MSM eli metyylisulfonyylimetaani (C₂H₆O₂S) on yhdiste, jota löytyy kaikesta elävästä, kasveista eläimiin. Ravintolisämaailma kutsuu sitä orgaaniseksi rikiksi, ja siitä on kirjoitettu tuhansia sivuja. Valitettavasti tosin melkoisen kritiikitöntä tekstiä ja pääosin markkinointikäyttöön.

MSM on myyjien mukaan paras (joskus jopa ainoa) orgaanisen rikin saantitie ja siihen kytketään useita erilaisia terveysväitteitä. Sen pitäisi olla tehokas kipulääke, poistaa tulehduksia, huoltaa ja parantaa niveliä, auttaa kilpirauhasta, poistaa elimistöstä myrkkyjä, korjata elimistön pH-tasapainoa, parantaa fibromyalgian…

MSM on yleistuote, joka parantaa kaiken. Tässä kohtaa on syytä herätä ja olla varovainen. Kun jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen, niin se ei koskaan olekaan totta.

Herääviä kysymyksiä ovat, että jos se on noin tehokas kipulääke, niin miksi lääketeollisuus ei käytä sitä halpana raaka-aineena. Vastaus on selvä jo ilman taustojen tutkimustakaan: sen kivunlievityksestä ei ole tutkittua näyttöä ja väite on kestämätön.

Sama pätee nivelten suhteen. Glukosamiinista ja kondroitiinisulfaatista on näyttöä, MSM:stä ei.

Kilpirauhasta ei ylipäätään lääkkeillä paranneta, vaan hoito on hormonikorvausta tai vähentämistä, kuten jokainen vajaa- tai liikatoiminnasta kärsivä tietää. Jos johonkin on keskityttävä kilpirauhasessa, niin ehkäpä riittävään jodin saantiin, joka alkaa olla kynnyskysymys ihmisten innostuessa vähentämään ruokien antaman suolakuorman takia jodioidun suolan käyttöä ja korvatessa sitä himalajalla ja muilla ruususuoloilla.

Elimistön pH-tasapainoon ei luojan kiitos vaikuteta, koska se on tappava tie.

Detoksaus eli elimistön sisältämien myrkkyjen ja kuona-aineiden siivoaminen on ylipäätään puhdasta huuhaata.

MSM ei myöskään ole luonnontuote, vaikka sitä luonnosta löytääkin — periaatteessa. Se on valmistettu teollisesti ja on DMSO:n eli dimetyylisulfoksidin aineenvaihduntatuote. DMSO taasen on aikoinaan käytetty kipulääke, joka imeytyy helposti ihon läpi.

Alkuaikoina sitä saatiin puunjalostuksen sivutuotteena, mutta myöhemmin DMSO:ta alettiin valmistaa ns. teollisesti. DMSO:ta on käytetty joko sellaisenaan, esimerkiksi raajojen kivuissa veden avulla tehdyssä ultrahoidossa, tai lääketeollisuudessa ”apuaineena” kuljettamaan lääke ihon läpi.

Koska DMSO:ssa oli terveydellisiä riskejä, ja se oli käytössä epäluotettava, niin se on poistunut markkinoilta lähes kokonaan. Nykyään siihen törmää enintään eläinten kohdalla, laukkahevosilla ja ratagreyhoundeilla, joissain maissa, mutta se on kielletty ja dopingluokiteltu läpi koko sivistyneen maailman.

Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että MSM ei ole DMSO:ta, vaan MSM:ää syntyy, kun DMSO:ta käytetään. Se on kuona, jolle on kaapattu alkuperäisen yhdisteen vaikutus myyntiväitteisiin.

Poikkeuksetta aina kun puhutaan MSM:stä, niin todetaan, että se on orgaanista rikkiä. Orgaaninen on termi, jota luontaistuotekauppa mielellään viljelee, mutta sen merkitys on usein hämärä. Orgaaninen saattaa tarkoittaa ainetta, jonka yhdisteessä on hiili ja happi mukana. Se saattaa tarkoittaa myös, että aine saadaan jonkun raaka-aineen mukana, eli sitä ei ole puhdistettu tai valmistettu teollisesti.

Mikäli käytetään määritelmänä kemiaa, niin MSM on orgaanista, koska yhdisteessä on hiiltä ja happea. Jos taasen määrittelyssä käytetään raaka-ainelähdettä, niin MSM ei ole orgaanista. Kyseessä on siis täysin sama ongelma kuin orgaanisen seleenin tai muiden luontaistuotepuolen rakastamien mineraalien suhteen.

Yksikään valmistaja ei erottele MSM:ää kasveista tai lihasta. Syy on selvä. Olisi pakko käyttää vaikka jauhelihaa tonnitolkulla, jotta saataisiin gramma MSM:ää ja se liha olisi käyttökelvotonta prosessin jälkeen kaikkeen muuhun paitsi proteiinihydrolysaatin tekemiseen.

Tuo johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että MSM ei majaile soluissa tai kudoksissa, kuten vaikka periaatteessa D-vitamiini voisi löytyä. MSM on aineenaihdunnan jäämä, kuona-aine, jota syntyy huomattavan vähänä

Kasvipuolella tuotantoon tarvittavat määrä olisivat vielä korkeampia ja aivan samasta syystä. MSM ei ole kasvien osa, kuten vaikka koivusokeri. Koivusokeria voi käyttää muutenkin esimerkkinä. Se on ksylitolin raaka-aine, mutta yhdessäkään koivussa ei ole ksylitolia. Eik’ MSM:ää.

Luonnollisen, orgaanisen MSM:n teko on niin kallista, ettei siihen kukaan kykene. Siksi se on ”epäorgaanista” teollista.

Rikki on elimistölle ehdottoman tärkeä hivenaine eli mineraali, jonka määrät mitataan mikrogrammoissa. Sen saantitie ei kuitenkaan ole purkista ostettava MSM, vaan rikkipitoiset aminohapot kysteiini ja metioniini. Myös tauriinista saadaan rikkiä.

Rikin puute aiheuttaa ongelmia koko proteiinisynteesissä, eli kun keho tekee itse ei-välttämättömiä aminohappoja ja sitä kautta tarvittavia proteiineja, ja rikkiä tarvitaan nivelillekin hyödyllisen kollageenin valmistuksessa.

Tuosta on  sitten johdettu ajatus, että koska puute aiheuttaa ongelmia mm. nivelille, niin saannin lisääminen parantaisi. Valitettavasti moinen ajattelu ei läheskään aina toimi, eikä vähiten elimistön oman säätelyn takia. Kun valmistetaan, niin valmistetaan tarpeeseen, eikä raaka-aineiden lisääminen kiihdytä valmistusta.

Mutta jos haluaa varmistaa rikin saannin, niin kannattaa antaa riittävästi lihaa, munaa ja jopa valkosipulia olisi parempi sekä tehokkaampi kuin MSM. Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että ei ole pienintäkään vihjettä, että rikin puute, lisätystä saannista puhumattakaan, vaikuttaisi mitenkään niveliin.

Aminohapoista saatava rikki on muuten yksi syy, miksi vegaanien on syytä suunnitella ruokavalionsa huolella. Onneksi vegaanisuuden ongelmat eivät koske koiria.

Tuo kaikki on vain selitystä sille, että miksi rikki on saatava, ja saadaan, aivan muualta kuin MSM:stä. MSM on paljon yksinkertaisempi asia. Ruuansulatuksessa ei ole entsyymitoimintaa, joka irrottaisi rikin MSM:stä ja mahdollistaisi rikin saamisen suoliston kautta.

Voisi jopa todeta, että onneksi MSM ei sula. Koska muutoin suunnilleen jokainen MSM:ää käyttävä kärsisi niin akuutista kuin kroonisestakin rikkimyrkytyksestä sekä maksasairauksista.

Jalat maassa järkeä käyttäen MSM ei siis ole lähellekään sitä mitä luullaan, uskotellaan tai väitetään. Mutta monet ovat kuitenkin saaneet apua kiputiloihin MSM:stä.

Itselläni on erittäinkin ristiriitainen suhtautuminen aineeseen. Sen myynti niveliä hoitavana tai jopa korjaavana aineena on puhdasta vedätystä, mutta jos sen vaikutus supistetaan MSM:n ns. alkuperäiseen tarkoitukseen eli kivun lievitykseen, niin asia saattaakin muuttua. Ehkä.

Tiedän, että käyttäjäkohtaiset anekdootit ovat kaikkea muuta kuin luotettavia, eikä vähiten plaseboefektin takia, vaan koska ihmisillä on taipumusta valikoida tärkeitä asioita ja jättää loput kertomatta. Mutta omassa maailmassa omiin kokemuksiin on helppo nojata ja tukeutua, liiankin helppoa.

Minulla on ongemia niskassa, hartioissa ja kyynärpäissä. Tyypillisiä lihaspuolen ongelmia, jotka johtuvat tekemättömyydestä, laiskuudesta, liiasta istumisesta tietokoneella, huonosta ryhdistä ja vielä huonommasta työasennosta. Tyypillinen, ja jopa turhan yleistä nyky-yhteiskunnassa, enkä ole todellakaan yksin ongelmieni kanssa.

Koska liikkuminen ja fysioterapian tai vaikka osteopaatin palvelut eivät ole laiskuuden ja pihiyden takia vaihtoehtoja, niin terveys on saatava purkista. Kipulääkkeet ovat tehokkain tapa, mutta pitkällä aikavälillä ne aiheuttavat vatsaoireilua, ainakin minulle. Olen siis kokeillut MSM:ää.

Se lievensi kipua hieman, joten se tuolta osin täyttäisi odotukset. Se, mitä en kerro, on että samaan aikaan käytin kuitenkin tulehduskipulääkkeitä ja yritin hieman parantaa työasentoani, venyttelin ja lisäsin (hieman) liikkumista. Plus että kipua lieventävä vaikutus tuli hieman viiveellä.

Tiedetään, että plasebo toimii, vaikka henkilö tietäisikin saavansa plaseboa. Aivojen ja mielen voimaa ei kannata koskaan aliarvioida. Joten auttoiko MSM, vai usko sekä luotto sen toimivuuteen sekä kaikki muu mitä ohessa tehtiin?

Olen käyttänyt koirilla MSM:ää lihashuollon ohessa. Siis lieventämään mahdollista jumeista ja rasituksesta johtuvaa kipua. Olen antanut myös C-vitamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia ja kaliumia. On myös käytetty palauttavaa liikuntaa sekä hierontaa, venytyksiä, kylmä/kuumahoitoa ja tenssiä.

Jos sanon, että MSM auttoi, niin auttoiko se vai kaikki muu?

Tässä on se syy miksi henkilökohtaiset kokemukset ovat erittäin epäluotettavia. Minä uskon, että MSM auttoi hivenen omissa kipuiluissani, mutta uskon myös, että siitä ei ole ollut mitään nähtävää tai mitattavaa etua tai hyötyä koirille. Ristiriitaistako? Aivan varmasti, ihmismieli on ristiriitainen.

Mutta kyse on siitä, että käytän omasta valinnastani MSM itselleni kipulääkkeenä, mutta ei voi asettaa itsestäni riippuvaista eläintä (tai lasta) yhtä epäluotettavan ja subjektiivisen hoidon varaan. Kysymysmerkkejä on liikaa. Jos hoito ei toimi, niin maksan itse hinnan kipuna ja vaivana. Jos hoito ei toimi koiralle, niin se maksaa laskun kipuna minun tekemästäni päätöksestä.

Tutkimusnäyttö

Koska henkilökohtaisiin kokemuksiin ei voi luottaa, ja koska suurin osa MSM:n vaikutuksista ja terveysväitteistä on kaadettavissa puhtaasti sillä tiedolla, joka tiedetään muista yhteyksistä, niin vilkaistaan hieman mitä tutkimusmaailma on MSM:stä selvittänyt.

Kiinnostavin tieto on, että onko MSM luonnollisuudestaan huolimatta myrkyllistä ja jos on, niin millaisilla määrillä. Saattaa olla lohduttavaa, että rottatutkimuksen perusteella yksittäisenä annoksena 2 g/kg ei aiheuttanut oireita eikä lisännyt kuolleisuutta. Yhtä turvallista oli pidempiaikainen annostelu, kun rotat saivat 1,5 g/kg 90 päivän ajan (Horváth ym 2002[ref]K Horváth, P.E Noker, S Somfai-Relle, R Glávits, I Financsek, A.G Schauss. Toxicity of methylsulfonylmethane in rats. Food and Chemical Toxicology. Volume 40, Issue 10, October 2002, Pages 1459–1462.[/ref]).

Mielenkiintoista kylläkin, sillä huomioiden että maailmassa myydään tällä hetkellä päivittäin tonnitolkulla MSM:ää mitä erilaisimpiin vaivoihin, niin tutkimuksia ihmisillä sen turvallisuudesta yksinään tai lääkeiden kanssa käytettynä ei löydy.

Toinen tärkeä tieto on, että imeytyykö syöty MSM tai edes sen sisältämä rikki. Valitettavasti selvän tarkkaa vastausta ei ole, mutta suuntaa antavaa kylläkin.

Rotille annettiin radioaktiivisesti merkittyä MSM:ää 500 mg/kg ja saatiin selville, että suun kautta annettu MSM imeytyy nopeasti, keskimäärin noin 2,1 tunnissa. MSM:n sisältämän merkkiaineen mukaan se leviää tasaisesti pehmytkudoksissa, mutta sitä on havaittavissa selvästi vähemmän ihossa ja luissa.

Puoliintumisaika, eli aika jona aine on vähentynyt aina puoleen, on 12,2 tuntia. Noin 85,8 % aineesta oli 120 tunnin kuluessa poistunut munuaisten kautta virtsaan ja vain kolmisen prosenttia poistui ulosteiden kautta.

MSM siis imeytyy hyvin, leviää suurimpaan osaan kehoa ja häviää kohtuullisen nopeasti kertymättä mihinkään (Magnuson ym. 2006[ref]Magnuson BA, Appleton J, Ames GB. Pharmacokinetics and distribution of [35S]methylsulfonylmethane following oral administration to rats. J Agric Food Chem. 2007 Feb 7;55(3):1033-8.[/ref]). Se ei kuitenkaan päässyt sinne mihin monet toivovat: luuston ja niveliin.

Mutta tutkimus kuulostaa sinänsä lupaavalta. Paitsi että siinä on yksi vahva puute. Rikin hyödyntämistä ei tutkittu. Ja rikkiin aivan jokainen MSM:n väite perustuu — siis siltä osin kuin terveysväitteet eivät ole satuilua.

MSM:ssä on rikkiä 34 % eli grammassa on 340 mg. Tuo on laskettavissa suoraan kaavasta. Jos koulun kemian tunneilla tuli tehtyä jotain muuta kuin keskityttyä opetukseen, kuten minä tein, tai kouluajoista on niin kauan aikaa, ettei vaan muista enää, kuten minulla, niin suosittelen tutustumaan Wolfram|Alpha -palveluun – erinomainen haku- ja laskentakone.

Koiran on saatava, ainakin kasvuvaiheessa, rikkipitoisia aminohappoja 155 mg/100 kcalME (Blaza ym. 1982[ref]Blaza SE, Burger IH, Holme DW, Kendall PT. Sulfur-containing amino acid requirements of growing dogs. J Nutr. 1982 Nov;112(11):2033-42.[/ref]). Se tyydyttyy millä tahansa ruokinnalla, jossa lihan osuus on riittävä – eli puute vaatii käytännössä aliruokintaa.

Kupletin juoni on siinä, että samalla saadaan aminohappojen lisäksi myös rikin saanti kuntoon. MSM:llä ei saada aminohappoja, vaan teoriassakin pelkästään rikkiä – josta ei siis ole puutetta normaalissa ruokinnassa.

Rikin määrän suhteen törmätään luontaistuotealan tapaan hoitaa faktat. Valkosipuli on erinomainen rikin lähde. Tarjoan virtuaaliset kahvit, tai jopa aidonkin jos naamakkain osutaan, sille joka penkoo luotettavan tiedon valkosipulin sisältämän rikin määrästä.

Tyypillisesti hehkutetaan suuria lupauksia erinomaisista määristä, joita ei kerrota tai tiedetä. Tai kyse on vedätyksestä, kuten vaikkapa chian siementen ravintoarvohypessä. Kun valkosipulin kynsi painaa grammasta muutamaan, niin totaalisen selvää on, että siinä ei voi absoluuttisia grammoja rikkiä olla kovinkaan paljon.

MSM ja rikki ovat hankala yhdistelmä muutenkin. Kun tutkittiin MSM:n leviämistä kudoksiin, niin tutkittiin nimenomaan MSM:ää. ei sen sisältämää rikkiä – jolle siis kaikki terveysvaikutukset on annettu.

Tiettävästi elimistössä ei ole mitään sellaista entsyymitoimintaa, joka ”sulattaisi” MSM:n, jotta rikki saataisiin maksalle ja siitä hyötykäyttöön. Suomeksi ja lyhyesti: aivan riippumatta paljonko MSM:ssä on rikkiä, niin se ei ole keholle rikin lähde.

MSM:ää hehkuttavat, siis myyvät, sivustot sortuvat hassuihin vertailuihin. MSM:n ja erilaisten rikkiyhdisteiden välille vedetään surutta yhtäläisyysmerkit, vaikka niillä ei ole muuta yhteistä kuin yhdisteessä sijjaitseva rikki.

Samalla ajatuksella kivihiiltä voisi mainostaa erinomaisena ruokana, koska proteiineissakin on hiiltä.

Samaa lähes törkeää epämääräisyyttä on kutsua MSM:ää ja DMSO:ta sukulaisyhdisteiksi. Se, että MSM on DMSO:n aineenvaihduntatuote kehossa, ei ole sen kummallisempaa sukulaisuutta.

On myös mielenkiintoista miten esitellään rikin, DMSO:n, otsonin ja MSM:n kiertoa luonnossa, kun purkissa on kuitenkin puunjalostusteollisuuden hapolla käsiteltyä sivutuotetta.

MSM:n pitäisi olla tulehduksia hillitsevä aine, jonka takia se vähentää kipua. Tässä saattaa olla toinen puoli totuutta, koska DMSO on kipua vähentävä. Luotettavia tutkimuksia on vain huomattavan vähän ja ne on tehty joko omituisilla tutkimusasetelmilla, koeputkissa tai hiirillä.

MSM kuitenkin saattaa vähentää tai heikentää määrättyjen tulehdustekijöiden määrää ja sitä kautta vähentää kipua ja tulehdusta. Yksi sellainen tutkimus on Anh ym. 2014[ref]Ahn H, Kim J, Lee MJ, Kim YJ, Cho YW, Lee GS. Methylsulfonylmethane inhibits NLRP3 inflammasome activation. Cytokine. 2014 Nov 21;71(2):223-231.[/ref], jossa havaittiin potentiaalia, mutta toteutus on hyvin kaukana siitä, että MSM lusikalla annostettuna veteen ja sekoitettuna toimisi kipua vastaan.

Hämmästyttävintä tuossa tutkimuksessa oli ryhmän vähintäinkin optimistinen ja mutkia oikova toteamus, että näillä perusteilla MSM:stä voitaisiin kehittää tuote, jolla saataisiin hoidettua vakavia metabolisia sairauksia. On huomattava kaksi asiaa. Voidaan kehittää ei ole sama asia kuin että olisi, tai että edes yritettäisiin kehittää – vielä vähemmän se tarkoittaa, että toimii sellaisenaan. Ja että moinen positiivisuus pohjaa yleensä haluun perustella ja turvata jatkon rahoitus.

Yksi MSM:n ominaisuuksia on myyjien mukaan sen kasvaimia ja syöpiä estävä vaikutus. Monilla aineilla ja yhdisteillä on, kun ne erotetaan, puhdistetaan, vahvistetaan ja käytetään laboratoriossa viljelyille kasvainkannoille. Siitä on pitkä ja vielä pidempi matka aidoksi lääkkeeksi, ja lähes aina toimivaa käyttöä ei saada koskaan.

Kim ym. (2014[ref]Kim JH, Shin HJ, Ha HL, Park YH, Kwon TH, Jung MR, Moon HB, Cho ES, Son HY, Yu DY. Methylsulfonylmethane suppresses hepatic tumor development through activation of apoptosis. World J Hepatol. 2014 Feb 27;6(2):98-106.[/ref]) onnistuivat laboratoriossa siirtogeenisillä hiirillä vähentämään ja pienentämään maksakasvaimen osia. Tulos heidän mukaansa osoittaa, että MSM:llä on syöpää vastaan toimivaa tehoa. Aina välillä jään ihmettelemään, että kuinka löyhin perustein tutkijat johtopäätöksiään ja tulkintojaan tekevät.

 Nivelvaikutukset

Minusta kiinnostavin osa-alue MSM:llä on kuitenkin sen väitetyt vaikutukset niveleen sekä nivelrikkojen hoitoon. Taaskaan mitään laajempaa ei löytynyt, mutta kourallinen pienempiä tutkimuksia kylläkin.

Usha ja Naidu tutkivat vuonna 2004[ref]Usha PR, Naidu MU. Randomised, Double-Blind, Parallel, Placebo-Controlled Study of Oral Glucosamine, Methylsulfonylmethane and their Combination in Osteoarthritis. Clin Drug Investig. 2004;24(6):353-63.[/ref] miten glukosamiini, MSM ja molemmat yhdessä toimivat polven nivelrikon hoidossa. 118 potilaalle annettiin glukosamiinia 500 mg, MSM:ää 500 mg tai molempia kolmesti päivässä 12 viikon ajan, eli kukin sai yhteensä 1500 mg vaikuttavaa ainetta.

Kaikki kolme yhdistelmää vähensivät kipua, mutta tehokkain oli glukosamiini ja MSM yhdessä. Myös MSM yksinään vähensi kivun tunnetta, mutta heikommin kuin pelkkä glukosamiini.

50 polven nivelrikosta kärsivälle annettiin joko 3 grammaa MSM:ää kahdesti päivässä eli yhteensä kuusi grammaa, tai saman verran plaseboa 12 viikon ajan (Kim ym. 2006[ref]Kim LS, Axelrod LJ, Howard P, Buratovich N, Waters RF. Efficacy of methylsulfonylmethane (MSM) in osteoarthritis pain of the knee: a pilot clinical trial. Osteoarthritis Cartilage. 2006 Mar;14(3):286-94.[/ref]). Määrä oli siis tuplat Ushan ja Naidun tutkimukseen verrattuna. Tulosten mukaan kipu väheni ja liikuntakyky parani plaseboryhmään verrattuna. Siltä osin MSM näyttäisi siis toimivan.

Tutkimuksessa oli myös analysoitu annettu MSM. Sen mukaan aina oli 99,9 % puhdasta ja sisälsi alle 0,05 % DMSO:ta valmistusprosessin jäljiltä. Tuo on kohtuullisen huojentava tieto, ainakin dopingkontrollissa oleville koiranomistajille.

Joten jos joskus saa omituisen kipulääkepositiivisen koiransa dopingtestissä, niin kannattaa analysoida käytetty MSM-tuote. Jos grammassa luotettavan valmistajan MSM:ää saattaa kuitenkin olla 50 mg DMSO:ta, niin tuo tarkoittaa sitä, että puhtaasti varovaisuussyistä kannattaa pitää vähintään yhden päivän tauko MSM:n annostuksessa ennen kilpailuja.

On oma kysymyksensä, että näkyykö se ylipäätään testissä kehon omista metaboliiteista, tai riittääkö testaustarkkuus (joka on kylläkin huomattavan suuri nykyään), mutta minulle kysymyksenasettelu on turha. Kukaan ei käryn sattuessa kysy, että oliko mahdollista vai ei, joten meillä ei riskiä oteta.

Tulosten mukaan kipua mittaava arvo laski MSM:ää saaneilla 25,1 % ja plaseboryhmässä 13, 2 %. Sen mukaan MSM lievitti kipua selvästi paremmin kuin plasebo, mutta ei kuitenkaan huomattavan hyvin. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, että mikä olisi ollut tilanne puolen vuoden tai vuoden kuluttua.

Brien ym. tekivät vuonna 2008[ref]Brien S, Prescott P, Bashir N, Lewith H, Lewith G. Systematic review of the nutritional supplements dimethyl sulfoxide (DMSO) and methylsulfonylmethane (MSM) in the treatment of osteoarthritis. Osteoarthritis Cartilage. 2008 Nov;16(11):1277-88.[/ref] systemaattisen katsauksen DMSO:n ja MSM:n käytöstä polven nivelrikosta. He haarukoivat tutkimukset vuodesta 1950 vuoden 2007 loppuun ja löysivät kaikkiaan kuusi tutkimusta.

Neljä oli DMSO:sta ja ne kattoivat 681 potilasta, tai 297 jos huomioidaan vain aktiivinen hoito, ja kaksi tutkimusta MSM:stä – em. Usha & Naidu 2004 ja Kim ym. 2006. DMSO-tutkimukset kärsivät erilaisista ongelmista, ja vaikka molemmat MSM-tutkimukset antoivatkin lupauksia MSM:n tehosta lievissä nivelrikoissa, niin tutkimukset olivat pieniä, lyhytaikaisia ja huonosti toteutettuja.

Toimiiko MSM?

On selvää, että suurin osa myyjien terveysväitteistä on huuhaata, joilla on heikko tai varjomainen kosketuspinta todellisuuteen. Mutta on myös selvät viitteet siitä, että MSM saattaa hyvinkin auttaa lievittämään kipua ja olla harkinnan arvoinen lisäravinne nivelrikkojen tukihoidossa. Mutta on ymmärrettävä, että kyse on nimenomaan tukihoidosta, ei hoidosta.

MSM ei parhaimmillaankaan kykene korvaamaan kipulääkkeitä aidossa ja kovemmassa kivussa, mutta saattaa auttaa pärjäämään ilman lievemmissä tapauksissa. Ainoaksi ns. niveltuotteeksi sitä ei voida suositella näillä tutkimusnäytöillä. Mutta lienee selvää, että niin kauan kun MSM:ää käytetään yhdessä vähintään glukosamiinin kanssa, ja grammamäärät ovat riittävät, niin synergisiä etuja löytynee – synergiahan tarkoitti yhteistoimintaa, jossa osaset vahvistavat toisiaan.

Määristä koirilla ei kukaan tiedä mitään. Mutta koska kuudella grammalla saatiin parempia tuloksia kuin puolellatoista, niin voitaisiin arvata, että koirille soveltuva annos olisi luokkaa 6 g/30 kg kokoluokassa ja muille sitten enemmän tai vähemmän koosta riippuen.

Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ihmisten ”vakioannos” on usein käytetty mitta-annos vertailuna käytetylle 30 kg koiralle. Toinen tapa olisi antaa 100 mg/kg, jolloin määrä olisi muutettu suoraan kuudesta grammasta laskettuna 60 kilolla.

Tuolla annostuksella tulee kuitenkin kokemusperäisesti hyvin nopeasti vatsaoireiluja ja siksi (sekä kustannussyistä) aika usein käytetään annosta 1000 mg/30 kg. Tosin, yleisesti sekin on aiheuttanut ongelmia, vähintään närästystä.