Koiran koko ruokinta perustuu sen ravitsemuksellisille tarpeille. Tässä ei ole mitään eroa sen suhteen, että käytetäänkö lihapohjaista raakaruokintaa, puuroruokintaa, kuivamuonia tai mitä tahansa sen kiljuunasta eri variaatiosta ruokkia koiraa.
Ero tulee siinä, että joutuuko omistaja miettimään asiaa vai ei.
- raakaruokinnassa, puuroilla ja muilla tee-se-itse tavoilla omistaja joutuu huolehtimaan, että tarpeet täyttyvät
- kuivamuonilla sekä ylipäätään täysrehuilla valmistaja huolehtii koiran tarpeiden tyydyttämisestä ja omistaja joko uskoo mainokset tai ei
Koiran tarve tarkoittaa yksinkertaisesti:
tarve on se määrä mitä tahansa ravintoainetta, joka elimistö tarvitsee toimiakseen normaalisti
Tuo on aidosti niin sanottu perustarve ja se on se määrä mitä tahansa ainetta, jolla kotikoirista enemmistö pääsee terveenä hautaan. Tai jos ei aivan terveenä, niin sairastuminen ei ainakaan johdu ruuasta sinällään.
Tarve ilmoitetaan aina vakiomääränä, mutta tarve vaihtelee. Tarve ilmoitetaan aina terveelle koiralle, jos ei muuta ilmoiteta, mutta niilläkin on suuret henkilökohtaiset vaihtelut. Voisi jopa väittää, että kahden terveen välillä on suuremmat erot kuin terveen ja sairaan tai laiskan ja aktiivisen välillä. Tarve vaihtelee sen yksilönkin suhteen päivästä ja jopa vuorokauden ajasta riippuen.
Kyse on siitä, että meillä ei ole mitään mittaria, joka kertoo paljonko juuri se yksi nimenomainen koira tarvitsee juuri sillä hetkellä. Metabolisen painon mukaan saadaan säädettyä kokoerot, mutta mihinkään muuhun eroon ei ole olemassa minkäänlaista kerrointa tai taulukkoa. Osaan on kehitelty jotain, kuten aktiivisuuden mukaan kalorien nousu tai ruuan rasvan ja E-vitamiinin välillä, mutta nekin on epämääräisiä arvauksia, joita on vaikea tai mahdotonta kytkeä käytäntöön.
Siksi koirien tarvemääriin ei saa suhtautua ehdottomana totuutena. Ilmoitetut tarpeet ovat hyvin vahvasti minimimääriä, jotka jokaisen koiran on vähintään saatava ja mielellään joka ainoa päivä – mutta niitä on aina muutettava koiran aktiivisuuden ja terveyden mukaan. Kyse on lähinnä siitä, että muutoksissa täytyisi tietää mitä tekee, eikä se enää kuulu omistajan perustaitoihin. Perustarpeiden ymmärtäminen ja laskeminen sen sijaan kuuluu.
Tarpeet ja asenne
Tarpeet ovat kuitenkin mystinen juttu ja siksi koirien raakaruokintaa pidetään vaikeana avaruustieteenä. Aidosti perusteiltaan kyse on niin yksinkertaisesta asiasta, että sitä ei tulla ajatelleeksi. Kyse ei ole sen kummallisemmasta, kuin että ihmisen pitäisi syödä edes kohtuullisen terveellisesti, että hän saisi kaiken tarvitsemansa – eli ravitsemukselliset tarpeensa tyydytetyksi.
Vaikeus tulee kahdesta asiasta:
- ei tiedetä paljonko koira tarvitsee
- ihmisten ravitsemuksessa kukaan ei laske omia saantejaan
Kun ei ole koskaan omassa elämässään joutunut miettimään, että montako appelsiinia pitäisi päivässä syödä C-vitamiinin saantia varten, tai täytyykö popsia omena viikossa pitääkseen lääkärin loitolla, niin toki merilevän miettiminen jodin saannin takia saattaa tuntua vaikealta ja täysin turhalta.
Ihminen eroaa koirasta siinä, että ihminen on sekasyöjä. Hänen ei sinällään tarvitse miettiä mitään saanteja, jos syö edes joltisenkin tolkulla tavalla. Silti kannattaisi miettiä joskus hetki, että kun leikkaa pöytäsuolan saantia, niin mistä se jodi saadaan. Mutta sitäkään ei mietitä, koska asiaa ei ole koskaan opetettu. Ei edes koulussa terveystiedon tunnilla ja kotitalouskin keskittyi tylsiin ruokien analyyseihin ilman kosketuspintaa arkitodellisuuteen.
Olenkin aina syyttänyt vahvimmin koulun kotitaloustunteja siitä, että ihmiset kokevat koiran ruokinnan olevan niin vaikeaa. Ei kyse ole vaikeudesta, vaan että joutuu opettelemaan täysin uudet asia totaalisen uudesta syystä.
Koiran ruokinta niin, että saadaan tarpeet tyydytettyä ei itseasiassa eroa mitenkään ihmisten tavasta. Ei koirallakaan suuremmin tarvitse tarpeita laskea, jos koira syö kuten lihasyöjän kuuluu – eli noudattaa omaa lautasmalliaan. Ongelma on siinä, että koskaan ei ole opetettu koiran lautasmallia ja se on aivan eri asia kuin se, josta on hailakka muistikuva kouluajoilta (oikeasti koululaitos, ei ravitsemusta saa opettaa teineille, joilla on ihan muut asiat mielessä).
Se, että ihminen ei piittaa omasta syömisestään ja käyttää sitä tekosyynä olla piittaamatta koiran syömisestä, ei perustu osaamattomuuteen tai vaikeuteen. Se on turhaa lässytystä, jolla yritetään tehdä oma piittaamattomuus jotenkin luvalliseksi,
Koiran tarpeiden laskeminen
Koiran tarpeet ovat perustasolla helppo asia.
- Kuivamuona täyttää perustarpeet aina, jos koira syö vähintään 60 % suositusannoksesta
Raakaruokinnassa tehdään hieman enemmän, koska raakaruokinta vastaa samaa kuin tekisi kotona itselleen ruokaa.
- Annetaan raakaruokinnassa lihaa niin paljon, että koiran paino on oikein ja liha näyttää etäisesti lihalta
- Annetaan maksaa puoli grammaa per painokilo päivässä, tai laiskat omistajat antavat 1,5 g/kg kerran viikossa
- Annetaan kalkkia pienille koirille teelusikallinen tai kaksi, keskikoisille ruokalusikallinen tai kaksi ja jäteille 2 – 4 ruokalusikallista
- Annetaan sinkkiä 2 mg/kg joka päivä
- Annetaan D-vitamiinia 5 µg/kg kerran viikossa (sama asia kuin 0,7 µg/kg x 7 pvä, mutta pyöristettynä helpompaan päässälaskuun)
- Annetaan joka päivä merilevää pienille koirille teelusikallisen kärjellinen, keskikoisille kolmasosa teelusikallinen ja jäteille puolikas teelusikka
Tuo on se vaikea avaruustiede, jota pelätään.
Lautasmallin ihanuus
Kyse on aivan samasta kuin jos puhuttaisiin ihmisten lautasmallista, Ero tulee siinä, että koira ei ole ihminen ja koira ylipäätään tarvitsee kaikkea enemmän.
Se, että ihmisen täytyisi syödä hieman viljoja tai muuta hiilihydraatin lähdettä sekä lihaa, tarkoittaa samaa kuin että koiran täytyy syödä vatsansa täydeltä lihaa sellaisella rasvaprosentilla, että koiran paino on oikea (painon suhteen täysin sama pätee ihmisilläkin).
Se, että ihmisen pitäisi syödä juustoa tai ehkä juoda lasillisen maitotuotteita, tehdään koirille kalkkilisällä. Kyse on kalsiumin saannista, kuten ihmisilläkin. Toki koiralle voidaan antaa luullista lihaa sopiva määrä (luuta gramma per painokilo), mutta kalkkijauheet ovat paljon helpompia. Ja turvallisempia, ei tarvitse säikkyä suolistotukoksi tai pohtia, että onko liha lihaa vain jotain, jota vaan kutsutaan lihaksi.
Ihminen yrittää saada sinkki esimerkiksi vihreistä vihanneksista ja pähkinöistä. Koiralle sinkkiä annetaan purkista, koska sen on lähes mahdotonta saada riittävästi sinkki lihoista ja sisäelimistä, eivätkä vihreät vihannekset sula. Pähkinät vielä vähemmän. Ihmiselläkin on muuten vaikeuksia saada sinkkiä ravinnostaan tarpeeksi. Koirien kanssa meillä on mahdollisuus laskea sinkin saanti vaativalla kahden kertotaululla, mutta omassa syömisessämme me olemme paljon laiskempia ja otamme sen mitä lisän valmistaja on katsonut tarpeelliseksi suositella – jos ylipäätään otetaan.
Ihmisen pitäisi syödä sisäelimiä mm. hivenainesaannin ja A-vitamiinin takia, mutta silti ei syödä. Osa siksi, että ei pidä maksan hajusta ja maustaa. Osa sen takia, että ei vaan nappaa tai A-vitamiinin myrkyllisyydestä on (aiheetta) peloteltu. Loput eivät osaa valmistaa maksaa niin, että siitä ei tulisi kengänpohjaa. Mutta on vaihtoehtoja, kuten vaikka maksamakkara. Tai porkkanaraaste. Koiralle ei oikein vaihtoehtoja ole, vaikka einesmaksalaatikkoa voisikin käyttää. Silti aivan samoista syistä kuin miksi ihmisen täytyisi syödä maksaa, niin koiran täytyy saada maksaa.
Ihmisen pitäisi syödä kalaa. Vähintään kerran viikossa, mutta mieluummin useammin. Aika harva kuitenkaan syö ja siksi ihmiset tekevät kahta asiaa: ovat joko piittaamatta D-vitamiinin saannistaan luottaen viime kesäisiin varastoihin, tai syövät D-vitamiinia lisänä. Aivan sama pätee koirille, mutta yhdellä oleellisella erolla: koira ei saa auringosta D-vitamiinia, joten siltä osin ei ole varastoja. Koirille voi antaa kalaa, mutta harvempi pystyy antamaan sellaisia määriä, että sillä olisi D-vitamiinin saannin suhteen suurtakaan merkitystä. Siksi omistaja ja koira syövät D-vitamiininsa samasta purkista.
Suomalainen saa jodinsa pääsääntöisesti ruokasuolasta, koska kalaa syödään niin vähän. Sen jälkeen kun suolan käyttöä leikattiin, niin jodin saanti on osalla romahtanut. On muistettava, että ruuan ja einesten piilosuola ei anna jodia. Koira tarvitsee jodia siinä kuin ihminenkin, ja koska kalaa ei käytetä ja harvempi antaa koiralleen suolaa, niin käytännössä helpoin vaihtoehto on antaa merilevää. Mutta sinällään mitään eroa ihmisen lautaseen ei tässä ole – paitsi että koirien suhteen meillä on työkalut ja mahdollisuus huomioida jodin saanti. Teen ravitsemusta työkseni enkä silti tiedä paljonko minun pitäisi saada jodia päivässä. Koirien suhteen se on helppo laskea ja tarve löytyy sekunnissa. Siihen, että ei tee sitä simppeliä tasan yhden kerran vaadittavaa kertolaskua, ei ole olemassa mitään tekosyytä.
Mistä löytää koiran tarpeet?
Katiskasta:
Jos haluat kuitenkin tehdä asioita hieman tarkemmin (pakko ei ole, ei helppous ole sinällään synti), niin vilkaise nämä:
- Koiran raakaruokinnan laskeminen + taulukko
- Koiran raakaruokinnan suunnittelu
- E-kirja: Koiran raakaruokinta
- E-kirja: Raakaruokinnan rautalankamalli (valmiita koiran ruokintasuunnitelmia)
Ja jos edelleen tuntuu siltä, että pää hajoaa ja uppoaa tiedon suohon – kyllä, joskus tietomäärä voi olla liiallista eikä enää tiedä mihin täytyy keskittyä ja mikä on nippeliä – niin buukkaa puhelinaika. Silloin saa selitettyä asiat paremmin ja juuri nimenomaan sinun koirallesi sopivalla tavalla.
