Koiran metabolinen paino tarkoittaa sen aineenvaihdunnallisesti aktiivisen kudoksen painoa. Se lasketaan korottamalla elopaino potensiin 0,75 (kg^0,75). Lyhenteenä käytetään usein kgME tai MEkg.

Määrittelyhirviö tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luusto nostaa koiran painoa, mutta ei suuremmin kuluta energiaa. Olen joskus, varsinkin metsästysporukoiden luennoilla, sanonut, että metabolinen paino tarkoittaa jokseenkin samaa kuin lihapaino plus talja yhteensä. Ei se aivan pidä paikkaansa, mutta menee riittävän lähelle.

Metabolista painoa käytetään siksi, että erikokoiset koirat tarvitsevat suhteessa painoonsa eri määrän energiaa ja sitä kautta myös kaikkea muutakin annetaan erilaisia annoksia. Pienet koirat tarvitsevat suhteellisesti ottaen per painokilo enemmän energiaa kuin isot koirat. Yksi syy siihen on se, että pienillä koirilla on enemmän ihoa suhteessa koko painoon kuin isoilla.

Metabolisen painon lainalaisuus on aikoinaan löydetty kokeilemalla ja jälkeenpäin, kun tiede kehittyi laskemaan ja mittamaan aineenvaihdunnallisia asioita tarkemmin, niin sääntö on pysynyt. Metabolinen paino koskee kaikkia nisäkkäitä ja pätee aivan samalla tavalla hiirillä, kissoilla, koirilla, ihmisillä, hevosilla kuin norsuillakin.

ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikki lisääntyy niin sanotusti lineaarisesti. Kun mennään pykälä eteenpäin, niin asia kasvaa joka pykälällä yhtä paljon. Jos annetaan sinkkiä 2 mg/kgEP, niin kyseessä on lineaarinen annostus (elopainon mukaan). Silloin 10 kg koira saa sinkkiä 10 kertaa enemmän kuin kiloinen kääpiö, ja 30 kg koira saa 30 kertaa enemmän kuin se kiloinen ja 3 kertaa enemmän kuin 10 kilon koira.

Metabolisessa painossa sen sijaan käytetään logaritmista asteikkoa, joka on paljon vaikeampi ymmärtää. Kun puhutaan melusta ja desibeleistä, tai maanjäristyksistä, tai happamuuden pH:sta, niin käytetään logaritmista asteikkoa. Esimerkiksi kun mennään yksi pykälä eteenpäin, vaikka yhdestä kahteen, niin määrä ei kaksinkertaistua ja ole yhtä paljon, kun muutetaan kahdesta kolmeen. Määrä kymmenkertaistuu joka askeleella. Silloin 2 ei ole tuplat yhteen verrattuna, vaan kymmenkertainen, eikä 3 ole kolme kertaa enemmän kuin 1, vaan se on jo 100 kertaa enemmän.

Siksi maanjäristyksissä Richterin asteikolla 5 saa ikkunat helisemään, mutta 7 tappaa tuhansia ihmisiä. Samasta syystä 90 dB melu häiritsee, mutta 110 dB aiheuttaa kuulovaurioita. Tai kun koiran virtsan pH:ta halutaan muuttaa, niin muutos kahdeksasta seitsemään on helppoa, mutta tipauttaa pH 8 arvoon pH 6 onkin jo huomattavan työlästä. Puhumattakaan kun puhutaan vatsalaukusta: kun pH 3,5 muuttaa arvoon pH 1,5, niin happamuus vahvistuu todella paljon.

Logaritminen asteikko tuo mukanaan kaksi muutakin asiaa, jotka vaikuttavat nimenomaan koirien ruokintalaskuissa ja ruokinnassakin:

• alkupäässä muutos on iso
• loppupäässä muutos on pieni

Tässä palataan takaisin siihen, että pieni koira tarvitsee kaikkea suhteessa enemmän. Otetaan esimerkki kalsiumin kautta, jossa tarve on 130 mg/kgME:

• 1 kg koira tarvitsee kalsiumia 130 mg, eli 130 mg/kgEP
• 10 kg koira tarvitsee kalsiumia 731 mg eli 73,1 mg/kgEP
• 20 kg koira tarvitsee kalsiumia 1229 mg eli 61,5 mg/kgEP
• 40 kg koira tarvitsee kalsiumia 2068 mg eli 51,7 ,g/kgEP

Luvuista näkyy heti, että vaikka paino on kaksinkertaistunut (muutos kilosta kymmeneen on toki 10x), niin tarve per painokilo laskee, ja mitä enemmän paino nousee, niin sitä pienempi muutos on. 

Isompi koira tarvitsee aitoina grammoina enemmän kuin pieni koira, mutta suhteessa painoonsa vähemmän kuin pieni.

Jos annettaisiin elopainon mukaan 80 mg/kgEP, niin

• 1 kg koira saisi vain 80 mg eli hieman yli puolet siitä mitä se tarvitsisi
• 40 kg koiralle annettaisiin 3200 mg, joka olisi luokkaa 50 % yliannos.

Tätä tarkoitetaan kun sanotaan, että elopainon käyttö metabolisen sijaan aiheuttaa sen, että määrät valehtelevat aivan pienillä ja oikein isoilla.

Tuota ei tarvitse pelästyä, koska useimmiten kyse on (lähes) merkityksettömästä asiasta ja yleensä aina annetaan enemmän kuin mitä tarvelaskut ovat. Yleensä tarpeet lasketaan ensin metabolisen painon kautta, että tiedettäisiin kuinka paljon voidaan antaa enemmän.

Joku huomasi kerran, että olin sanomnut chihuahuan omistajalle, että kalkkia annetaan teelusikallinen. Pari postausta myöhemmin olin sanut russelin omistajalle, että kalkkia annetaan teelusikallinen. Syy siihen, että kahdelle sinänsä erikokoiselle koiralle annetaan sama määrä johtuu nimenomaan metabolisesta painosta.

Nippelitietoa: aidosti metabolinen paino pitäisi laskea arvolla 0,67. 0,75 on likiarvoa, jota jouduttiin käyttämään aikana ennen taskulaskimia, koska potenssiin 0,67 korotus oli laskutikuilla huomattavan vaikeaa. 0,75 antaa riittävän tarkan likiarvon ja se on vakiintunut, vaikka nykyään helppoutta ei tarvitse enää miettiä. Kun törmäät koirien kohdalla merkintään kgME, niin se tarkoittaa nimenomaan potenssia 0,75. Kissoilla sen sijaan kgME tarkoittaa aina potenssia 0,67. Se johtuu siitä, että kissojen laskennallinen oletuspaino on 4 kg (koirilla 20 kg, tulee beagleista) ja koska pienillä painoilla virhe suurenee, niin kissoilla käytetään trakkuuden takia ”aitoa” arvoa.