Rasvoissa on neljä erilaista tyydyttymättömien rasvahappojen sarjaa eli rasvahappoperhettä. Rasvahappo kuuluu sarjaansa aina sen mukaan, kuinka monennessa hiiliatomissa on ensimmäinen kaksoissidos. Kaikissa omega-3 rasvahapoissa se on kolmannen ja neljännen hiiliatomin välillä, kun taas jokaisessa omega-6 rasvahapossa se on kuudennen ja seitsemännen välillä.

Omega-3

Omega-3-rasvahapot vähentävät tulehduksia ja monilla koirilla saattavat siten helpottaa eri iho- ja turkkivaivoista johtuvaa kutinaa. Iho-ongelmien saattaa auttaa myös sekin, että kaikki solukalvot vaativat rasvahappoja, mukaan lukien omega-3 rasvahappoja. Tämä vaikuttaa mm. iho kuivumiseen. Se miten solukalvot rakentuvat ja jopa millaisia ominaisuuksia solukalvon toiminnan kautta saadaan soluille, riippuu erittäin pitkälle ravinnosta saatavan rasvan rasvahappokoostumuksesta.

Omega-3 rasvahappoja tarvitaan eniten silmissä, aivoissa ja hermoston toiminnassa. Tästä johtuen sikiöillä, ja siten kantavalla emällä, on normaalia korkeampi omega-3 rasvahappojen tarve. Tämä selittänee sen miksi ainakin ihmisillä raskaana olevien äitien elimistö tehostaa huomattavasti muutoin kehnoa ALA:n muuttumista EPA:ksi ja siitä DHA:ksi.

Omega-3-rasvahappohin kuuluvat

• alfalinoleenihappo (ALA), jota saa pähkinöistä sekä rypsi-, pellava- ja soijaöljystä sekä kalasta tai kalaöljystä saatavat
• eikosapentaeenihappo (EPA),
• dokosaheksaeenihappo (DHA),
• eikosatetraeenihappo (ETA) ja
• stearidonihappo (SDA)

Omegoilla on terveysvaikutuksensa. Mutta samaan tahtiin, kun tutkimukset paljastavat uusia etuja omega-3:sta, niin samaan tahtiin tulee markkinoille omega-3 tuotteita, jotka ratsastavat tieteellisillä tutkimuksilla toteuttamatta kuitenkaan sitä mitä on tutkittu. Tässä on yksi koukku, ja se liittyy rasvan lähteisiin. Omegat ovat rasvahappoperhe, jotka sisältävät useita erilaisia rasvahappoja. Hieman sama, kuin että jos rasvaliukoisille A- ja D-vitamiineille löydetään terveysetuja, niin mainostettaisiin, että kaikilla rasvaliukoisilla vitamiineilla on samat vaikutukset.

• ALA eli alfalinoleenihappo, jota saadaan esim. pellavansiemenestä tai rypsiöljystä
• EPA eli eikosapentaeenihappo, jota saadaan mm. kalasta
• DHA eli dokosaheksaeenihappo, jota saadaan myös kalasta

Ja nyt tulee se koukku. Omega-3:ten terveysvaikutukset ovat pääsääntöisesti saatu kalasta saatavalla EPA:lla ja DHA:lla, jota pellavassa tai rypsissä ei ole. Niissä terveysväitteet haetaan mutkan takaa antamalla ALA:aa ja luottaen, että jos se muuttuu EPA:ksi ja DHA:ksi, niin saadaan samat terveysvaikutukset. Yksinkertaistaen. Kun seuraavan kerran törmäätte rasvahappovalmisteeseen, joka mainostaa itseään omega-3 rasvahappojen terveysvaikutuksilla, mutta se ei sisällä kalaa vaan on tehty kasvisöljyistä, niin kannattaa muistaa, että myynnissä ei ole samaa kuin mitä on tutkittu.

ALA:n käytännössä ainoa tehtävä on muuttua EPA:ksi ja DHA:ksi. Koira on aivan toiselta planeetalta rasvan käytössä kuin ihminen. Eikä koiran kysyä muuttaa ja muokata rasvahappoja ole edes tutkittu. Tiedetään, että ihminen kykenee muuttamaan pienen määrän ALA:aa EPA:ksi (noin 3 %, arviot vaihtelevat) ja DHA:ksi (maksimissaan vajaa 10 %). Koira kykenee varmasti samaan, luultavaa kuitenkin on, että tuota paremmin. Mutta päästään taas samaan dilemmaan kuin D3- ja D2-vitamiinien kanssa, tai raja-aminohapoissa. Miksi mennä mutkan kautta kehnommalla hyötysuhteella, jos pääsee suoraan, ja aina kun jotain muutetaan, niin se on alkuperäiseltä pois.

On toinenkin mutta kasvisöljypohjaisissa omega-valmisteissa, huolimatta niiden mainostamasta oikeista 3/6-suhteista. Omega-6 perheeseen kuuluva linolihappo (LA) on yleinen ja välttämätön rasvahappo, jota löytyy mm. kasvisöljyistä. Hyviä lähteitä ovat vaikkapa auringonkukka- tai maissiöljy. Sitä on pakko saada ravinnosta, mutta kun linolihapon määrä nousee tarpeeksi korkeaksi, niin se heikentää ja estää ALA:n muuttamista EPA/DHA:ksi. Näin siksi, että kun linolihappoa muutetaan arakidonihapoksi (tärkeä rasvahappo sekin), niin siihen käytetään samaa entsyymiä kuin ALA:n muuttamisessa. Linolihapon käsittely on elimistölle tärkeämpää, ja EPA:aa ja DHA:ta pitäisi saada muista lähteistä, niin silloin prioriteettijärjestys syrjii tietysti ALA:n muuttamista.

Joten kasvisöljy, josta haetaan ns. hyviä omega-3 -rasvahappoja EPA: ja DHA:ta niiden muuttamisella elimistössä ALA:n kautta, itsessään onkin mahdollisesti heikentämässä tuota muutosta. Rasvan lähteellä on siis merkitystä.

Tuo ei tietenkään tarkoita, että kasvisöljyjä pitäisi välttää vain siksi, että niiden linolihappo saattaa estää ALA:n muuttumista muiksi omega-3 rasvahapoiksi. Kysymys on kuitenkin ravinnon kokonaisrasvamäärästä ja ruuasta saatavilla omega-6 rasvahapoilla on huomattavasti suurempi merkitys kuin rasvalisän tuomilla määrillä. Linolihappo on ehdottoman välttämätön elimistön toiminnalle, mm. verenkierrossa ja suolistossa. Mutta useat koiranomistajat arvostavat vain sellaisia vaikutuksia, jotka ovat suoraan nähtävissä ja koettavissa. Jos jokin on turkin ja ihon alla piilossa, näkymättömissä, niin sitä ei ole olemassa. Sopii sekin. Kun koira hilseilee ja sen iho kuivuu, niin usein neuvotaan lisäämään rasvaa ruokaan ja nimenomaan kasvisöljyä.

Tämä neuvo perustuu kahteen syyhyn. Ensimmäinen on, että rasvan puute ylipäätään näkyy ihon heikkona kuntona tai anturoiden halkeilemisena – toki muitakin syitä on. Turkin kuivuminen, muuttuminen mataksi ja haaleaksi taasen johtuu useimmiten proteiinien puutteesta. Toinen syy on se, että nimenomaan linoleenihappo työskentelee ihossa, ja sen paras saantilähde on nimenomaan kasvisöljy. On kolmaskin peruste. Kasviöljyt ovat siedettävän halpoja ja helppoja ostaa, sekä vaivattomia annostaa. Ja niitä voivat käyttää perheen ihmisetkin, päinvastoin kuin koirien kalaöljyjä.

Alfalinoleenihappo ALA

Alfalinoleenihappo (ALA) on toinen välttämättömäksi luokiteltu rasvahappo, mutta se on hieman tulkintakysymys. ALA:lla on vain yksi tehtävä ja se on muuttua metaboliassa eikosapentaeenihapoksi eli EPA:ksi. Se tarkoittaa sitä, että ravitsemuksessa ja elimistön toiminnan kannalta EPA onkin välttämätön rasvahappo. Mutta koska elimistö ainakin periaatteessa kykenee muodostamaan ALA:sta EPA:aa, mutta ei koskaan ALA:aa, niin ALA on välttämätön rasvahappo.

ALA muuttuu heikosti EPA:ksi ja siitä DHA:ksi. Professori Kari Salminen on sanonut, että ihmisillä ”yleisesti muuntuminen on kohtalaista tai suhteellisen vähäistä vaihteluvälin ollessa kuitenkin huomattava. ALA:n määrästä 8-20% muuttuu EPA:ksi ja 0,5-9 % DHA:ksi. Muuntuminen on selvästi tehokkaampaa mm. vegetariaaneilla, vegaaneilla ja henkilöillä, jotka syövät lihaa, mutta eivät kalaa (Welch ym. 2010)”. Dosentti Antti Tanskanen taas on kertonut, että ”yleensä noin 5−10 prosenttia ALA:n määrästä muuttuu näiksi pitkäketjuisiksi omega-3-rasvahapoiksi”. Tolonen ilmoittaa hieman erilaisia määriä: ”Naiset muuntavat ALA:sta 10 % ja miehet 5 % mikrosomaalisten entsyymien, insuliinin, sinkin ja vitamiinien avulla pitkäketjuisiksi rasvahapoiksi (EPA ja DHA)” ja toisaalla taasen keskiarvoisemmin ”Suurin osa ihmisistä, mutta eivät kaikki, kykenevät muuntamaan 7–8 % ALA:sta EPA:ksi ja DHA:ksi. EPA:n osuus on vain noin 2,7 %.”.

Ongelma on siinä, että edes ihmisillä ei tiedetä koska, missä tilanteissa ja kuinka paljon ALA muuttuu EPA:ksi. Koirilla ei tiedetä edes tuota vähää. Ihmisillä muutettu määrä ei riitä ja sen takia kalaöljypohjaiset omega-3 lisät ovatkin lisänneet suosiotaan. Koirien kohdalla kysymys on vaikeampi. Koiran aineenvaihdunnan tehokkuus muuttaa ALA:aa on kysymysmerkki, jonka takia asiaa on pakko peilata evoluutiohistorian kautta.

Ihmisillä raskaus muuttaa tilannetta, koska niin sikiölle kuin imevällekin EPA sekä DHA ovat välttämättömiä. Silloin aineenvaihdunta tehostuu ja muunnos ALA:sta on jopa 200 kertaa normaalia suurempaa. On oletettavaa, että tiineillä ja imettävillä nartuilla tilanne on vähintään sama.

Koiraeläinten ns. luonnolliseen ruokavalioon ei ole koskaan kuulunut kala, vaikkakin Kanadassa osa susista hyödyntää karhujen kalastuskykyä lohien nousuaikaan. Omega-3 rasvahapot on siten saatu eläinperäisestä lihasta, jossa määrät ovat matalia. Tärkein DHA:n saantitie on ollut saaliseläimen aivot, mutta varsinkaan laumametsästäjillä kaikki eivät ole voineet päästä nauttimaan säännöllisesti aivojen syömisestä. Ja edelleen on ratkaisematta EPA:n saanti. Koiran on siis täytynyt sopeutua jotenkin heikkoon omega-3 saantiin ja se on ehkä tapahtunut tehokkaammalla ALA:aa muuttavalla entsyymitoiminnalla.

Koiran ruokavalion miettiminen ja piittaamattomuus omega-3 rasvahappojen saannista tuolla perusteella on kuitenkin kestämätöntä, joten niitä on syytä lisätä ruokaan. Jos 17 % rasvalla olevassa ihmisille myytävässä sikanautajauhelihassa on omega-3 rasvahappoja 100 grammassa ALA:aa 80 mg, EPA:aa 11 mg ja DHA:ta 6 mg, ja jos koiran minimitarve ALA:n kautta laskettuna omega-3 saannille olisi noin 100 mg/kgEP, niin koko ajan jäätäisiin hieman jälkeen.

Ihmisillä riittävä ALA:n saanti voisi olla kaksi grammaa päivässä. Jos tuo muutettaisiin suoraan kilojen kautta koiriin, niin puhuttaisiin noin 30 mg/kgEP määrästä.

Dokosaheksaeenihappo (DHA)

Dokosaheksaeenihappo eli DHA on monityydyttymätön rasvahappo, jota saadaan pääosin kalasta. Se ei kuulu välttämättömiin rasvahappoihin, koska se voidaan valmistaa elimistössä muuttamalla ALA:aa ensin EPA:ksi ja siitä DHA:ksi. Ravinnosta saatava DHA on kuitenkin suoraan käytettävissä ja siihen voitaisiin suhtautua ehdollisesti välttämättömäksi rasvahapoksi.

Omega-3 rasvahappoja on jokaisessa solukalvoissa, vaikkakin vähäisissä määrin ja se on useimmiten DHA:ta. DHA:n tärkein rooli on kuitenkin osallistua hermoston toimintaan ja viestinvälitykseen. Kehon DHA-määristä suurin osa löytyy aivoista ja sitä on myös hermopäätteissä.

DHA:ta on myös silmien verkkokalvossa.

Eikosapentaeenihappo (EPA)

Eikosapentaeenihappo eli EPA on monityydyttymätön rasvahappo, jota saadaan käytännössä vain kalasta. Koska kalat saavat sen omasta ravinnostaan planktonin kautta, niin periaatteessa olisi mahdollista hankkia EPA:aa myös sitä kautta. Mikrolevien tuotannosta saatava EPA käytetään kuitenkin käytännössä teollisuuden tarpeisiin, ei sinällään käytettäväksi – vaikkakin ns. vegaanisia ”kalaöljyjä” on markkinoilla.

Koska EPA voidaan tuottaa elimistössä ALA:sta, niin se ei ole välttämätön rasvahappo. Käytännössä se on sitä, ainakin ehdollisesti, koska ”muuntosuhde” ALA:sta EPA:ksi on heikko, ainakin ihmisillä. Koirien aineenvaihdunnan kykyä ei tiedetä.

EPA ei ole välttämätön myöskään siksi, että ihmisille eikä koirille ei ole määritelty EPA:n vähimmäissaantia, vaan oletus on, että sitä ei tarvita ravinnosta ollenkaan, jos vaan saadaan ALA:aa riittävästi, jonka välttämätöntä määrää ei ole myöskään tarkkaan määritelty. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ylipäätään ei tiedetä koko omega-3 ryhmän rasvahappojen tarpeellista saantia ja kaikki saantisuositukset pohjaavat loppujen lopuksi omega-6/3 suhteelle, jonka laskutavastakaan ei ole yksimielisyyttä.

EPA:n tärkeimmät tehtävät perustuvat olemaan rakennusaine erilaisille tulehdustekijöille sekä viestiaineena. EPA:lla on huomattavan suuri merkitys toiminnallisissa tulehduksissa ja koska se rakennusaineena määrää tulehdusvälittäjien prostaglandiinien ja leukotireenien määrän ja siten hillitsee sekä muuttaa tulehdusreaktioita. EPA vaikuttaa myös verihiutaleisiin sekä verisuonistoon, jonka takia sille on saatu terveysnäyttöä sydän- ja vesisuonitautien osalta.

EPA:n käyttöä esimerkiksi eikosanoideiksi rajoittaa se, että se on arakidonihapon rakenteellinen analogi ja kilpailija. Mutta tämä edellyttäisi sitä, että EPA:n syntetisointi ALA:sta kilpailisi linolihapon muuttumisen arakidonihapoksi kanssa.

E-EPA, eli teollisessa tuotannossa rasvahappolisäksi valmistettu etyyliesteröity muoto, nostaa ns. luonnollista triglyseriiniin sitoutunutta tehokkaammin elimistön EPA-määriä, mutta ilmeisesti ei muutu DHA:ksi.

Rasvahappoja muutetaan

Rasvahappojen nimeämisessä käytetty delta-järjestelmä kertoi mistä hiiliatomeista löytyi kaksoissidos. Rasvahapon toiminta elimistössä taasen riippui mm. hiiliketjujen pituudesta sekä kaksoissidosten määristä. Joten kun elimistössä halutaan muokata rasvahappoa eli muuttaa sitä toiseksi, niin se onnistuu lisäämällä tai vähentämällä hiiliatomien sekä kaksoissidosten määrää. Ketjujen pidentämistä kutsutaan elongaatioksi ja kaksoissidosten muokkaamista desaturaatioksi, ja molemmat vaativat niihin erikoistuneen entsyymin. Kaksoissidoksissa paikka vaatii oman entsyyminsä, eikä yhteen hiilipaikkaan ”erikoistunut” entsyymi pysty rakentamaan kaksoissidosta muun hiilipaikan kohdalle.

Koirien aineenvaihdunnassa pystytään muodostamaan kaksoissidokset paikkoihin delta-5, delta-6 ja delta-9 eli viidennen, kuudennen ja yhdeksännen hiiliatomin kohdalle. Entsyymien nimet muodostuvat noiden asemien mukaan, joten delta-5-desaturaatioentsyymi pystyy rakennuttamaan kaksoissidoksen rasvahapon viidenteen hiiliatomiin ja vain viidenteen, ei muualle.

Sen sijaan delta-12- ja delta-15-desaturaaseja ei ole, joten jokainen sellainen rasvahappo, jolla on hiiliatomeissa järjestyksessä 12 ja 15 kaksoissidos, on pakko saada ravinnosta, koska niitä ei voida itse rakentaa. Ne ovat välttämättömiä rasvahappoja omega-6 ja omega-3 perheistä, jotka on pakko saada ruuasta ja koska yhdelläkään eläimellä ei ole tarvittavaa entsyymitoimintaa noiden rasvojen valmistamiseen eli tarvittavan kaksoissidoksen tekemiseen, niin ainoa lähde on kasvit.

Kaloissa olevat omega-3 rasvahapot EPA ja DHA eivät ole niiden itse tekemiä, vaan lähtöisin niiden syömästä planktonista. Tämä selittää samalla sen miksi viljellyssä kalassa on niin matalat EPA- ja DHA-määrät tai miksi omega-kananmunia voidaan tehdä vain lisäämällä niiden määrää kanojen rehussa.

Omega-6 perheen välttämätön rasvahappo on linolihappo (LA), jolla on kaksoissidokset kohdissa 9 ja 12, ja omega-3 rasvahapoissa se on periaatteessa alfalinoleenihappo (ALA), jonka kaksoissidokset löytyvät kohdista 9, 12 ja 15. Joten periaatteessa kaikki muut rasvahapot saadaan valmistettua noista kahdesta, jos vain niitä saadaan riittävästi, pidentämällä hiiliketjuja ja käsittelemällä kaksoissidoksia delta-5- ja delta-6-desaturaatioentsyymien avulla.

Linolihaposta arakidonihappoa nostamalla hiilen määrä 20:een ja ” vastinparista” omega-3 -puolella alfalinoleenihaposta (ALA) taasen eikosapentaeenihappoa, tutummin EPA. Kun ALA:aa käsitellään aineenvaihdunnassa lisää, niin saadaan dokosaheksaeenihappoa, jossa on 22 hiiliatomia. Mutta aivan kaikkeen ei kyetä, tai aineenvaihdunnan entsyymitoiminnan ”teho” ei riitä. Omega-6 rasvahappoa 22:5 ja sitä vastaava omega-3 22:6 eli DHA:ta ei saada tehtyä riittävästi riippumatta LA:n ja ALA:n määristä, ainakaan joka paikkaan. Ihmisillä tiedetään, että DHA:ta on enemmän silmään verkkokalvoissa sekä keskushermostossa, joten siellä ALA muuttuu tehokkaammin DHA:ksi, vaikka muualla kudoksissa ei niin käykään.

Imeväisille DHA on välttämätön rasvahappo, mutta ei enää aikuisille. Päteekö sama koiriin, on tuntematonta, mutta niin kauan kunnes toisin näytetään, niin lienee syytä huolehtia imettävän emän kalarasvojen saannista.

Desaturaasientsyymit eroavat toisistaan sen mukaan mihin rasvahappojen hiiliatomiin ne ovat erikoistuneet, mutta ne eivät erottele toisistaan rasvahappoperheitä. Sama entsyymi käsittelee niin omega-3 kuin omega-6 rasvahappoperheitä. Koska entsyymien määrä on rajallinen ja koska entsyymi voi osallistua vain yhteen reaktioon kerrallaan, niin kolmosilla ja kuutosilla on kilpailua keskenään. Silloin se rasvahappoperhe, jota on enemmän, käyttää myös enemmän entsyymejä ja vähemmistönä olevalle jää vähemmän. Tämä on toki aivan oletettavaakin, koska ei ole olemassa mitään rajoitinta, joka päättäisi suosia vähemmän saatavaa rasvahappoperhettä ja sen aineenvaihduntaa.

Samat desaturaasi- ja elongaasientsyymit toimivat siten sekä n-6- että n-3-sarjan rasvahappojen metaboliassa. Niinpä nämä rasvahapot kilpailevat keskenään, siten että suuret määrät n-3-rasvahappoja vähentävät n-6-linolihapon metaboliaa ja päinvastoin. Koska ravinnosta saadaan tavallisesti moninkertainen määrä linolihappoa verrattuna alfalinoleenihappoon, n-6-sarja hallitsee välttämättömien rasvahappojen metaboliassa.

Koska ruuasta saadaan enemmän omega-6 rasvahappoja, niin silloin omega-3 rasvahappojen aineenvaihdunta jää vähemmälle. Tilanteen uskotaan suosivan silloin linolihaposta muodostettavan arakidonihapon myötä syntyvien mm. tulehdustekijöiden määrää, jolloin pahennettaisiin tulehdusten oireita. Jos omega-3 rasvahappojen, tai ainakin ALA:n, määrää nostettaisiin, niin siitä metabolisoitaisiin taasen vastaavien tulehduksia hillitsevien tekijöiden määrää ja saataisiin ongelmia vähennettyä.

Tuon mekanismin myötä ollaan päädytty erilaisiin suosituksiin omega-6 ja omega-3 rasvahappojen keskinäisistä suhteista, mutta kuten niin usein ravitsemuksessa, niin kukaan ei tiedä mikä olisi optimi suhde tai onko se edes sama yksilöiden välillä. Lisäksi on avointa sekin, että onko ylipäätään suhde tärkeä, vaan kyse on ”vain” rasvojen määristä eli omega-3 rasvahappoja vain saadaan liian vähän – kyse on siis hieman samankaltaisesta ongelmasta kuin mineraaleissa kalsiumin ja fosforin suhteessa, jossa aidosti kyse on kylläkin kalsiumin saatavista grammamääristä, ja suhde muodostuu lähes automaattisesti, kun ravinnosta saadaan riittävä määrä kalsiumia; suhde on siten seuraus, ei syy.

Näin ainakin teoriassa. Käytäntö on hankalampi kysymys.

Delta-6-saturaasi muuttaa omega-6 linolihappoa arakidonihapoksi ja omega-3 alfalinoleenihappoa EPA:ksi. Mutta, pois lukien raskausaika, niin ihminen muuttaa huomattavan kehnosti ALA:aa EPA:ksi ja oletus on, että se pienikin määrä riittäisi ja erotus saadaan mm. lihasta. 6/3-suhteen teorian mukaan siten ALA-pitoisen kasviöljyn lisäämisen pitäisi vähentää arakidonihapon muodostumista ja suunnata delta-6-saturaasin vastaavasti lisäämään EPA:n muodostumista. Näin jossain määrin tapahtuukin, mutta se ei jatku enää DHA:n muuttumiseen – toki siitä muutoksesta ei enää vastaa delta-6-saturaasi. Vaikutus arakidonihapon muuttumiseen on kuitenkin melkoisen mitätön.

Jos 6/3 suhdetta muutetaan, kuten pitäisi, lisäämällä kalaöljyjen EPA:aa ja DHA:ta, niin linolihapon muuttumiseen arakidonihapoksi ei vaikuteta ollenkaan. Täysin siitä syystä, että omega-3 perheessä ei ole silloin mitään tarvetta delta-6-saturaasin varastamiseen linolihapolta, koska mitään muutosta ei tehdä. Suhteella ei silloin hidasteta arakidonihapon syntyä, eikä tulehdusta vähentävä omega-3 rasvahappojen vaikutus synny teorian mukaisesti.

Triviaaliasia koiran omistajille, mutta kissoille mietityttää eräs detalji. Yleinen väite on, että arakidonihappo on kissoille välttämätön rasvahappo, koska niiltä puuttuu delta-6-saturaasientsyymi, jolla linolihappoa muutettaisiin arakidonihapoksi. Tämä ei täysin pidä paikkaansa. Kissoilla nimittäin on delta-6-saturaasi yhdessä delta-5-saturaasin kanssa ja ne pystyvät muuttamaan LA:ta arakidonihapoksi (Sinclair ym. 1981¹, Pawlosky ym. 1994², Bauer 1997³). Tosin heikkotehoisesti, mutta pystyvät. Tuo ”teho” ei riitä tiineille naaraille eikä kasvaville pennuille, mutta aikuiselle kylläkin. Sitä osin arakidonihappo ei olekaan kissoille välttämätön rasvahappo, vaan ehdollisesti välttämätön – pieni, mutta oleellinen ero, ainakin ravitsemusteoriassa. Tätä ei voi käyttää tekosyynä eläinrasvan poistamiseen kissoilta, mutta selittää, miksi ne tulevat toimeen myös kasvirasvoilla.

6/3-suhteissa rasvojen ongelmaksi nousee niiden energia. Jos pidetään eläinrasvan grammat entisellään eli omega-6 saantiin ei puututa, ja lisätään vaikka kalaöljyn määrää niin, että omega-3 rasvahappoja saadaan edemmän, niin lihotaan. Lihan rasvaa on siis laskettava saman verran, jolloin omega-6 saanti laskee myös ja 6/3-suhde muuttuukin nopeammin ja enemmän edullisemmaksi. Jos koira kuluttaa riittävästi, eikä rasvan kokonaismäärän tarvitse puuttua, niin toki suhde muuttuu taas kolmosten määrän lisääntyessä, mutta mahdollinen terveyshyöty saadaan kuitenkin nimenomaan omega-3-grammojen lisääntymisestä, ei 6/3-suhteen muuttumisesta.

Teksti on lainaus Katiskan saatavilla olevasta energiaravintoaineiden – proteiinien, rasvojen ja hiiliihydraattien – oppaasta Egirasta.

1. Sinclair A., Slattery W., McLean J., Monger E. Essential fatty acid deficiency and evidence for arachinodate synthesis in the cat. Br. J. Nutr. 1981 46:93-96[↩]
2. Pawlosky R., Barnes A., Salem jr. N. Essential fatty acid metabolism in the feline; Relationship between liver and brain production of long-chain polyunsaturated fatty acids. J. Lipid. Res. 1994 35:2032-2040[↩]
3. Bauer J.: Fatty acid metabolism in domestic cats (Felix catus) and cheetahs (Aconomonyx jubatus). Proc. Nutr. Soc 1997 56:1013-1024[↩]