta

Palautuminen on huomattavasti isompi asia kuin elektrolyyttien käyttö, mutta jos fokus on elektrolyyteissä, niin silloin käytetään kaliumia. Samaten jos jumi on syntynyt krampista, niin käyttöön otetaan kalium, ei magnesium.

Onneksi tuskin kukaan enää suosittelee suolaa vain siksi, että ihminen ja hevonen ihohikoilevina sitä jonkun verran tarvitsevat (eikä aidosti tarvitse ihminenkään usein, ainakaan lisänä). Silti mineraalisuoloja voi käyttää, koska niissä on kaliumia. Yozossa itse asiassa reippaastikin, kun taas Pansuolasta saa myös magnesiumia, tosin aika vähän.

Jos vahingossa ostaa jokaisen kaupan hyllyltä löytyvää magnesiumoksidia, niin ei saa magnesiumia ja kuivuminen lisääntyy. Mutta ummetuksen korjaamiseen se kylläkin toimii, ensiapuna.

Silti on ymmärrettävä selkeä ero ruokinnan lisien ja ongelmien ensiavun välillä. Jos ongelman perussyy on vaikka läähättämisen tai haukkumisen aiheuttama wash-out (munuaiset huuhtelevat elektrolyyttejä), niin ei oikea liike ole mennä kaliumostoksille, vaan jäähdyttää koiraa ja parkkeerata auto seuraavaksi jonnekin muualle – kyllä, nuo ovat hyvin yleisiä jumien aiheuttajia. 

Krooninen kuivuminen on lähes aina ruokintavirhe ja aniharvoin sitä saadaan korjattua pelkästään (pakko)juottamisella. Toki jos kyse on rajatapauksesta, niin juottaminenkin voi auttaa, mutta silti pitäisi korjata se perussyy: ruoka itsessään.

Hermosignaalien purske

Peruste B-vitamiinien käytölle on vielä heikompi. Koirilla ei edes ole B-vitamiineista puutetta sinällään. Toki oletus on, että aktiivisuus lisää B-vitamiinien kulutusta ja siltä osin B-vitamiinilisä saattaa olla perusteltua varovaisuuden takia, mutta silloin se otetaan yhdessä E-vitamiinin kanssa.

Tässäkin on selvä ero. B-vitamiinia annetaan siksi, että tarvitaan E-vitamiinia ja B-vitamiinit saadaan siinä ohessa, ja hevosten BE-vitamiinit ovat taloudellisin vaihtoehto. Syy ei siis ole itse B-vitamiinien hakeminen.

B-ryhmän vitamiinit ovat hormonien kaltaisia yhdisteitä, jotka osallistuvat reaktioiden kiihdyttämiseen lähes joka paikassa, jossa energia on tavalla tai toisella mukana. Tai hieman selvemmällä suomella ilmaistuna: aina kun käsitellään kaloreita millä tahansa tavalla, niin siihen tarvitaan B-vitamiineja.

Toive B-vitamiinien avusta perustuu kahteen B-vitamiinien rooliin elimistössä:

• ne osallistuvat solujen energian käyttöön
• ne osallistuvat hermoston rakentamiseen ja hermoimpulssien välitykseen

Joten B-vitamiinen neuvominen lihasjumeissa ja muissa lihasongelmissa perustuu oletukseen, että lihassolut eivät saisi tehtyä tarpeeksi kaloreita ja lakkaavat siksi toimimasta, tai hermoradat eivät toimisi kunnolla ja siksi lihastonus puuttuu.

Energiakysymyksessä ei paljoa B-vitamiinit auta, koska ongelma on pitkäkestoisessa rasituksessa ylipäätään läskistä saatavien energiavarantojen hiipuminen, ja lyhytkestoisessa anaerobisen soluvarastojen ehtymisessä sekö rajusti nousseessa happamuudessa. Kumpikin korjataan ennakoivalla palauttamisella, vähentämällä rasitusta, elektrolyyttien ennakkobuustauksella sekä vaikka beta-alaniinilla.

Hermoston toiminnassa kyse olisi kroonisesta vammasta tai pahasta ylikunnosta, eikä B-vitamiinien anto auta, vaan mm. totaalilepo ja treenauksen järkeistäminen. Vammassa ei auta kumpikaan, vaan koira siirtyy käytännössä eläkkeelle.

Toive B-vitamiinien avusta perustuu vahvasti lääkärien, niin ihmis- kuin eläinpuolenkin, suositukseen antaa ns. neuro-B-vitamiineja (B1-, B2-. ja B12-vitamiinit, joskus myös B6.) hermosto-ongelmissa. Eivät nuo mitään oikeasti pysty tekemään ja neuro-etuliitteestä huolimatta niiden luvallinen käyttökohde on B-vitamiinien puutoksen korjaaminen – neurokysymys on siten aidosti antaa-ymmärtää markkinointia.

Mitä sitten korjataan?

Tuo on mahdoton kysymys, koska korjataan se mikä on rikki. Se on ainakin varmaa, että ongelma on aniharvoin magnesiumin vajaasaannissa, eikä se koskaan ole B-vitamiinien puutteessa. Varaa puhelinaika, jos koirallasi on kroonisia jumeja.

Hieronta on ensiapua, mutta se ei korjaa ongelmaa. Tiedän, että tässä vaiheessa moni vetää henkeä, mutta mieti tätä: jos se kerta korjaa, niin miksi joudut buukkaamaan vakioaikoja?

Vilkaise nämäkin:

• Urheileva koira ja palauttaminen
• Koiran lihaksiston rutiinitarkastus
• Podcast 123: Koiran lihasjumeille magnesiumia?