Ravintotietous lisääntyy koiramaailmassa koko ajan. Vaikka ehdottomasti suurin osa on teorian suhteen enemmän pihalla kuin se vanha kunnon lumiukko, niin on kuitenkin opittu vaatimaan. Jopa vertailemaan.
Oma ongelmansa on, että valmistajien markkinointipuheet niellään sellaisenaan ja luullaan hinnan olevan laadun tae. Mutta parempi tuokin, kuin että verellä jatkettua sidekudosta myytäisiin edelleen koiranmakkarana ja täysipainoisena ruokana. Makkarat ovatkin ehkä eräällä tavalla selvin merkki rehumarkkinoiden muutoksesta. Nykyään ne ovat kohtuullisen puhdasta lihaa ja sinällään aivan käyttökelpoista ravintoa. Kuluttajien tarve ja valinta pakotti valmistajat muuttamaan tuotteen. Kallista kylläkin, mutta niinhän helppokäyttöisyys aina on. Valmistajat ovat itseasiassa suurimpia syyllisiä yleisen tietouden lisääntymisessä. Ikäkausi- ja roturuuat vaativat perusteluja. Ei voitu sanoa suoraan, että kyseessä on markkinointikikka, jolla kuluttaja sitoutetaan vahvemmin tuoteperheeseen. Harmi vain, että jaetun disinformaation takia tietoisuus koiranruokinnassa tarkoittaa tietoisuutta katteettomista terveysväitteistä. Mutta parempi tuokin kuin puhdas välinpitämättömyys.
Meillä on aina kiinnitetty huomiota ruokintaan. Oli pakko, koska ison lauman kanssa ei kykene turvautumaan ylikalliiden rehujen tuomaan mielenrauhaan. Oli pakko päästä hinnassa alas, mutta saada silti paras lopputulos. Terve ja aktiivinen koira pennusta vaariin. Toki mekin luotimme sellaisiin asioihin kuin “kaikkihan sen tietävät” ja “valmistaja sanoi niin”. Mutta tietoakaan ei suuremmin ollut. Siis luotettavaa, edes kohtuullisen puolueetonta tutkimustietoa. Aloimme melkoisen aikaisin kyseenalaistamaan määrättyjä väitteitä. Ilman sen kummempaa kuin pelkkä kokemus. Kun kysyi ja etsi, niin tietoa alkoi löytymään.
Tuolta pohjalta lähdimme rakentamaan greyhoundien ruokintaa. Toki sorruimme vanhoihin sudenkuoppiin siinäkin. Tämä ja tuo kuivamuona on paras. Rasva niin alas kuin mahdollista, proteiini korkealle – valmisrehuna tietysti. Jos lihaa käytettiin, niin hevonen oli pop. Vähärasvaista. Oli ongelmia. Koirat eivät jaksaneet, tuli ylirasitusoireita, ne kuivuivat. Oli taas aika heittää vanhat uskomukset romukoppaan, myöntää ettei tämä toimi ja kyseenalaistaa. Siirryimme maltilliseen valkuaismäärään ja nostimme rasvan ylös. Hiilihydraattien määrä tipahti, kun sitä korvattiin kuiduilla. Yllättäen ruokintamäärät laskivat ja samalla hinta. Koirat jaksoivat tehdä työtä. Loukkaantumiset vähenivät. Krampit, kuivuminen ja ylirasitusoireet olivat muisto vain.
Yleisesti uskotaan, että aikuisen koiran ruokkiminen on helpompaa kuin pennun. Pentujen suhteen pelätään milloin minkäkin aiheuttavan luusto- tai nivelvikoja. Liian nopeaa kasvua. Neuvotaan syöttämään joko valkuaisköyhää, kalsiumköyhää tai muuten vain köyhää ruokaa. Saadaan kasvu hidastumaan. Kasvu ja kasvunopeus eivät kuitenkaan riipu ruuasta. Se mekaniikka löytyy aivan muualta. Geeneistä. Hormoneista. Sisäisestä kellosta. Aikuiselle voidaankin sitten syöttää melkein mitä vaan, koska se on valmis. Ei kasva enää. Sille voidaan jopa antaa enemmän valkuaistakin. Jos ei satu kuulumaan koulukuntaan, joka on vakuuttunut siitä, että ravitsemuksen yksi peruspilari tuhoaa munuaiset.
Asia on aivan toisinpäin. Pennun ruokkiminen on helppoa. Annetaan tarpeeksi valkuaista, tarpeeksi rasvaa ja tarpeeksi mineraaleja. Muut tulevat kaupan päälle. Pentu kasvaa ja rakentaa kudoksensa nyrkin kokoisesta parhaimmillaan lähes 80 kiloiseksi otukseksi (kärjistys, mutta silti) ja ratkaisuksi tarjotaan kaikkien rakennusaineiden ottamista pois. Heippa lapsi, tässä kaksi legopalikkaa – rakennapa keskiaikainen linna vallihautoineen. Ainoa, mistä on huolehdittava, on lihominen. Liikalihavuus on pennulle aivan yhtä pahaksi kuin ihmislapselle. Ero tulee siinä, että pentu kasvaa vuoden verran – ihminen parhaimmillaan 20 kertaa kauemmin. Ja hitaammin.
Liikuntaa, tasapainoista ravintoa ja virikkeellinen kasvuympäristö. Loppu on luojan huomassa. Ja jossain määrin kasvattajan jalostusvalinnoissa.
Aikuinen on monimutkaisempi. Se tekee aikuisten töitä aikuisten vaatimuksilla. Se ei voi vain nukahtaa paikalleen kun siltä tuntuu. Pentu voi. Aikuisella on aikuisen hormonitoiminta. Ja toiminta ylipäätään. Jos pentu ei saa jossain vaiheessa jotain, niin se pystyy määrätyissä rajoissa kompensoimaan puutteen myöhemmin. Aikuisella vaikkapa pelkkä mineraalitason hetkellinen romahtaminen saattaa aiheuttaa niin pahan epätasapainon, että kuolema on lähellä.
Mutta puhutaan sitten pennusta tai aikuisesta, niin asioita ei kannata tehdä liian vaikeiksi. Nykyisen peruskoulujärjestelmän tuomilla valmiuksilla kykenee ruokkimaan koiran oikein. Käytti sitten mitä tahansa metodia. Ruokinnan nimellähän on suunnattoman vähän merkitystä, ainoastaan sillä on mitä koira syö. Terve järki auttaa pitkälle. Täytyy muistaa, että koiralla on lihansyöjän ruuansulatus. Siltä puuttuu kasvisten alkukäsittelyyn tarvitavat entsyymit syljestä – sen tehtävä on vain ja ainoastaan liukastaa ja helpottaa nielemistä. Koiran vatsalaukku on tehty sulattamaan helposti hyödynnettävää eläinvalkuaista ja -rasvaa sekä tappamaan mädäntyvän lihan mikrobitoimintaa. Ei rikkomaan kasvisten soluseinämiä, johon nauta tarvitsee useamman vatsalaukun ja kani rajun bakteeritoiminnan. Suoliston pituus on erittäin lyhyt samasta syystä. Sula lihamassa saadaan hyödynnettyä nopeasti. Ei ole tarvetta kasviksen vaatimalle ylipitkälle käsittelylle. Koiran suolistosta puuttuu myös käytännössä kokonaan se bakteerifloora, joka viimeistelee kasvisravinnon hyödyntämisen. Koira on peto, ja sillä on pedon tarpeet. Koska koira ei enää kykene itse saalistamaan, niin ihmisen on kuitenkin tarjottava saalistuksen lopputuote: liha. Vaikka vihaankin susivertailuja koiriin, niin se pullosilmäinen chihuahua muutamalla hampaallaan on susi, ei lammas.
Yhdysvaltalainen kohtuullisen kiihkeä eläinten oikeuksia ajava järjestö PETA suosittele jopa koirille vegaaniruokaa. PETA:han ei ole eläinsuojelujärjestö. Se ei aja eläimille parempia oloja. Se ajaa eläinten vapauttamista ihmisten ikeestä, ja siihen kuuluu ajattelu liha on murhaa. Tuota voidaan varmasti soveltaa vaikkapa broilerkanaloiden suhteen, mutta millä jumalallisella oikeudella PETA laittaa biologian uusiksi? Heidän maksavilla jäsenillään on vapaa valinta ja oikeus murhata vihanneksia, mutta heillä ei ole oikeutta pakottaa koira samaan ideologiaan. Pelkään seuraava järjestön julkilausumaa. Siinä varmaan suositellaan kissoillekin vegaaniruokaa. Välittämättä siitä, että kissa on vielä puhtaampi lihansyöjä kuin koira. Kun kissan jättää ilman lihaa, niin käsissä on kohta kuollut kissimirri.
Koiran saa pidettyä hengissä vegaaniruualla. Mutta silloin siltä evätään luonnollinen rakennusaineiden lähde. Kasvismaailman aminohappokoostumus on vajaa. Luojan kiitos koira on sopeutuva. Se kykenee korvaamaan puutteet. Mutta se tapahtuu tuhlaillen ja elimistöä kuormittaen. Sama juttu rasvahappojen kohdalla. Ihmisvegaanit tietävät määrätyt ongelmat vitamiinien suhteen – mutta niistä ei valisteta koirien vegaaniohjeissa. Koirien vegeruuissa ei ole mitään merkintää, että se olisi otettu huomioon ruuanvalmistuksessa.
Toivottavasti PETA:n aktiivit menevät joskus saarnaamaan bengalintiikereille kasvisravinnon autuudesta ja eläinten tasa-arvosta. Ja jos matka on liian pitkä hemmotellulle elämäntavastaan huonoa omaatuntoa kantavalle jenkkiaktivistille, niin saman saarnan varmasti kuuntelee mielellään Kalliovuorten puuma.
Linkittämässäni PETA:n blogissa oli mielenkiintoinen kohta. Kerrotaan, että koirienruuaksi käytetään eläimiä, jotka eivät kelpaa ihmisravinnoksi. Sen sijaan, että muistutettaisiin niiden käytön olevan nimenomaan eettisesti kestävää (sitähän ei voi tehdä, koska ylipäätään kaikki eläinten hyödyntäminen on tuomittavaa), niin siirrytaan mielikuviin; kuulostaako tämä ruualta, jota haluaisit antaa koirallesi.
Valitan elämästä erkaantuneet. Kyllä, se nimenomaan kuulostaa sellaiselta, jolla minä ruokin. Ja mielelläni ruokinkin. Sillä koiran ravitsemukselliset tarpeet ovat aivan eri asia kuin tuotantoeläinten olosuhteet.
Pentuasiaa. Meillä pennut syövät punaista lihaa ja hiven kuivamuonaa. Sellaista edullisempaa, ja lihaa vähemmän. Välillä nauta ja sika korvataan kalalla, kanalla, elimillä… milloin milläkin. Joukkoon kananmunaa, mausteeksi piimää. Hivenen kalkkia. Helppoa ja halpaa. Ravitsemuksellisesti niin lähellä täydellistä kuin vain voi olla. Ei kasvuhäiriöitä, ei allergioita. Huono puoli tässä tavassa on se, että emme voi elvistellä hienoilla säkeillä ja kuulumisesta miljoonan arvoisen brändin yhteisöön. On vaikeaa saada tavisten respectiä, kun rahaa ei mene tuhottomasti tukkurille ja valmistajalle, ei ole kasvattaja-alennuksia, ei klubikortteja. On ainoastaan terve ja elinvoimainen koira.
