Ostettiin erään uusimaalaisen tunnetun, mutta pienemmän, lihatalon XXL-kokoisia kyljyksiä. Sellaisia tuuman paksuisia. En ole todellakaan mikään gourmet-kokki, mutta osaan tehdä kohtuullisen syötävää ruokaa. Joskus jopa hyvää. Nuo kyljyksen sukulaiset epäonnistuivat surkeasti.

Maku oli vanhan tympeä ja ihmisille tuli vatsaan kuuma kivi syönnin jälkeen. Kaksi koiraa esitti närästysoireita ruuantähteistä tunti syömisen jälkeen, joka on meillä todella harvinaista. Lihan piti olla laadukasta, mutta ei se ollut.

Lihatalo on tunnettu siitä, että he usein jatkojalostavat tuotteitaan. Tehdään valmiita jauhelihamurekkeita tai kokoliha on valmiiksi marinoitua. Usein tulee kerralla isompi erä myyntii, hyvällä hinnalla. Olen pari kertaa ennenkin ostanut heidän tuotteitaan, koska ne ovat olleet rajusti edullisia. Nuo kyljyksetkin maksoivat tarjouksessa jotain 1,50 kilo – ei paha. Ongelma on siinä, että heiltä ostettu liha itsessään on aina ollut pahaa. Joten tulevaisuudessa talon tuotteet päätyvät meillä pelkästään koirien kippoihin, jos sinnekään.

Kyljyksistä ensimmäinen kysymys oli, että onko teuraaksi tullut jotain 16 vuotiasta emakkoa ja onko liha liikkunut hieman turhan kauan teurastamolta lautaselle. Tai mistä liha on ylipäätään tullut alkujaan.

Ei se, että nämä paikalliset lihatalot aina jossain vaiheessa päätyvät negatiivisiin uutisiin kikkaillessaan päivämäärien kanssa, ole aivan tavatonta Suomessa.

Samaten se, että kun laaduttomuus paljastuisi kuluttajalle au naturel linjalla, niin siirrytään maridaneihin, ole myöskään poikkeuksellista. Se on arkipäivää kaupan puolella. Joten ei kyse ole siitä, että elämä tehtäisiin kuluttajalle helpoksi uittamalla kaikki siinä samassa punaisessa mönjässä, vaan että heikko laatu meikataan piiloon. 

Ollaan siis samoilla linjoilla kuin rakennuksilla, jossa todetaan, että sen minkä seinä heittää, niin lista peittää.

Laatu on suhteellinen käsitys. Ei eineslihapullien jauhelihamassa ole millään mittarilla laadukasta lihaa. Ei se on niissä paljon mainostetuissa lihaisissa grillimakkaroissakaan, Silti ne maistuvat ja tekevät tehtävänsä. Ihmisillä laatu tarkoittaa, että kuluttaja saa mitä uskoo saavansa ja on tyytyväinen – ruuassa se tarkoittaa makua.

Se, että ihmisten mielestä sameasilmäinen kirjolohi on laadukasta siksi, että se on syötävän makuista oltuaan hieman turhan kauan uunissa ja peitetään sitruunalla sekä sopivalla kastikkeella, kuvaa ehkä parhaiten laadun merkitystä.

Koirilla helpompaa

Koirien lihojen laatua mitataan usein samankaltaisilla mittareilla kuin ihmisilläkin. Samankaltaisilla siksi, että osa vaatii sellaista kokolihaa koirilleen rehulihojen hinnalla, että eivät itsekään koskaan niin hyvin syö. Välillä moista saakin, mutta se on ihmisten yliuotantoa, jota myös aika ajoin ylivuodoksi kutsutaan. Silloin se näyttää samalta kuin ihmismittarilla laadukas on, mutta ikä ja kylmäketju aiheuttaa sen, että ei se ole.

Koira on peto, lihansyöjä. Koira ei ole sekasyöjä, ei myöskään vegaani. Koira ei myöskään ole raadonsyöjä. Se, että koira pystyy syömään kaurapuuroa ja viikko sitten heinäkuussa kuolleen raadon, tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että koira on opportunisti. Se syö henkensä pitimiksi mitä vaan. Niin syö talitiainenkin. Se, että koira pystyy, ei saisi olla koskaan ohjenuora sille, että niin pitäisi tehdä. Tehdä koirasta kompostori on yksi ääripää. Toinen ääripää on antaa koiralle pelkästään kauppalaatuista tuoretta kokolihaa, tai ihmisille suunnattua jauhelihaa.

Totuus on aina ääripäiden välissä. Se, että koiralle voidaan syöttää kaikkea mahdollista kaurapuuron, mädäntyneen raadon tai sisäfileen välillä, antaa vain enemmän työkaluja, valintaa. Silti kannattaa käyttää naulaa kuistin laudoituksissa, ei ruuveja, vaikka nekin porautuvat. Ymmärtänette vertauksen? Käytetään oikeita asioita oikeaan paikkaan oikeasta syystä.

Koirilla ruuan laatu on kiteytettävissä muutamiin perustotuuksiin ja laitan ne varsinais-suomalaisittan negaatioina:

• ruoka ei saa sairastuttaa koiraa
• ruoka ei saa aiheuttaa vajaasaanteja ravintoaineissa
• kallis hinta ei tuo laatua
• halpa hinta ei ole kovinkaan usein hyvää

Jos haluat mennä positiivisuuden kautta, savolaismalliin:

• ruuan täytyy sopia koiran vatsalle
• koiran täytyy tykätä ruuasta merkityksessä se syö
• ruuan täytyy olla terveellistä
• omistajan täytyy maksaa koiran ruuan hinnan ilolla, tai ainakin kyetä maksamaan se

Jos ruokinta pettää yhdessäkin kohdassa, niin ruoka ei ole laadukasta

Koiran teoria

Koira pitäisi syödä sellaista lihaksi kutsuttua, jossa on muutakin kuin paistia. Vaikka koira ei ole susi, niin sen ruokavalio pitää sisällään myös kaikkea muutakin kuin puhdasta lihaa. Ylipäätään kaikkea mitä saaliseläin tarjoaa.

Kissaihmisille tätä ei yleensä tarvitse sen suuremmin selittää, koska siellä on lanseerattu ajatus hiirestä täydellisenä täysravintona. Yleensä kissaihmisiä täytyy jarruttaa, koska asia ei aivan ole noin. Samalla tavalla koiraihmisiäkin täytyy hieman hidastaa, koska siirtymä barffin ja luonnollisen elävän ravinnon bullshittiin on liian helppoa.

Koira tarvitsee ruuastaan lihan lisäksi myös hieman sulamatonta jännettä, rustoja ja jopa luuta. Paino on sanalla hieman. Jos haluat ruokkia koiraasi kuin sutta (mutta toki ilman koiran tekemää työtä…), niin muista muutama tosiasia:

• susi ei syö ensimmäiseksi vatsalaukkua ja suolistoa; susi syö ne vain ehdottomassa pakossa, kun ruokaa on vähän
• susi ei syö isoja luita; niillä kulutetaan aikaa, jos ruokaa on tarpeeksi, eikä edes selkärankaa syödä
• susi ei syö taljaa kuin sen verran mitä raatelussa vahingossa menee

Nuo osat ovat siis suurissa määrin turhia. Silti lihakauppiaat myyvät ruokina, niin kuivamuonissa kuin lihankin nimellä, varsinkin rustoja ja mahalaukkua perustellen niitä susilla. Ja ihmiset uskovat, koska raatoja ei enää nähdä missään.

Tästä saadaan kaksi raja-arvoa laadukkuulle:

• luut, rustot, jänteet, nahat ja mahalaukku ovat laadutonta ruokaa koiralle kun niitä on paljon
• luut ja rustot ovat laadukasta pureskeltavaa koiralle, kun haetaan ajanvietettä ja hammashuoltoa

Sisäelimet, kuten maksa ja vähemmissä määrin munuaiset, ovat koiran superfoodia. Ne kuuluvat olennaisena osana koiran ruokintaan. Niitä voidaan jauhaa koiran rehulihoihin, jolloin ne periaatteessa parantavat ruuan laatua. Valitettavasti vain kovin usein ainoastaan periaatteessa. Usein sisäelinten mainostaminen tarkoittaakin tuntematonta määrää maksaa ja isoa määrää keuhkoja sekä pötsiä, jolloin ollaankin laaduttomassa ruuassa.

Aivot olisivat arvokasta ruokaa, mutta siinä tulee elintarvikehygienia vastaan. Kiitos hullun lehmän ja nipun muiden keskushermostin kautta välittyvien sairauksien (ja myös siksi, että niiden talteenotto ihan puhtaana työnä on hankalaa) aivot eivät ole Suomessa vaihtoehto. Ja niissä maissa, joissa aivoja olisi saatavissa, on niin paljon muita hygieniaongelmia, että itse en suostuisi ottamaan muitakaan lihoja (kyllä, argentiinalaisen lihan kanssa olen täysin valmis joustamaan).

Silloin laadukas ruoka on:

• suurimmaksi osaksi lihaa
• hiukan sidekudosta sekä luuta
• sisäelimiä

Ihmismittarillahan moista sekotuista vältettäisiin kuin ruttoa ja vinguttaisiin, että et sinäkään söisi grillimakkaraa, jos näkisit mistä ne tehdään. Minä olen nähnyt, minä syön ja niin syö aika ajoin koiratkin (ei, grillimakkara ei ole täysipainoista ruokaa kenellekään, mutta se ei myöskään aiheuta haimatulehdusta koiralle eikä koiran omistajalle).

Laatu koiralle käytännössä

Harva meistä pystyy ostamaan koiralleen laaduksi mieltämäänsä piittaamatta hinnasta. Kyse on siis aina kompromisseista sen mukaan paljonko ruoka maksaa, miten se täytää koiran ravitsemukselliset vaatimukset ja miten ruoka sopii ylipäätään koiran vatsalle.

Muutama mittari on olemassa, mutta niiden merkitys riippuu koirasta – joten nämä ovat ”vain” asioita, jotka ehkä on otettava huomioon, mutta koira määrää piitataanko.

Turhat roippeet

Jos tuoteselosteessa lihan jälkeen on suluissa mainittu sidekudos, keuhkot, mahalaukku, rustot ja jopa luut, niin se tarkoittaa, että lihaa on vähän. Laatu on siis heikko siltä osin, että hyödynnettävää proteiinia sekä kaikkea muuta mitä liha tarjoaa, on heikonlaisesti. Sen sijaan sulatonta ja hyödyntämätöntä on paljon. Tavalliselle koiralle tuo ei yleensä tarkoita sen kummallisempaa kuin että kakkapusseja tarvitaan enemmän ja ruokaa on laitettava reippaammin kippoon. Sen sijaan närästeleville ja suolisto-ongelmaisille saattaa tulla pahojakin  ongelmia.

Eräs valmistaja selitti minulle, että kaiken eläinperäisen niputtaminen yhteen eläinperäisessä tuotteessa on helppouskysymys. He saavat kaiken sekaisin, eivätkä tiedä mitä erässä on. Anteeksi, mutta ensinnäkään tuo ei pidä suuremmin edes paikkaansa, ja toiseksi – näin valmistaja sanoi, että he eivät tiedä mitä ruuassa on ja että erävaihtelut voivat olla tolkuttomia. Keskustellaanko lisää aiheista laatu ja luottamus?

Akselille turhat roippeet menevät lähes säännönmukaisesti

• poro, koska sillä on korkea hyödettävyys ihmispuolella eikä koirille riitä lihaa
• aika ajoin lammas
• useimmiten lohi, koska se on perkuujätettä (itse en koskaan osta mitään lihaa, jossa on oleellisesti lohta, siis muussa merkityksessä kuin mineraalien lähteenä, enkä koskaan lohipohjaista kuivamuonaa)
• metsästäjiltä saatava kauris, peura ja hirvi

Korkean rasvan broileri

Liha on aina samanlaista ravintona. Pieniä eroja löytyy kalan, valkoisen lihan ja hevosen suhteen, mutta ei oleellista. Kaikki keskittyy aina yhteen: paljonko lihassa on rasvaa. Maaeläimissä rasvaa löytyy myös lihaksistosta, se on sitä marmorisoitua grillilihaa. Se, että rasvaa löytyy lihassyiden välistä, on vahvasti jalostuksen mukaan tuoma asia. Riistassa, on se sitten peuraa, hirveä tai jopa villisikaa, ei löydy samaa määrää lihaksissa olevaa rasvaa kuin domestikoituneilla serkuillaan, mutta sitä on. Linnuissa sen sijaan rasva on lähes kokonaan ihonalaisrasvaa.

Se tarkoittaa sitä, että on lähes mahdotonta tehdä broilerin jauhelihaa yli noin 10 % rasvalla, jos siellä ei ole mukana nahkaa tai koiven osuuksia (jota ihmispuolella myydään hieman harhaanjohtavasti paistileikkeen nimellä, koska se leike on koipireittä eikä ole paistia nähnytkään; tosin, myydäänhän riistanakin ihan mitä sattuu). Siksi suurin osa. ellei kaikki, broileriin perustuvat jauhelihat ovat korkealla rasvalla – myynnissä on myös ns. hyvälaatuisesta broilerista tehtyjä sekoituksia, joissa rasva on tuotu nautana tai sikana.

Kysymys nahasta ja heikkolaatuisista ruhonosista on hankala. Jos ostat itsellesi broilerpullia tai oikeastaan mitä tahansa broilerjalostetta, niin täysin vastaavasta nekin on valmistettu. Mutta koirien rehuissa määrät ovat vain korkeampia, koska ne on tehty siitä, mitä ihmisille ei ole mennyt – ja kuviota sotkee myös se, että mukana on ihmisten ylituotantoa.

Olen itse pitänyt ongelmallisten koirien kanssa rajana, että vältetään ehdottomasti pelkästä broilerista tehtyjä lihoja, joissa on 20 % tai enemmän rasvaa (kyllä, niillä koirilla on myös säännönmukaisesti ongelmia aina kun rasva nousee noisen korkeaksi, joten?). Usein rajan voi vetää noin 15 % kohdalle, ottaen antaen, jossa lihan laatu paranee huomattavasti.

Useimmille koirille asia ei ole merkityksellinen ja haetaankin sellainen ruoka, jossa rasvaprosentti mahdollistaa järkevän kokoisen annoksen, jolla paino saadaan pidettyä paikallaan. Ne nahkaosuus, joka broilerista tulee, on pääosin kuitenkin jossain määrin sulavaa. Mutta asia kannattaa pitää mielessä herkillä koirilla.

Matalan rasvan ruuat

Broilerin rintaa pidetään laadukkaana, ja onhan se sitä lihana ihmisten keittiössä. Mutta se on kaikkea muuta kuin laadukasta koiran ruokaa ja juurikin rasvattomuutensa vuoksi. Se antaa hyvin lähelle nollakalorit koiralle. Muuta vikaahan siinä ei ole.

Hevosessa on täysin sama ongelma, mutta se on lisäksi muita lihoja huonommin sulavaa raakana. Kypsänä tilanne hieman paranee. Syy löytyy mm. lihasten muita eläimiä korkeammasta glykogeenipitoisuudesta, joka on eläinten varastosikeri ja periaatteellisella (sekä myös käytännöllisellä) tasolla täysin samaa kuin kasvien tärkkelys; raaka peruna ei sula.

Seiti, jota käytetään mm. vatsataudeissa ja haimatulehduksissa (ja joka on suurin yksittäinen tekijä hoidon surkeassa epäonnistumisessa), on ruokana täysin turha. Jos saisin päättää, niin sen myynti kiellettäisiin kokonaan koirille ja sallittaisiin muutoinkin vain fish’n’chipseihin. Seiti antaa hyviä proteiineja, mutta niistä ei ole pulaa muutenkaan. Energialtaan se on totaalista tyhjää, eikä anna oikein mitään muutakaan ravitsemuksellista. Itse asetan seitin ja kookosöljyn tismalleen samaan kategoriaan – joten jos haluat antaa totaalisen turhaa ruoka, niin lorauta seitin päälle kookosöljyä ja odota pari viikkoa tuolla ruokavaliolla, niin saat demonstraation miten puutosoireet ilmaantuvat koiralle, vaikka paino ei tipu.

Jauhetut luut

Suomessa on käytännössä enää vain yksi rehuvalmistaja, joka markkinoi aktiivisesti luista lihaa. Heillä on henkisellä puolella vakava asenneongelma barffin kautta ja käytännön rajoitteet tulevat siitä, että ovat myös maan ainoa teurastamon rehulinja. Muilla tuottajilla luisten lihojen ongelma keskittyy yleensä poroon ja loheen.

Luut eivät sinällään ole ongelma, vaan niiden määrä. Itseasiassa pieni määrä luuta rehulihoissa olisi vain hyväksi, kunhan pysytään koirien tarperiden rajoissa – joten laadukasta luyista lihaa saadaan vain silloin kun

• luuta on niin vähän, että tyypillisellä annoksella ei tarvita kalsiumlisää
• luuta on niin paljon, että sitä voidaan käyttää vain kalsiumlisänä, eikä se määrällisesti syö laadukkaamman lihan määrää

Ensimmäisen vaihtoehdon tuotteita löytyy hieman koirien täysrehulihoista, mutta toista vaihtoehtoa onkin vaíkeampi löytyy. Lisäksi luisten lihojen käyttöä rajoittaa hinta ja vaikeus – miksi joku maksaisi kalsiumista kovemman hinnan kuin lihasta ja lisäksi joutuisi näkemään enemmän vaivaa? Ei siinä ole mitään mielä.

Mushin luullinen poro osuu monellakin mittarilla laaduttomien ruokin joukkoon, mutta katsotaan miten sitä täytyy käyttää. Otetaan esimerkiksi 20 kg koira, jonka kokonaisruokamäärä olisi noin 500 grammaa.

• Koiran kalsiumin tarve olisi NRC:n mukaan 1300 mg
• Ruuassa on kalsiumia 3190 mg/100 g
• Tarvitaan 40 g
• A-vitamiinia saadaan arviolta (4 % valmistusaineista) 300 mikroa, kun tarve olisi noin 600 µg.

Jos tuplataan vaadittava kalsium, koska osa luusta ei takuuvarmasti sula, niin annos olisi noin 80 grammaa, aidosti kuitenkin 100 grammaa, koska kyseessä on 500 g pötkö, niin

• 1/5 osa ruuasta muutettaisiin kokonaisruokana laaduttomaksi
• rasvan saanti laskisi
• A-vitamiinia saataisiin 780 <mg, kun tarve on noin 600 mikroa

Silloin kysymys laadun suhteen aidosti kuuluu, että vaikuttaako 1/5 ruuan vaihtaminen luiseen poroon koiran painoon ja aiheuttaako se ummetusta? Jos aiheuttaa, niin silloin poron käyttö tekee ruuasta laadutonta. Jos ei aiheuta, ja on valmis pilkkomaan yhtä ylimääräistä pötköä sekä maksamaan viikossa lähes 5 € kalsiumista ja pienestä määrästä maksaa, niin silloin se on laadukasta.

Minä olen jossain vaiheessa syöttänyt koirille broilerin jauhelihaa, joka myöhemmin selvisi munimakanoista rouhituksi luumurskeeksi. Se näytti erehdyttävän paljon lihalta, joten silmämääräisesti lihan laatua on lähes mahdotonta arvioida – palalihoissa sen toki näkee (eikä ne näppylät ja heltat naudan jauhelihassa mitään muuta tarkoita kuin että on käytetty poskilihoja; kysykään Hannibal Lecteriltä miten ne toimii hyvän chiantin kanssa). Heräsin tilanteeseen vasta kun pihalla oli melkoisesti luukakkaa. Ruoka oli laadutonta, mutta silti sillä tehtiin rataennätyksiä ja voitettiin kovia kilpailuja – joten kaikki on todellakin suhteellista.

Laatu on siis aina mitattava kokonaisuudesta. Joten kun pari sataa grammaa maksaa, joka kestää pitkään maksaa jonkun euron, plus jonka voi pyöräyttää vitamiinipulliksi, ja 40 kg säkki kalsiumia maksaa alle kympin, niin minulle luullinen jauhettu poro ei täytä minkäänlaatuisia laadun kriteereitä, varsinkin kun joutuisin nostamaan perusruuan määrää, jolloin kulupuoli nousisi lisää. Silti sinun koirallesi ja taloudellesi tuo saattaisi olla laadukas vaihtoehto. Näissä ei ole koskaan ehdottomia totuuksia (paitsi kookosöljyn ja seitin suhteen).

Laaduttomia laaturuokia

Aina kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä. Ei hyvinkään subjektiivisen laaadun tai edes terveellisyyden suhteen. Plus koska koira ja sen terveys määrää viime kädessä, niin myös laaduton saattaakin olla laadukasta.

Broilerin koipireidet

Siivet ovat täysin turhia naposteltavia, vaikka niitä Tampereen talousalueella pidetäänkin ruokana. Toisaalta, siellä syödään myös mustaa makkaraa ja laitetaan grilliruokaa hillomunkin sisälle. Koipireidet eivät ole lihan suhteen lähelläkään laadukasta, mutta ne toimivat ja koirat usein syövät niitä petomaiseen tapaan ilon kautta. Kun koipireisiä käytetään vaikka kerran viikossa karkkipäivän korvikkeena, niin ne muuttuvatkin laadukkaaksi ruuaksi.

Koira saa käyttää hampaitaan syömiseen ja nauttia itse syömisestä, suorituksena.

Einesmaksalaatikko

Einesmaksalaatikko ei ole lähelläkään täydellistä evästä ainoana ruokana, mutta se on huomattavasti mainettaan parempaa. Maksalaatikkopäivä kerran viikossa ei ole koskaan väärin, ja jos murehtii sen vähärasvaisuutta, niin ruokalusikallinen tai kaksi voita ajaa saman asian.

Useimmat koirat pitävät sen mausta ja siksi sitä varmaan käytetään niin usein syntymäpäiväkakkuna nakkikynttilöillä. Ei koira tajua hölkäsen pöläystä syntymäpäivän konseptista, mutta useille se on käytännössä ainoa tapa saada maksaa edes joskus. Silloin se muuttuukin laaturuuaksi. Plus se on säilyvää, helposti kuljetettavaa ja vielä helpommin ostettavaa retkimuonaa.

Orlandon säilyke

Lidlissä myytävä Orlandon säilyke, noin kilon purkissa, maksaa pari euroa ja kuuluu siihen sarjaan, jonka aitojen valmistusaineiden laatua en todellakaan halua tietää. HInta takaa sen, että paistia ei löydy. Rasvaa on vähän eikä proteiinimäärä päätä huimaa, ja muuta ravintoaineet ovat enemmänkin vitsi kuin aitoa asiaa. Se on märkäruokamarkkinoilla muuttunut jopa synonyymiksi kehnolle laadulle – aivan samoin kuin että Orlandon kuivamuona on tipauttanut Lupan omasta asemastaan esimerkkinä surkeasta ruuasta.

Orlandon säilyke on tyynymuotoisiin paloihin prässättyä ylikypsää tavaraa. Ylikypsyys ja hieno jauhatus ovat luultavasti pakon sanelemia, että sitä pystyisi ylipäätään myymään.

Mutta rakenne ja kypsyys tekevät sen, että sulaa useimmilla hyvin. Orlandon säilykettä on käytetty onnistuneesti osalle närästäviä sekä suolistollaan oireilevia. Plus koirat pitävät siitä – eivät ne ole yhtään omistajaansa immuunempia haluamaan kaikkea epäterveellistä. Kun moinen laaduton ruoka on se, joka poistaa koiran oireet ja saa taas syömään, niin se muuttuukin erinomaisen laadukkaaksi ruuaksi.

Kuka myy laadukasta lihaa?

Olet päässyt tänne asti ja odotat edelleen jotain listausta. jossa laitetaan ruokia paremmuusjärjestykseen. Minulla on sellainen lista, mutta en kerro sitä sinulle. Olen (melkein) pahoillani. Syy on selvä. Yksi ruoka sopii toiselle, joka vie kolmannen tehohoitoon.

Lihoja voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen niiden raaka-aineiden oletettujen laatukysymysten mukaan – emme me silti aidosti tiedä mikä kukakin valmistaja kutsuu lihaksi. Niitä voidaan luokitella proteiinien tai rasvan mukaan. Vai luokiteltaisiinko ne sen mukaan mikä lihasekoite tarvitsee enemmän tai vähemmän  lisiä kylkeensä? Entä mihin kohtaan laatulistaa laitetaan vajaita ja puutteellisia, osin jopa virheellisiä, valmistuainelistoja esittävät valmistajat ja heidän tuotteensa? Tuote saattaa silti toimia, ainakin terveellä koiralla, vaikka edes valmistaja ei tiedä mitä myy.

Mietitäänkö laatua terveiden koirien kautta, jotka voivat syödä mitä vaan ja pyytävät lisää? Vai otetaanko kriteeriksi närästävät, joille mikä tahansa kaikkea turhaa roipetta sisältävä on laadutonta – kunnes oireet saadaan kuntoon koipireisillä. Allergisten omistajat etsivät usein laatua tarkoittamalla ruokaa, jossa ei ole allergeenia. Jos koira kerta on allerginen kanalla, niin silloin laadukasta on mikä tahansa possu, nauta, kala tai poro – ja jos käykin niin, että nekään eivät sovi, niin voisiko olla mahdollista, että kyse ei olekaan kaikelle allergisesta multi-allergikosta, vaan kannattaisi aikuisten oikeasti keskittyä niihin ruokien valmistusaineisiin kokonaisuutena…

Onko ylilihavalle sikanauta laadukasta, koska ruuassa ei ole keuhkoa? Tai onko laiheliinille laadukasta ruokaa kananrinta? Tai onko haimatulehduskoiralle laadukasta ruokaa tattaripuuro ka seiti?

Laatu ja laadukkuus ovat mahdottomia kriteerejä, koska ne eivät tarkoita mitään ja tarkoittavat kaikkea.

Laadukkuutta on aina ja poikkeuksetta mietittävä yhdeltä ja vain yhdeltä kantilta:

Annan sinulle silti listan:

• älä osta valmistajalta/myyjältä, joka valehtelee enemmän kuin mitä alalla on tapana, koska epärehellisyyttä ei tule palkita rahalla
• älä osta tuotetta, jolla on epämääräinen tuoteseloste, koska jos valmistaja ei tiedä mitä myy, niin ei hän tiedä mitään muutakaan
• älä osta tuotetta, josta ei kerrota perusravintoaineita, koska analyysi maksaa muutaman kympin ja jos kahvirahoissa pihistellään, niin pihistetään muussakin
• älä osta lihoja, joita käytetään lisäravinteen tavoin, kuten rasvattomia ja luullisia, koska ne ovat kalliita, hankalia ja joskus jopa vaarallisia
• osta hyvin varovasti lihoja, joissa lihaksi kutsutaan sellaista, joka ei ole lihaa

Joten vastaus otsikon kysymykseen siitä kuka myy laatua, on jokainen ja ei kukaan.