Mikä auttaa turkkia kasvamaan?

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:29.2.2020
  • Artikkelin kategoria:Koira

Koiran näkyvin ja eniten katseltu osa on koiran turkki. Väittäisin, että aivan sama pätee nakuroduissakin, vaikka siellä painotus onkin turkin puuttumisessa. Turkkia ja sen laatua pidetään myös mittarina koiran hyvinvoinnista sekä varsinkin ruokinnasta ja ravitsemuksesta. Jos turkki on kunnossa ja karva kiiltää, niin kaikki on hyvin. Vasta kun karvaa lähtee koko ajan, iho hilseilee ja turkki on matta, niin aletaan jotain korjaamaan.

Mikä auttaa turkkia kasvamaan? 1Tuo ajattelu on toisaalta täysin oikein, koska melkoisen monet asiat heijastuvat turkkiin. Mutta se on myös täysin väärin, koska turkin ulkonäköön vaikuttaa vain turkkiin vaikuttavat asiat, eikä se ole sama asia kuin kokonaisvaltainen onnistuminen ruokinnassa. Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että turkki reagoi viiveellä ja aika pitkälläkin sellaisella. Ei karva ole pujoa, joka venähntää päivässä metrin. Kun turkki menee huonoon kuntoon, niin jokin on ollut pielessä jo pitkään. 

Ollaan tilanteessa, että viime kuussa on onniteltu itseään kun kaikki on hyvin ja koiran tukki kiiltää. Kuukauden kuluttua oivalletaan, että turkki on kuollut ja iho kesii ja ollaan tilanteessa, että olisi pakko myöntää itselleen, että vähintään puoli vuotta on jokin asia ollutkin melkoisen peppullaan. Se siitä itsensä onnittelusta.

Itselleen voi antaa armon sen suhteen, että läheskään aina ongelmat eivät ole omistajan vika sinällään ja joskus asiat vaan menevät pieleen.

Karvanlähtö

Koira vaihtaa tyypillisesti turkkinsa kaksi kertaa vuodessa, kesä- ja talvikarvaan. Pennuilla on lisäksi pentukarvan vaihtuminen aikuiskarvaan, mutta se on kertaluontoinen operaatio. Jos aikuinen koira alkaa vaihtamaan turkkiaan johonkin, joka vaikuttaa enemmänkin pentukarvalta, niin jokin on pielessä. Yleensä kyse on hormoniongelmasta ja lähes aina kyse on estrogeenin tai testosteronin vajeesta. Estrogeeni on suuremmassa roolissa ja siksi niin monille steriloiduille nartuille tulee pumpulinen turkki – asia menee siis hivenen päinvastoin kuin ihmisillä, joilla testosteroni vastaa karvasta, ainakin naamassa.

Koiran karvan vaihtumista säätelee valo. Valoon reagoi käpyrauhanen ja erittää sen mukaan melatoniinia. Keväällä valon lisääntyessä melatoniinin määrä laskee ja syksyllä taasen lisääntyy. Melatoniinin muutos taasen käynnistää karvanvaihtumisen. Hevosilla on täysin vastaava tilanne, mutta niillä hormonaalinen reaktio valoon on vielä vahvempi, koska se säätelee myös kiimaa ja tiinehtymistä (ja jos nyt kysyt, että miten keinivalo ja sisälläolo vaikuttaa asiaan, niin kysyt todella hyvän kysymyksen…). Valoon reagointi on luonnossa hyvin tyypillinen kuvio. Kasveilla ei erity melatoniinia, koska niillä ei ole käpyrauhasta, mutta perusidealtaan niillä kasvukauden alku pohjaa täysin samanlaiseen reaktioon.

Tuo on kuitenkin selitys siihen miksi karvanlähtö lähes säännöllisesti viivästyy huonoina ja sateisina keväinä. Ei se liity mitenkään siihen, että Juhannuksena voi olla kylmempää kuin uudenvuoden aattona. Kyse on siitä, että on koko ajan pilvistä ja sataa.

Melatoniiniin suhtaudutaan nykyisin vuorotyöläisten ja aikavyöhykematkustajien nukahtamislääkkeenä. Se johtuu siitä, että tarkimmin tunnettu melatoniinin rooli on säädellä vuorokausirytmiä. Kun otetaan illalla melatoniinia, niin yritetään kertoa elimistölle, että nyt on yö ja aika rauhoittua, vaikka aivot yrittävät epätoivoisesti selittää aivan muuta.

Tuokin on hyvin mutkia oikova selitys, koska käpyrauhanen säätelee ylipäätään sisäistä kelloa voimakkaasti kaiken muunkin suhteen kuin vain vuorokausirytmissä. Ja koska käpyrauhanen käyttää viestittelyyn melatoniinia (hormoni on kuriiri, joka sammuttaa tai käynnistää asioita), niin melatoniini on vaikuttamassa useisiin erilaisiin reaktioihin ja muihin hormoneihin.

Melatoniinia on annettu jo pitkään apuna turkkiongelmissa. Toive melatoniinissa on, että se huijaisi koiran elimistöä innostumaan karvan kasvatukseen. Kun nostetaan määrää, niin yritetään ikäänkuin yllyttää karvatuppeja työhön, koska winter is here. Väitän, että siitä ei huonoturkkisuudessa ole mitään iloa ollut, mutta sillä on osa mielestään onnistunut nopeuttamaan tai aikaistamaan karvanlähtöä.

Jos karvanlähtö näyttäisi pitkittyvän, niin ehkä melatoniista voisi olla jotain hyötyä. 

Melatoniinin annostuksesta ei kukaan tiedä mitään, koska ollaan tekemässä asiaa, jota kukaan ei ole koskaan selvittänyt. Mutta jos lähdetään liikkeelle siitä, että yli 5 mg annokset ovat ihmisillä turhia, ainakin nukkumisen apuna, niin se tarkoittaisi silloin koirille ehkä jotain 0,1 mg/kgEP pyöristettynä sellaiseen järkevään annokseen, jonka saa pillerinä. Melatoniinin yliannostamisesta sinänsä ei tiettävästi ole mitään haittaa (ja silti kannattaa pitää mielessä, että melatoniinista ei oikeastaan tiedetä paljoakaan, vaikka se elimistön perushormoneja onkin).

Matta turkki

Matta ja kuollut turkki on se yleisin murheenaihe. Lähes aina silloin tarjotaan ratkaisuksi sinkkiä. Sinkki ylipäätään on aina kannustettava ajatus (paitsi ehkä vatsaongelmissa, kuten närästyksessä), mutta aniharvoin kuollut turkki johtuu sinkin vajeesta. Sama juttu hilseilevän ihon kanssa, ei siihen sinkki auta.

Turkki tarvitsee muutamaa asiaa:

Proteiineja tarvitaan ihon huoltoon sekä rakennusaineeksi, ja siinä työssä valokeilassa nimenomaan on rikki. Ja ei, MSM ei auta. Rasvaa tarvitaan kolmeen asiaan. Ihon ja solujen rakennusaineeksi, veden säätelyyn sekä varsinkin energiaksi. Turkki nostaa aina proteiinien ja rasvojen tarvetta, ja mitä enemmän turkkia on, niin sitä enemmän tarpeet nousevat. Turkki itsessään syö ravintoaineita enemmän kuin kylmä, tai helle.

Hyvä muistisääntö on, että kun turkki on kuollut, niin koira tarvitsee enemmän painoa päälleen. Toki tuo riippuu koiran painosta, eikä ole automaatio, mutta jos samasta kaavasta löytyy kuollut turkki, normaalipainoiseksi kuvattu koira sekä omistaja, joka uskoo ylipainon olevan uhka, niin ensimmäinen korjausliike on rasvan lisääminen ruokaan.

Suojaravintoaineita tarvitaan niihin reaktioihin, joilla karvaa kasvatetaan ja ihoa huolletaan. Vitamiinit ja mineraalit eivät sinällään ”rakenna” karvaa, vaan ovat se tehdas ja työntekijät, jotka karvaa kehräävät.

Mattaa turkkia voi aiheuttaa ulkoisetkin tekijät. Hormonaaliset syyt ovat vain yksi, mutta toki ne voidaan laskea ulkoisiksi silloin kun hormonaalisen epätasapainon tai vajeen on tehnyt eläinlääkäri. Yleisin turkkia vahingoittava ulkoinen syy on omistaja ja hänen intonsa hoitaa turkkia. Toki koira tulee pestä aika ajoin, sillä likainen ja rasvoittunut turkki ei lämmitä eikä suojaa, mutta se on eri asia kuin jokaviikkoinen shampoopesu ja föönaus.

Jopa liian innokas harjaaminen vahingoittaa turkkia aika ajoin. Karvanvaihtumisenkin aikaan kannattaa kokeilla harjaamisen jättämistä väliin ja kun turkkia on enemmän tupsuina kuin koirassa kiinni, niin pesu pelkällä vedellä toimii usein paremmin kuin karsta, furminaattori tai hikikivi. Mutta toki tuokin riippuu rodusta ja turkista.

Vaikka karva ei tiedäkään, että se on leikattu, niin usein klippaaminen, turkin ajo alas, auttaa. Ei se aidosti sen kummallisempaa tee, mutta kun kuollut turkki on poissa, niin uusi karva näkyy paremmin. Lisäksi ilman ja lämmön tai kylmyyden pääsy lähemmäs ihoa saattaa vilkastuttaa aineenvaihduntaa tuolta osin. 

Kaljuuntuminen

Kaljuuntuminen on yleensä hieman eri asia kuin matta, kuollut ja kuiva turkki. Toki koirilla, joilla on kaljut simänympärykset tai kainalot, on usein muita heikompi karva muutenkin, mutta ei se ole sääntö. Ja yleensä heikkous on enemmänkin karvan määrään liittyvä, ei niinkään laatuun.

Jos kaljuuntuvalla koiralla on laskimien mukaan sinkistä vajetta, niin sitten sinkkilisä yleensä auttaa. Mutta syy saattaa olla myös samoissa asioissa kuin matalla ja kuolleellakin turkilla. Usein lähdetään ensin liikkeelle sinkillä ja jos uutta karvasänkeä ei näy parissa viikossa, niin sitten tehdään kattavampi ruokinnan tarkennus.

Tosin en ole koskaan oivaltanut, että miksi ei samantien korjattaisi kaikkea. Ei sen suurempi operaatio ole kuin sinkinkään käyttö.

Sinkki ei kiihdytä tai tehosta karvan kasvua. Sinkki toimii, jos turkin ongelmat johtuvat sinkin puutteesta. Oleellinen ero ymmärtää. Melatoniinia voidaan yrittää antaa karvan kasvun kiihdyttämiseksi, mutta sinkki ei sitä tee. Ylipäätään mikään ruokinnallinen tuki ei tehosta tai vahvista, vaan se korjaa sen mikä on jäänyt tekemättä, koska on ollut puutetta.

Kaljuuntumisen ongelma on siinä, että se johtuu usein jostain aivan muusta kuin ruokinnan vajeista. Syitä on lukuisia. Se voi olla elimistön omaa hormonivajetta, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa tai cushingin tauti. Se voi johtua ulkoloisista, kuten kapista tai hilsepunkista. Se voi johtua makuualustasta ja miten sitä pestään – tai pestääkö ollenkaan. Syy voi olla ruoka- ja vesikipon materiaaleissa. Kaikissa noissa on tyypillistä määrätty paikallisuus, kuten vaikka kilpirauhasen kohdalla kaljuuntumisen symmetrisyys, tai ihotulehdukset malliin kapi.

Kun koira selvästi kaljuuntuu, niin aina kannattaa kysyä ensimmäiseksi somen kautta apua. Yleensä terveysasioissa eläinlääkäri on oikein osoite, mutta aivan kaikkien asioiden kanssa ei ole tarvetta lähteä hakemaan allergiadiagnoosia, kallista hypo-ruokaa vielä kalliimpaa lääkitystä – rajan voi oikeastaan vetää siihen kuinka pahoja muita oireita koiralla on: kutinaa, ihotulehduksia jne.

Ruokinnan muutokset

Ruokintaa voidaan joutua muuttamaan kohtuullisestikin, mutta useimmiten kysymys kulminoituu kahteen:

  • vaihdetaanko kuivamuonasta lihaan tai päinvastoin
  • mitä lisiä käytetään

Jos tuntee olonsa epävarmaksi, niin kannattaa varata soittoaika. Anna ammattilaisen selittää mitä, miksi ja miten.

Mutta toki asiat voi tehdä omatoimisestikin. Silloin täytyy vaan pitää jalat maassa ja edes yrittää välttää kaikista suurilentoisempia huuhaaneuvoja. Vaikka biotiinin antaminen ei sinällään ole pahimmasta päästä, ja usein mukana saa sinkkiäkin, niin tuhansista verkkolähteistä huolimatta biotiini on hyödytön. Sillä ei tehdä kuitenkaan muuta vahinkoa kuin tuhlataan aikaa. Sen sijaan vinkit kookosöljyn käyttöön ovat potentiaalisesti haitallisia koiralle.

 
You are currently viewing Mikä auttaa turkkia kasvamaan?

Foorumin tuorein kommentti

  1. Arvotaako todennäköisyyksiä?

    Sekaroituinen jonkun sortin seisoja, 27kg. Ikää 2,5 vuotta.

    1. Koiralla oli juoksut 24.8-30.11
    2. Koira oli ilman sinkkilisää ja e-vitamiinia 1.10-20.11
    3. Koiran rasvan ja proteiinin saanti väheni lokakuusta alkaen. Paino ei ole laskenut. Ennemmin se on hieman noussut, koska se on about sama kuin juoksujen aikana.

    Söi naudan jauhelihaa (rasva 17%) ja Orlandon märkäruokaa, noin 350g + puolet yhdestä purkista. Päälle paketti maksalaatikkoa viikossa. Juominen väheni, kiitos Orlando 80% vettä :joy:

    Marraskuun lopulla huomattiin, että koiran turkki on ohentunut niistä kohdin, mihin valjaat osuu. Vaihdettiin pantaan.
    Turkki alkoi katoamaan muualtakin. Reilu viikko sitten nostettiin jauhelihan määrää noin 470g/pv. Sen kylkeen kolmasosa Orlando-purkista. Juominen on lisääntynyt, täysin normaalin rajoissa. Maksalaatikko on sen aikaa tauolla, että saadaan pakkasesta maksat syötettyä.

    Ei kutise / rapsuttamisessa ei muutosta.

    Ajallisestihan tämä voisi olla turkinvaihtoa, mutta… se karva on ennemminkin vain kadonnut kuin vaihtumassa. Selässä, rinnassa, kaulassa ja hännässä on normaali määrä karvaa. Pää, korvalehdet, kyljet, vatsanalus jne ohutkarvaisemmat paikat on jo todella ohutta turkkia.

    Koska tarvii olla huolissaan? Jos karva ei kasva takaisin tammikuun loppuun mennessä?

    Vielä en ole, mutta koska kyseessä on tuntemattomasta syystä satunnaisesti närästävä tapaus, niin huolestumisen tarvetta ei voi kokonaan sulkea pois.

  2. Kolmen kuukauden kiima? Laskit vissiin valeraskauden mukaan.

    Villi veikkaus on että olisi hormonaalista pohjaa, jossa altistaa ehkä protskujen laatu ja rasvan vähyys. Eikä ne valjaat ainakaan helpota tilannetta. Vaikea uskoa, että sinkillä olisi sinällään roolia tässä, mutta kaipa siihen voisi ajaa hetken ehkä 1,5x annoksella ja E:tä tuplana, kuin myös A-vitamiini – jos pystyy.

    Tuo voisi olla sellainen projekti, jolle voisi kokeilla melatoniinia. Tosin - jos turkki alkaa kasvamaan, niin johtuisiko se siitä vai vaan ajasta…

    Sisälämpötila?

    (minulla on käsitys koirasta, mutta ylipäätään olisi aina ihan fiksu veto kertoa paino, myös mielellään rotukin :wink:)

  3. Lasken aina koska se valeraskaus on niin huomiota herättävä tapahtuma :see_no_evil:
    Iso huoli tuon närästyksen kanssa on ollut se, että samalla kun se alkoi, koira aloitti myös uransa kausittaisena remmirähjänä. Nyt kun se vihdoin saatiin yhdistettyä hormonikiertoon, niin ei tarvitse kaiken aikaa murehtia, rähjääkö se sen takia, että vatsa on kipeä.

    Ja sitten se keksii yllättää mut ihan toisella asialla :laughing:

    Varmaan kahdenkymmenen paikkeilla. Pääsääntöisesti viileää, kuuma tulee vain kun koira on kainalossa.

    Mä keskityin niin kovasti, että unohdin :joy: kuten myös sen, että rapsuttelu ei ole muuttunut mitenkään.

    Mennään näillä :ok_hand: :blush:

  4. Olisikohan hyvä vai huono peliliike pestä se mäntysuovalla JA täräyttää Ivomec perskannikkaan.

  5. Saattaisi olla hyväkin vaihtoehto. Ja kapin mahdollisuuskin käy säännöllisesti mielessä. Täällä pyörii muutama kettu ja yhdellä on (tai ainakin oli) pesä lähellä meidän ulkoilureittejä.

    Katellaan vielä pari viikkoa mihin suuntaan se turkki muuttuu. Jos huononee niin haen sille kaikki mahdolliset häädöt kerralla. Ompahan sitten kokeiltu :sweat_smile:

  6. Jos se Ivomec kuitenki niskanahkaan? Niin meillä on tehty ja lähti se kapi sillä :joy:

  7. Kumpikin käy, mutta lihakseen annettu toimii paremmin. Tosin koirat arvostaa ihon alle laitettua enemmän… se nimittäin näyttäisi kirvelevän ihan reilusti.

  8. Voiko liian korkea sisälämpötila ohentaa koiran turkkia?

  9. Taatusti. Ja nopeasti.

  10. Meillä oli elli-aika varattu huomiseksi loishäätölääkettä varten. Koira oksensi eilen, oksennuksen mukana parin millin pituisia valkoisia palloja, jotka ei mun silmään voi mitenkään olla jauheliha-peräisiä.

    Parin tunnin päästä koira oli jo niin vaikeassa kunnossa, että lähdettiin päivystykseen. Jälkiviisaana voin todeta, että olisihan tuo pitänyt heti tajuta, että oireilu viittaa enemmän mahdolliseen suolitukokseen kuin närästykseen. Mutta pääasia että mentiin. Todennäköinen diagnoosi oli pysähtynyt suolisto, vierasesinettä(suolitukosta) ei voi täysin poissulkea.

    Jäljellä olevasta vähästä karvasta puolet jäi röntgenpöydälle ja kolmasosa ajeltiin pois :joy:

    Saatiin mukaan Advocate-liuospaketti.

    Koska tänä vuonna tuli oikea talvi, nostettiin lihan määrää suuremmaksi ja jätettiin Orlando pois. Nyt pitäisi ärtyneen ja tulehtuneen vatsan ja suoliston takia vaihtaa kanaan…

    Eiköhän se turkki jollain näistä kasva takaisin. Tällä hetkellä on ihan se ja sama, mikä se varsinainen syy turkin huonontumiseen on. Mutta jos se ärtynyt suoli helpottaisi loishäädön avulla…

  11. Kunhan linkkaan mihin tämä ketju haarautui (tosin, ei silläkään mitään aitoa merkitystä ole)

  12. Nyt tiedetään, että sinkillä ei ainakaan ollut merkitystä. Suolitukoksen takia lisät jätettiin hetkeksi pois ja silti turkki kasvaa.

    Muuettiin ruokaa, orlando jäi pois ja tilalle enemmän naudanjauhelihaa. Mukana on annettu välillä myös broilerin jauhelihaa.
    Annettiin Advocate.
    Turkki kasvaa, osa vähäkarvaisista kohdista on jo normaaleja.

    Pääepäillyt ovat loiset ja ruoka, joten pohdinta siirtyy tänne

  13. Onko tiedossa, mikä katiskan artikkelin kuvan koiralla aiheutti turkkiongelman? Omalla koiralla samaan tapaan harva karva kinttujen sisäpuolella, ei ehkä yhtä pahasti.

  14. @Boshar Sitä ei tarkkaan tiedetä. Kyseessä on greyhoundeille, ja varsinkin australialaisissa linjoissa, tyypillinen juttu. Yleensä vain takareidet kaljuuntuvat, mutta joskus karvattomuus tai heikko karva näkyy myös nivusissa, vatsassa ja kainaloissa – siis siellä, jossa on muutenkin ohuempi karva.

    Aikoinaan esitettiin, että se johtuisi nopeasta lihaskasvusta, jonka takia ihon pinta-alan kasvaessa karvatuppien määrä ei riittäisi. Selityksenä aika ontuva ja perustui siihen, että kaljut reidet olivat yleisempiä lihaksikkailla ja treenatuilla koirilla.

    Nykyään konsensus on, että asia liittyy juurikin siihen miksi niillä koirilla on hyvä lihaksisto, mutta se ei tosiaankaan liity mitenkään karvatuppien määrään: Syynä pidetään kilpailustressin, rasituksen ja matalan rasvan nostamia kortisolimääriä, Selitys pätee osaltaan siksikin, että kun nuo koirat lopettavat uransa, niin karvat palautuvat vuoden tai kahden kuluessa.

    Aika ajoin puhuttiin sellaisesta kuin sekundäärisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta – nimitys ei ole todellakaan tarkka tai edes oikea. Greyhoundeilla on húomattavan usein matalat T4-arvot (alle 12 alkaa vaikuttamaan suoritukseen), joissa on tyypillistä, että TSH ja sen suhde on kuitenkin normaali.

    Tuo aiheutti Suomessa hieman paljon ongelmia, koska eläinlääkärit totesit, että koirilla, joilla oli selvät vajarin oireet ja arvo oli jossain 4 paikkeilla, ei ollut vajausta. Se, että ei ymmärretty sellaista pikkujuttua kuten että säätely ei pakottanut kilpirauhasta töihin, oli minulle aika käsittämätöntä. Mutta sen takia koiria jätettiin hoitamatta ja jälki ei ollut kaunista.

    Koska kilpaikäisillä treenatuilla matalan rasvaprossan koirilla oli turhan usein matalia T4-arvoja, niin sen takia kilpirauhasen vajaatoimintaa pidettiin rodun yleisimpänä perinnöllisenä ongelmana. Osa meistä jätti matalan arvon nartut astuttamatta, osa sitten astutti. Mutta eihän kotimaisella jalostuksella ole kokonaiskuvan kannalta mitään merkitystä muissa maissa kuin Australiassa ja Irlannissa.

    Se mitä kysyttiin aika harvoin – minä olin muuten ensimmäinen Pohjoismaissa – oli niin simppeli asia kuin että miksi vajarista kärsivät koirat parantuvat eläkevuosinaan. Sen ei pitäisi olla mahdollista. Sain vastauksen Australiasta, jossa yksi hämmästynyt proffa ihmetteli miksi kysyn noin perusasioita, kun selitys on täysin ilmeinen: koska silloin kilpirauhasen vajaatoiminta on johtunut stressístä, kortisolimäärät tärkeimpänä, ja kehon matalasta rasvaprosentista sekä poikkeuksellisen korkeasta rasvattoman lihasmassan osuudesta.

    Samat syyt minkä takia greyhoundeilla on tyypillisesti kiimakierto vuoden paikkeilla, eivätkä 2 - 4 vuoden kiimavälitkään ole poikkeuksellisen harvinaisia (tuo on kylläkin myös vahvasti perinnöllinen asia).

    Ei vastaava ole harvinaista ihmisilläkään.

    Kulttuuriero tuli vastaan siinä, että Sidneyn yliopiston proffa kysyi, että miksi ylipäätään mietin noin jonninjoutavaa asiaa. Eläinkääkäri määrää koiralle tyroksiinin ja se siitä. Se kun ei vaikuta kilpailemiseen eikä elämään. Paitsi että täällä vaikuttaa, kumpaankin.

    Öh… taisin eksyä aiheesta :rofl:

    Kuitenkin. Kuvan koira on Hugo Houdini, joka kuului Manner-Euroopan nopeimpaan kolmikkoon. Ykkönen se ei koskaan ollut kokonaisuus huomioiden, koska sen, serkku muistaakseni, Cinnamon oli lähes voittamaton. Lähes siksi, että Hugo voitti kylläkin sellaisia isoja kisoja, joita Cinnamon ei koskaan saanut – kuten Ruotsin Derbyn kisan historian nopeimmalla voittoajalla. Siihen verrattuna sen kaljut reidet olivat aika mitätön kauneusseikka.

  15. Oma koirani on staffi, eli myös vähärasvaista ja lihaksikasta mallia. (Ei ole kuitenkaan laiha.) Se on vuoden ikäinen, ja tuo karvan harveneminen alkoi näkyä pari kuukautta sitten, suunnilleen samoihin aikoihin kun sillä oli ensimmäinen juoksu. Samaa on ollut pentueen muillakin koirilla. Luonteeltaan koira on staffimaisen helposti kierroksia ottava mutta myös hieman hermostunut ja arka, mikä voisi lisätä stressiä ja sitä kautta kortisolia. En tiedä onko sillä mitään merkitystä vai onko vain sattumaa, mutta minun koirani on myös väriltään brindle.

  16. Koirilta klipattiin karva muutaman millin sängelle touko-kesäkuun vaihteessa. (muistaakseni). Muina vuosina molempien turkki on kasvanut kohisten takaisin, mutta nyt Hulda on edelleen pohjavillainen vanupallo, ja päällikarva antaa odottaa itseään. Reginan tukan kasvu on vielä inasen vaiheessa, mutta sitä kuitenkin päällimmäisenä peittää hyvä päällikarva.

    Oletan tämän johtuvan jollain tapaa Huldan olleista haimaongelmista, ja edelleen jatkuvasta tarpeesta saada ruuan kanssa suolahappoa ja rs-entsyymejä. Imeytymisessä jotain häikkää ehkä.

    Syövät nappulaa, Hauhaun emo&pentua ja D-vitamiinia. Satunnaisesti sinkkiä ja E-vitamiinia. Hulda on myös B12-pistoksilla, jos sillä on jotain merkitystä, nyt 2kk pistosvälillä. Saanut nyt 3 Librela-pistosta, mutta tuskin vaikuttaa. Sterkattu parivuotiaana, nyt kohta 8v.

    Mitä puuttuu? Mikä auttaisi? Lisää proteiinia? Enemmän sinkkiä? Tai E-vitamiinia? Tai ihan vaan aikaa?

    Ja kun nyt tapahtui tämä porokoiraryhmässä peloteltu “turkin ajelu on saatanasta, eikä se koskaan kasva takaisin, nyt sitten kerta kaikkiaan hyi te kerettiläiset elöinrääkkääjät” :joy:, niin tulee vaan mieleen jos jollain on tämä kokemus, että mitä puutoksia niiden ihmisten koirilla sitten on. :crazy_face:

Jatka keskustelua aiheesta foorumilla

Osallistujat

Avatar for Boshar Avatar for SannaH Avatar for katiska Avatar for Lafal Avatar for Hanna_Palmu Avatar for Jagster

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen