Melkoisen yleisesti kysellään paljonko koiralle pitäisi antaa omega-3 rasvahappoja. Mielenkiintoinen kysymys, mutta käytännössä mahdoton vastata. Kukaan ei tiedä. Ihmisillä rasvasuositusten tutkiminen on vaikeaa ja koirilla se on lähes mahdotonta – varsinkin nyt, kun beagle-kokeet ovat käytännössä lopetettu länsimaissa. Koirien hyödyksi tehdyt koirakokeet ovat muutenkin olleet aina vähissä, koska pääsääntöisesti tutkimustyö on palvellut humaanitarpeita. Joitain määriä voidaan kuitenkin arvailla.

Olen koko Katiskan historian saarnannut yhtä perusteesiä: kun ruuassa on riittävästi rasvaa ylläpitämään painon, niin rasvaa saadaan rasvahappoja myöten riittävästi – tunnetaan myös väitteenä, että kun rasva riittää painolle, niin ruuan perusta määrättyjä suojaravintoaineita lukuunottamatta on oikein. Tarkoittaa sitä, että ehkä EPA:aa ja DHA:ta lukuunottamatta rasvahappojen laskeminen palvelee vain ja ainoastaan matematiikkaharjoituksia ja teorian oppimista. Käytännön perusruokinnassa laskemista ei tarvita, ei edes rasvan kokonaismäärässä.

Tarkistetaan hieman mahtuuko tuo teesi omega-3 suositusten rajoihin.

FEDIAF

FEDIAF säätelee koirien täysravintojen koostumusta Euroopassa. Heidän ohjeistuksensa mukaan[ref]FEDIAF: Nutritional guidelines http://www.fediaf.org/37-self-regulation/59-dcs-nutritional-guidelines.html (tilanne: 27.4.2018)[/ref] mukaan koiralle on määritelty omega-3 -tarpeet vain tiineelle ja imettävälle emälle sekä kasvaville pennuille – ei aikuisille, aktiivisuudesta riippumatta. Narttujen ja pentujenkin kohdalla suositukset ovat aivan samat, joten sellainen hyvinkin epäselvä asia kuin yksilöllisyys voidaan unohtaa.

Koska kokonaisrasvassa ”normaalin koiran” kokonaisrasvan tarve on noin 65 % emänartuosta ja pennuista, niin silloin voitaisiin vetää sääntö, että koiran pitäisi saada ruuastaan 100 grammassa kuiva-ainetta

• ALA:aa 52 mg
• EPA + DHA yhteensä 33 mg

Siirretään tuo raakaruokaan (kuivamuonat eivät kiinnosta, koska niiden tulee täyttää FEDIAF:n standardit, eikä kolmosia määritetä normaalille ruualle). Oletetaan 30 kg koira, joka syö päivässä 800 grammaa lihaa, jolloin kuiva-ainetta olisi 520 g. Koska koirien rehulihoista ei ole riittäviä analyysejä, niin lainataan Fineliä.

Kuten taulukosta selvästi näkyy, niin rasvan perussaanti ALA:n kautta laskettuna on aina turvattu. Silloin rasvakysymys keskittyy enää vain kahteen: riittävätkö rasvagrammat painolle ja onko EPA/DHA perusteltu tai edes tarvittu lisäravinne.

Ensimmäiseen vastaus on kyllä, kunhan rasvagrammoja syödään riittävästi. FEDIAF:n suositukset ovat alakanttiin ylipäätään rasvan suhteen, mutta on huomioitava, että energian kulutuksen myötä rasvan tarve painon kautta nousee, jolloin on syötävä enemmän grammoja, jolloin saadaan enemmän ALA:aa. Laihduttavilla, sterkatuilla ja kastroiduilla sekä sairailla asia muuttuu, ainakin silloin, jos rasvan saantia on leikattava. Silloin alempien grammojen myötä myös ALA:n saanti tietenkin laskee. Hyvä uutinen on tietysti se, että – kuten taulukosta näkee – melkoisen vähilläkin rasvamäärillä saadaan ALA turvattua.

Tuo tarkoittaa yhtä asiaa. FEDIAF:n suositusten valossa yksikään kasvipohjainen, eli ALA:aa antava, rasvahappolisä ei ole perusteltu oikeastaan yhdellekään koiralle. Aina kun koira on lihapohjaisella ravinnolla ja saa rasvaa riittävästi ylläpitämään painon, niin omega-3 saanti ALA:n kautta on poikkeuksetta riittävä.

EPA ja DHA ovatkin ongelmallisempia. Ihmisiltä tiedetään, raskausaikaa lukuunottamatta, että ALA muuttuu kovin kehnosti EPA:ksi. Koska muutoksen tekee sama entsyymi kuin mikä muuttaa LA:n eli linolihapon arakidonihapoksi, niin omega-3 suhteen muuttaminen aivan mille tahansa tasolle vaikuttaa huomattavan vähän pelätyn arakidonihapon muuntumiseen. Kolmosten teho tuleekin aivan muuta kautta, ainakin siltä osin mitä oemga-3 rasvahapoilla on vaikutusta tulehduksiin – sekin asia on hyvin epäselvä ja epävarma. Siksi toiseksi arakidonihappoa tulee lihasta itsestään riittävästi muutenkin, joten omega-3 rasvahapoilla ei ole siltäkään osin mitään merkitystä omega-6 rasvahappojen tulehduspelkoon.

Mutta koska EPA:aa ja DHA:ta ei saada ”maaeläinlihoista”, ellei niitä ole niiden rehuihin lisätty, niin niiden tuominen koiralle lisäravinteina on täysin perusteltua. Eikä niistä aina tarvitse maksaa itseään kipeäksikään, edullisiakin löytyy markkinoilta.

Paljonko sitten annan?

Voit antaa niin vähän tai paljon kuin haluat, tai olla antamatta. Aidosti erillinen EPA/DHA lisä ei ole pakollinen koirilla ja maailma on täynnä terveitä koiria, jotka eivät ole koskaan saaneet grammaakaan EPA:aa ja DHA:ta. Samaten maailmassa on aivan yhtä paljon sairaita koiria, joille EPA/DHA eivät ole auttaneet eikä niiden sairaus ole ylipäätään koskaan edes syntynyt omega-3 rasvahappojen vajeesta.

Mutta voit antaa vaikka kapselin päivässä ja isoille koirille kaksi.

Ihan käytännön syistähän alin mahdollinen annos on yksi kapseli. Niitä on hieman kehnoa puolittaa.

Oireilevalle nivelrikkoiselle voit antaa esimerkiksi tupla-annoksen ja toivoa, että se hiukan leikkaisi kipua – muutahan omega-3 rasvahapot eivät aidosti nivelissä tee. Valitettavasti toimivuus on heikko, ainakin tutkimusten perusteella. Ylipäätään näyttö siitä, että oemga-3 rasvahapot olisivat millään tavalla hyödyksi nivelille, on erittäin vajaa ja heikko.

Kalaa vai kapseleita?

Kala vastaan kalaöljykapselit ovat ikuinen kysymys ja vastakkainasettelu. Toki kala on aina parempi vaihtoehto kuin kapselit, jos mietitään ruokaa kokonaisuutena. Kyseessä on siis sama vastakkainasettelu kuin vaikkapa ADE-nesteissä ja maksassa. ADE antaa vain A-vitanmiinia, enemmän tai vähemmän, ja maksa antaa kaikkea muutakin. Sama asia kalan ja kapselien välillä. Molemmista saa omega-3 rasvahappoja EPA:aa ja DHA:ta, mutta kala antaa kaikkea muutakin.

Vilkaistaan miten kirjolohi, lohi, silakka ja muikku suhtautuvat omega-3 kapseleihin EPA:n ja DHA:n suhteen. Seiti on mukana vain vertailuna, jos joskus tulee sellainen olo, että se on jotenkin terveellistä ruokaa. Kala tarkoittaa Finelin ilmoittamaa kokonaista kalaa, joten file ei ole sama asia kuin taulukon arvot.

Kalaöljykapselien pitoisuusiksi on valittu tyypilliset arvot. Markkinoilla on myös tiivistetympiä kalaöljyjä, jolloin vastaava kalamäärä olisi korkeampi. Kapselin painoksi on lasketty yleinen 1 g, mutta myynnissä on myös pienempiä kapselikokoja.

Vertailu ei ole aivan noin yksinkertainen, jos miettii rasvaa kokonaisuutena, koska kapseleista voi puuttua osa rasvojen muista hyödyllisiä komponenteista. Mutta muistisääntö on aika yksinkertainen:

• rasvaisissa kaloissa reipas ruokalusikallinen vastaa yhtä kalaöljykapselia
• muissa kaloissa 2 – 4 ruokalusikallista vastaa yhtä kalaöjykapselia

Joten aito vastakkainasettelu ei tule oikeastaan siitä, että onko kala parempaa tai huonompaa kuin kalaöljykapselia. Kyse on:

• saako kunnollista kalaa sopiviin annoksiin järkevällä hinnalla
• kuinka helppoa on korvata osa ruuasta kalalla

Ihmisten ravitsemussuositukset

Melkoisen usein suosituksia kopioidaan ihmisiltä koirille. Joskus välillä kyse on aidosta asiasta, joskus välillä näkemyksestä – silloin tällöin markkinoinnista. Ongelmaksi tulee eläinlajien erot. Ihminen on sekasyöjä, jonka ravinnossa rasvalla on rajattu merkitys ja mukana on myös hiilihydraatit. Koiran energia-aineenvaihdunta petona, lihansyöjänä, taasen perustuu rasvoihin. Koira myös käsittelee rasvoja eri tavalla kuin ihminen, jonka takia koiralle kolesteroli ei ole ongelma eikä sitä saada ketoosiin ilman labraruokintakikkailuja.

Kaikki tuo yhdessä tarkoittaa sitä, että ihmisten suositukset antavat koiralle liian matalia arvoja. Toinen ongelma on laskutavoissa. Ihmisillä lasketaan huomattavan usein osuuksia energiasta, eikä tuo laskutapa siirry koirille kovinkaan helposti, koska koirilla hiilihydraateilla on niin vähäinen merkitys. Siksi energiaprosenttien laskeminen palvelee reseptiikan tarpeita kuivamuonavalmistuksessa, ei koirien metabolia ja tarpeita. Kyseessä on einen hankala asia, enkä avaa sitä tässä sen enempää, mutta jos asia aidosti kiinnostaa, niin olet niin syvällä ravitsemuksen suossa, että sinun kannattaa harkita ravintokouluttajan uraa – siellä asiaa on pengottu.

Mutta kokeillaan mitä tapahtuu, kun Pohjoismaiset suositukset siirretään raakaruokintaan.

Suositukset määrittelevät, että

• PUFA rasvahapot (monityydyttymättömät) 5-10 % energiasta,
• omega-6-rasvahapoista tulisi saada vähintään 3 % energiasta,
• omega-3-rasvahapoista vähintään 1 %
• ALA:n osuus vähintään 0,5 % ja
• DHA vähintään 200 mg

Siirretään omega-3 rasvahappojen yhden prosentin osuus energiasta lihoihin samoilla rajoituksilla kuin FEDIAF:n kohdalla: 30 kg koira syö 800 g.

Enempää ei tarvitse laskea. Ihmisten suosituksilla on täysin mahdotonta päästä koirien tarpeisiin. Tilanne on myös omalta osaltaan huvittava – kun koiralle annetaan lihaa, jonka kokonaisrasva on niin alhainen, että se tulee taatusti aiheuttamaan terveysongelmia, niin omega-3 saanti on hyvin lähellä sitä mitä pitääkin.

Tämä kaikki johtuu kahdesta tekijästä

• ihminen ei syö sikanautajauhelihaa päivässä 1,7 kiloa (vastaa 800 g/30 kg, jos ihminen painaa 65 kg)
• ihmisen pitäisi syödä ihmisten lautasmallin mukaan sisältäen erilaisia rasvoja, hedelmät, salaatit, hiilihydraatit jne.

Ihminen ei ole koira ja ihmisten ravitsemussuositusten siirtämisessä koiriin on oltava hyvin varovainen.

Triviaa rasvahapoista

Juhani Knuuti on ansioitunut ravitsemuksen tuomisessa kansantajuisemmaksi ja huuhaahuijausten alasampumisessa. Hänen juttunsa otsikolla Terveyttä kalaöljystä? Tapaukset Zinzino ja Balanstri[ref]Turun sanomat, tilannen 27.4.2018 http://hyvinvointi.ts.fi/yleinen/terveytta-kalaoljysta-tapaukset-zinzino-ja-balanstri/[/ref] gän onnistui erinomaisesti vedätyksen alastiriisumisessa, mutta muutoin uskon, että artikkeli ei kylläkään ollut kovinkaan yleistajuinen. Tiede häviää taistelin huuhaata vastaan, koska tiede haluaa olla korrekti. Vedätyksillä ei tätä rajoitetta ole. Mutta koiranomistajienkin (kuin myös hevosmaailman) kannattaa juttu lukea, sillä mainitut öljyt ja kuivaverikokeet tunnetaan eläinmaailmassa nimellä Effe Balance.

Artikkelissa oli muutama kohta, jotka haluan lainata loppuun. Miettikää itseksenne onko niillä merkitystä teille ja mitä ne tarkoittaisivat koirienne ruokinnalle. Alla on kommentointimahdollisuus ja siirtää vastauksenne myös Katiskan foorumille – käyttäkää hyväksenne!

Vuonna 2012 julkaistussa 6 kk kestäneessä tutkimuksessa 50 muistihäiriöpotilasta jaettiin kolmeen ryhmään ja heidän masentuneisuuttaan mitattiin. Kalaöljyillä saatiin vaikutusta masennusmittareihin. Vuonna 2013 julkaistiin toinen pieni (36 potilasta) satunnaistettu tutkimus, jossa kalaöljyt paransivat muistia tilastollisesti merkittävästi.

Vuoden 2017 aikana on julkaistu 3 satunnaistettua tutkimusta. Lievästä muistihäiriöstä kärsivillä potilailla saatiin kalaöljyllä paranemista kognitiiviseen toimintaan vuoden satunnaistetussa hoitokokeessa noin 200 potilaalla. Yhdessä tutkimuksessa (86 potilasta) kalaöljyn hyöty muistiin oli havaittavissa miehillä mutta ei yhtä selvästi naisilla.

Viime vuonna julkaistiin Lancetissa satunnaistettu pohjoismainen tutkimus, jossa varhaista Alzheimerin tautia sarastavat satunnaistettiin ravintolisäryhmään ja lumehoitoryhmään. Vaikka ensisijaisissa muuttujissa ei saatu merkittävää vaikutusta, toissijaisissa nähtiin etenemisen hidastumista verrokkityhmään verrattuna.

Sekä WHO että Pohjoismaiset ravitsemussuositukset pitävät kuitenkin Omega-6-rasvahappoja terveyttä edistävinä. Viimeaikainen tutkimusnäyttö on myös samoilla linjoilla. Tuoreessa kotimaisessa tutkimuksessa korkea Omega-6 -saanti liittyi pienempään kuolleisuuteen (Kuopio Ischemic Heart Risk factor study).

Reijo Laatikainen on koonnut materiaalia Omega-6-tutkimuksista. Ainoa tutkimus, jossa Omega-6-saanti oli yhteydessä haittoihin on Sydney Diet Heart –tutkimus ja tuossa tutkimuksessa saanti oli todella korkeaa (15,4% energiasta). Muissa lukuisissa tutkimuksissa Omega-6 on ollut terveyttä edistävä, kuten esim Oslo Diet Heart Study osoittaa. Nykyisin Suomessa Omega-6 saantimäärät ovat myös selvästi pienempiä kuin Sydneyläisessä tutkimuksessa ja mahtuvat hyvin Pohjoismaisten suositusten rajoihin.

Omega-6-rasvahappojen tulehdusta aiheuttavat vaikutukset ovat myös tutkimuksissa kumottu. On siis väitetty, että nämä rasvahapot lisäisivät tulehdusta aiheuttavan arakidonihapon muodostumista. Systemoidussa katsauksessa (Rett systemoitu katsaus) kuitenkin havaittiin, että suurikaan ravinnon Omega-6 rasvojen lisääminen tai vähentäminen ei vaikuta arakidonihapon määrään vaan sen tasoa säädellään muutoin tarkasti. Myös Johnson ja Fritsche päätyivät vuonna 2012 samaan lopputuloksen systemoidussa katsauksessaan.

Vuonna 2015 julkaistussa katsauksessa Fritche kokosi tutkimustietoa siitä miten rasvahapot laukaisevat tulehdusta. Hän tuli tutkimusnäytön analyysissään siihen tulokseen, että tyydyttyneet rasvat laukaisevat tulehdusta mutta Omega-6 linolihappo ei. Lisäksi analyysin mukaan Omega-3 –rasvahappojen tulehdusta hillitsevä vaikutus ihmisillä on jäänyt selvästi heikommaksi ihmisillä kuin hiirikokeiden perusteella on voitu odottaa.

Tutkimusnäytön perusteella voisi olettaa, että Omega-3 rasvahapoista lisänä voisi olla hyötyä, jos kalaa ei syö lainkaan ja kasvikunnan omega-3:n saanti ei ole riittävää, tietyille henkilöille, joilla on jotain geneettistä poikkeavuutta rasvahappoaineenvaihdunnassa ja mahdollisesti vaikeassa triglyseridemiassa.