Koira syö lunta ja jäätä kahdesta syystä: joko janoonsa tai se on kivaa.

Kun koira on ulkona, niin pakkaskeli, tai ylipäätään viileät ilmat, kuivattavat limakalvoja. Joten kyse ei ole niinkään puhtaasta janosta, vaan kuivasta suusta. Jos hangessa lisäksi riehutaan, niin tulee kuuma ja sekin lisää janontunnetta. Oikeammin kyse on vain vilvoittelusta. Sama syy siis kuin miksi koira rojahtaa tyytyväisenä umpihankeen läähättämään.

Osa koirista on erikoistunut jäähän. Siinä on kyse vain ja ainoastaan leikistä, tismalleen samaa kuin keppien järsimisessä. Ero keppeihin tulee siinä, että jää ei ole vaarallista.

Koirat ovat monessa suhteessa samanlaisia kuin pikkulapset. Tehdään jotain vain siksi, että se nyt vaan tuntui juuri sillä hetkellä hienolta ja mahtavalta idealta. Eivät lapsetkaan lunta vanttuistaan syö tai jääpuikkoja imeskele varsinaisesti janoonsa.

Käytännössä lumen ja jään syöminen ei ole vaarallista, mutta herkkävatsaisilla koirilla iso määrä kylmää vatsassa saattaa aiheuttaa ongelmia, kuten närästystä. Jos lunta kauhotaan urakalla, niin lisääntynyt vesimäärä tulee sitten jollain viiveellä ulos – yleensä siinä vaiheessa kun ollaan päästy takaisin sisään. Joten lumipallojen heittely koiralle on kiva leikki, mutta jos se muuttuu pakkomielteiseksi puuhaksi, niin sitä kannattaa ehkä jonkun verran rajoittaa.

Aihetta janontunne on käsitelty Katiskan podcastissä Kun  koira ei juo tarpeeksi.