My Dog Face oli sarjakuvablogi, jossa Adrian Raeside julkaisi Other Coast strippisarjaansa. Yksi parhaista eläinsarjakuvista, ja tähän mennessä vastaan tulleista paras koira-aiheinen. Mutta kuten (kaikki) sarjakuvapiirtäjät, niin hänkin on siirtynyt GoComicsin leipiin.
Other Coast ei ole syvällisen oivaltava. Se on arkipäivää oivaltava, ja selkeän osoittava. Vertaus on tietysti idioottimainen, mutta jos Fingerporin piikin ymmärtäminen vaatii välillä miettimistä ja paikoin jonkun alakulttuurin tuntemusta (näihin Fingerporin hauskuus minulle perustuu), Other Coastin kärjen ymmärtää välittömästi, ensimmäisellä silmäyksellä. Edellyttäen tietysti, että on koiraihmisiä. Kissojen omistajista en ole niin varma.
Olen muutaman kerran harkinnut aivan vakavissani, että alkaisin käyttämään Other Coast -strippejä blogimerkintöjen kuvituksena – muutamaa niistä olen jo aikaisemmin lainannut, siis linkittänyt omalta saitiltaan. Ne nimittäin osuvat turhan usein samaan mistä itse kirjoitan. Raesiden sarjakuvat vain saavat ihmiset paremmin ajattelemaan ja miettimään kuin minun saarnaukseni. Mutta niin kauan kun Katiska ei ole maksullinen, niin strippien osto ei ole realistinen vaihtoehto. Valitettavasti.
Esittelen pari esimerkkiä
Vanhusta ei saa laittaa senior-ruuille, minusta ei koskaan. Jos unohdetaan tällä kertaa kokonaan se, että ikäkausiruuat ovat täyttä makkinointivedätystä, niin senior-ruuat eivät täytä alkeellisimmillakaan mittareilla vanhemman koiran tarpeita. Ne on alunperin tehty (jenkki)markkinoille ylilihavia varten.
Vanhuksen tukevuus on muuten mielenkiintoinen asia. Ravintotietoiset omistajat hokevat kuin mantraa, että pennun pitää olla mieluiten hoikka – ja päästävät pentukoiransa laihoiksi. Aivan yhtä epäterveellistä kuin kasvavan lapsen liian alhainen painoindeksi. Pennulla kuuluu, ja täytyy, olla varastorasvaa eli sen on oltava einen tukeva – siis normaalipainon yläpäässä. Vanhuksia koskee aivan sama sääntö. Mieluummin hieman tukeva kuin hoikka.
Aivan tuoreessa ihmistutkimuksessa havaittiin, että ylipainoiset elivät kauemmin kuin hoikat. Nyt ei puhuta sairaasta ylipainosta, vaan ihan normaalista tukevuudesta. Rasvakerros suojaa monin eri tavoin, ja tämä fakta on jossain vaiheessa unohdettu hoikkuuden yliarvostamisessa niin ihmisillä kuin koirillakin.
Nyt saatan järkyttää osaa lukijoista. Eläinlääkärien myymät ruuat ovat ihan vain ruokia. Ne eivät ole lääkkeitä, eikkä niitä myydä eläinlääkärien vastaanotoilla terveydellisistä syistä. Kuulin kerran väitettävän, että ne eivät ole vapaassa myynnissä siksi, että omistajat eivät pääsisi tekemään niillä vahinkoa koirilleen. Väärin. Ne ovat praktiikkamyynnissä siksi, että valmistuttaja/markkinoija on niin halunnut. Kyseessä on tuoteperheen profilointi, imagokysymys. Markkinointia siis.
Eläinlääkärit eivät määrää ruokiaan tukihoidoksi, ja paikoin ainoaksi hoidoksi, siksi, että nillä olisi mahtavia terveysvaikutuksia, vaan koska niillä on rooli eläinlääkäriaseman liikevaihdossa. Lekurien edustamilla ruuilla on sellaiset katteet, että tavalliset lemmikkieläinkauppiaat näkevät vain märkiä unia aiheesta.
Jos mikä tahansa niin sanottu funktionaalinen kuivamuona, oli se sitten liikkeen tai eläinlääkärin hyllyllä, olisi ihmismyynnissä, niin olisi tapahtunut kaksi asiaa: ensimminen, että tuotteiden terveysväitteet ja mainokset olisivat menneet uusiksi ja toisena olisi tullut uhkasakko roikkumaan pään päälle. Ja tämä olisi tapahtunut jo ennen kuin EU kiristi vuoden 2013 alusta terveysväittämiä, jonka jälkeen mm. ksylitolia sai mainostaa kariesta estävänä ainoastaan lapsille ja purukumista saatuna.
Kyllä, koirien suorituskykyyn pystyy vaikuttamaan ruokinnalla ja ravintolisillä. Aiheesta on aika paljon kirjoitettu Katiskaan. Tämä koskee niin raakaa lihassuoritusta tekeviä (valjakko, vintit) kuin ns. koulutettavia lajeja (agi, PK, toko). Paitsi proteiinien ja rasvan, niin myös ravintolisien saannista täytyy huolehtia. Kaikki saantisuositukset on tehty peruslaiskalle kotikoiralle, ja jos koira on hiukankaan aktiivisempi, niin tarpeet nousevat heti.
- kun tarve nousee, niin ruuan kautta tyydytettynä pitäisi nostaa ruuuan määrää
- määrän nousessa lisääntyvät kalorit
- kalorien noustessa nousee paino
- painon noustessa kärsii suoritus.
Lisäravinteet ovat pakkorako. Koiran kanssa harrastamisessa on kaksi perussääntöä. Niistä ei voida joustaa. Ensimmäinen on että, harrastamisen on oltava kivaa niin koiralle kuin omistajalle. Toinen perussääntö taasen on, että harrastamisen terveyshaitat (laajempi käsite kuin pelkkä loukkaantumisriski) on minimoitava niin hyvin kuin mahdollista. Molemmat edellyttävät mm. hyvää perus- ja erinomaista tarveravitsemusta.
Ja nyt on pakko muistuttaa: lähes kaikki koirat kärsivät D-vitamiinin puutteesta. Lukekaa miksi ja mitä pitäisi tehdä. Koska urhelukoirista puhutaan, niin aivan kaikkien ageista PK- ja tottiskoiriin sekä vintteihin, olisi todellakin syytä paneutua myös palauttamisen tärkeyteen.
Mitäpä tähän mitään lisäämään. Collie-efekti.
