Kaikissa treeniohjeissa painotetaan tärkeimpänä asiana säännöllisyyttä. Ja se onkin se ainoa asia, mistä ollaan samaa mieltä.
Kun aloitin greyhound racingin, en tiennyt treenauksesta mitään ja olin varma, että kaikki muut tietävät mitä tekevät. Muutaman koiran jälken uskoin tietäväni treenauksesta melkoisesti, ja ihmettelin miksi suurin osa muista eivät tee niin kuin kuuluisi. Nyt, kun greyhound racingia on tavalla tai toisella takana toistakymmentä vuotta, olen saanut jo vanhan harrastajan leiman, tiedän että en tiedä treenauksesta yhtään mitään. Ja tiedän että kaikki muutkin treenarit ovat vähintään yhtä eksyksissä.
Ero menestyvän ja jatkuvasti tappioita kärsivän treenarin välillä tulee viidestä asiasta:
- Koiramäärä
- Suvut (oikeammin perimä)
- Säännöllisyys
- Virheiden välttäminen
- Tuuri
Koiramäärällä on merkitystä pitkällä aikavälillä, ja sen sekä onnen väliin voidaan huoletta kirjoitaa yhtäläisyysmerkki. Loppujen lopuksi aika harvasta koirasta on korkeimmalle huipulle, ja ainoastaan ne lasketaan. Mitä useampi koira kulkee käsien kautta, sitä suurempi mahdollisuus on saada menestyvän treenarin maine – ne huiput muistetaan samalla kun lahjattomammat vaietaan kuoliaaksi.
Suvuilla on myös merkitystä. Vaikka poikkeuksiakin on, niin kokonaisuus huomioiden on vaikeaa menestyä ”hitaista suvuista” olevan koiran kanssa. Jos haluat voittaa sprintillä, keskity irlantilaisiin early pace koiriin. Suomalaisilla keskimatkoilla laakerit haetaan australialaisilla maustetuilla irkuilla ja Ruotsissa panostetaan puhtaampiin australialaisiin maksiminopeus koiriin. Entä jenkit? Ne ovat erinomainen valinta, jos aikoo kilpailla USA:n suljetuilla radoilla…
Säännöllisyys onkin sitten huomattavasti tärkeämpää kuin nuo kaksi edeltävää, tässä erotetaan jyvät akanoista! Suurin osa treenareista puhuu, ei tee. Jos heidän koiransa kulkevat, niin se johtuu siitä hienosta treeniohjelmasta – olkoonkin että sitä on noudatettu ehkä kokonaista kolme kertaa.
Säännöllisen treenarin tuntee siitä, että kun hänelle soittaa viikolla, niin hän on joko
- matkalla ottamaan koirille vetoja,
- on ottamassa koirille vetoja tai
- on tulossa ottamasta koirille vetoja.
Heille on lisäksi yhteistä se, että vaikka kaikki heidän koiransa eivät olisikaan maan parhaimmistoa, niin ne ovat yleensä aina pentueensa parhaita tai huomattavasti yli pentueen keskiarvon. He tietävät jotain treenauksen saloista (tai luulevat tietävänsä), mutta ovat useimmiten aika hiljaa tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Joka on tappio lajin yleisen tieto-taidon kannalta, mutta heille eduksi. Jos motivaatio riittää säännölliseen treenaukseen, niin myös kilpailuvietti on korkealla – ja kuka haluaisi auttaa kilpailijaansa?
Virheiden välttäminen on kuitenkin se kaikkein tärkein. Itseasiassa nuo edeltävät kolme kohtaa kuuluvat tämän alle. Ei tehdä suuria virheitä koiran hankinnassa. Ei tehdä suuria virheitä koiran liikuttamisessa. Ei tehdä suuria virheitä koiran ruokinnassa.
Me kaikki tiedämme, että treenauksen voi tehdä monella eri tavalla – silloin kun sitä ei tehdä väärin – ja silti koira kulkee. Halutaan valmiita treeniohjelmia ja valmiita päiväkirjoja. Greyhoundteoriaa on kuitenkin maailma täynnä, ja vaikka suurin osa onkin englanniksi, niin paljon löytyy jo suomeksikin – ja määrä lisääntyy koko ajan. Lukekaa ensin nuo läpi. Sitten unohdatte teorian ja keskitytte koiraan. Jonkun ajan kuluttua voitte pohtia miksi jonkun koirat eivät voita koskaan, samalla kun toinen on huipulla vuodesta toiseen.
Menestyvä treenari menestyy. Hän menestyy vuodesta toiseen, eri koirilla. Menestyvälläkin treenarilla on loukkaantumisia, mutta jos kaikki koirat ovat loukkaantuneet, niin kyseessä ei ole menestyvä treenari. Hän on ahne treenari, joka on valmis mihin tahansa. Aivan mihin tahansa. Ja ahne treenari on laiskaakin pahempi treenari. Laiskuus on vain typeryyttä, mutta ahneus on synti.
