Omega-3 rasvahapot ovat jatkuvan tutkimustyön alla. Ei syyttä, koska niille on löydetty jo mittava määrä terveysvaikutuksia yleisestä vastustuskyvystä alzheimerin hoitoon ja jopa avuksi keskittymishäiriöihin. Rasvojen laadulla ja koostumuksella on kaiken kaikkiaan suunnaton merkitys koirien ruokinnassa. Voisi jopa sanoa, että rasvat ovat tärkein yksittäinen tekijä, johon tulisi kiinnittää huomiota.
Melkoinen liuta koirien ravitsemuspohjaisista ongelmista voidaan kytkeä rasvan vähyyteen tai koiralle sopimattomaan rasvan laatuun, jolloin kuumin kysymys on kokonaisrasvan säätäminen oikeaksi. Kun se on tehty, niin on aika keskittyä omega-3 rasvahappoihin. Jos marssijärjestys on päinvastainen, niin mennään eräällä tavalla perse edellä puuhun.
Rasvat ovat vaikea kokonaisuus ymmärtää. Kun mietitään lihan proteiineja, niin niiden aminohappokoostumuksen miettiminen on turhaa ajan haaskuuta, koska aminohappoprofiili on aina koiralle sopiva ja elimistö saa siitä tarvitsemansa rakennusaineet – kunhan liha on lihaa ja sulatettavissa. Sen sijaan lihan rasva koostuu useista erilaisista palikoista, joista jokainen tekee hieman eri asioita. Näistä palikoista omega-rasvahapot ovat tyypillisesti määrällisesti vähäinen osa. Keskittyminen pelkästään omega-koostumukseen on siten keskittymistä yhteen pieneen detaljiin unohtamalla kokonaisuus.
Tuo on kuitenkin onneksi usein ”pelkkä” suhtautumiskysymys, koska kun metsästetään omegoita ravinnosta, niin kokonaisuus seuraa automaattisesti mukana. Ongelma tulee silloin kun jätetään ruuan rasva huomioimatta ja valokeila suuntautuu pelkkiin rasvahappolisiin, joiden annosmäärät ovat prosentin kymmenesosien verran kokonaisrasvasta. Se on yksi syy siihen, miksi kapseli tai pumppupullon suihkaisu ei auta, jos ruokinta on pielessä.
Kun puhutaan omega-3 rasvahapoista, niin on muistettava kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että terveysvaikutukset on saatu mm. kaloista saatavista rasvahapoista DHA ja EPA. Toinen on, että omega-3 tutkimuksilla ratsastavat kauppiaat myyvätkin sen sijaan kasvimaailmasta saatavaa omega-3 rasvahappoa ALA:aa – jonka ainoa yhteneväisyys EPA:an ja DHA:han on kuuluminen samaan rasvahappoperheeseen. Vaikeasti sanottuna tuo tarkoittaa, että ne kaikki ovat monityydyttymättömiä rasvahappoja, joiden hiiliketjun ensimmäinen kaksoissidos metyyliryhmän päästä laskettuna on kolmannessa hiili-hiili-sidoksessa. Omega ja numero kertoo siis kemiallisessa rakenteessa olevan yhteisen tekijän, mutta ei tee niistä samoja. ALA on tarpeellinen rasvahappo, mutta se ei ole sama kuin DHA ja EPA, vaikka pienissä määrissä kykeneekin muuttumaan EPA:ksi ja DHA:ksi. Tosin kukaan ei tiedä mikä on koiran tehokkuus tuossa muunnoksessa, joten joudutaan luottamaan ihmisten tuloksiin, eikä siinä ALA ole tehokas ”raaka-aine” kahden muun omega-3 rasvahapon valmistamiseen.
Ns. luonnonmukaisen ruokinnan ääripäitä harrastavilla onkin usein mielenkiintoinen dilemma, jota he eivät itse tosin huomaa. Koska kasvisruokaan perustuva ihmisten aatemaailma panostaa vaikkapa hamppuöljyyn omega-3 saantina, niin sitä toteutetaan myös koirille, vaikkakaan se ei ole koirille millään mittarilla luonnollinen, eikä siitä saada haluttuja omega-3 rasvahappoja DHA:ta ja EPA:aa. Samaan aikaan ei käytetä esim. synteettistä E-vitamiinia, koska se ei ole kokonaisuudessan hyödynnettävissä. Sama ongelma, mutta eri suhtautuminen.
Omega-3 rasvahappoja pitäisi saada ruuasta enemmän (ja tästä eteenpäin omega-3 tarkoittaa samaa kuin DHA ja EPA). Väite perustuu ihmis- ja rottatutkimuksiin, mutta mikään ei perustele, etteikö vastaava pätisi koiriinkin – vaikkakin niiden ”ravitsemuksellisessa evoluutiossa” ei olekaan historiallista taustaa omega-3 rasvahappojen erilliseen saantiin. On tarvetta kahdelle asialle, jotka ovat hieman eriäviä riippuen mitä halutaan. Kyse on vastaavasta asiasta kuin kalsiumin ja fosforin suhteessa. Halutaan joko omega-3 rasvahappojen määrää grammoissa korkeammaksi, tai halutaan nostaa kolmosten suhteellista osuutta kuutosiin verrattuna – puhutaan omega-3/6 suhteesta. Nuo voivat olla samoja asioita, tai olla olematta.
Yleensä pyritään muuttamaan 3/6-suhdetta, koska tutkimuksissa sillä on ollut merkitystä – olkoonkin, että kyse on kylläkin ollut kolmosten määrästä. Ravintolisäkauppiaat ratsastavat samalla suhteella, vaikka heidän myynnissään se ei ole mitenkään oleellista. Ei voida tietää mikä on asiakkaan ravitsemuksessa omega-6 rasvahappojen määrä, joten myydään aidosti grammoja, joita asiakas myös syö huijaten itseään 3/6-suhteella. Toki tuo suhde muuttuu, jos ylipäätään saadaan kolmosia ja samalla ehkä jopa syödään rasvattomampaa ruokaa (tai käytetään vähemmän kasviöljyjä), jolloin kuutosten määräkin vähenee, mutta kukaan ei tiedä mikä se suhde aidosti on. Kun jotain ei tiedetä, niin sen pohtiminen tai sen laskeminen on totaalisen turhaa; nollalla ei voida jakaa.
Omega 3/6 suhteeksi kuitenkin halutaan milloin mitäkin riippuen täysin mitä haetaan ja kuka kertoo. Jos kolmosten suhde kuutosiin on 1:10, niin se on aika vähän, mutta toki parempi kuin ei mitään. 1:3 on jo hyvä, ja 1:2 erittäin korkea. Ihmisille suositellaan suhteeksi jotain välillä 1:3-9 (Tolonen toki toivoisi 1:2) ja samaa toteutetaan koirilla.
Suhdelaskuissa on lisäksi ongelma, että pitäisi aina tietää mitä lasketaan. Jos lasketaan kokonaisuutena kolmosten ja kuutosten määristä, niin ylipäätään mitään säädettävää harvemmin edes on. Jos taasen huomioidaan vain EPA:n ja DHA:n määrä suhteessa kuutosten kokonaismäärään, niin suhteet (kuin myös molempien aidot grammat) ovatkin usein vinossa.
Jos haluaa koiran ruokinnassa suhteet kuntoon, niin silloin on selvitettävä ruuan rasvan määrä, paljonko siinä on omegoista kolmosta ja kuutosta ja sen jälkeen tehtävä ruokinnassa sellaiset muutokset, joilla suhde saadaan halutuksi. Tuo on kertaluokkaa hankalampi operaatio, joten selvitetään laskujen vaikeutta yksinkertaisella esimerkillä.
Jos koira syö hyvinkin epäterveellisesti kilon sikanautaa päivässä, niin se saa siitä noin 170 grammaa rasvaa. Tuosta määrästä on
- omega-6 rasvahappoja 900 mg (0,9 g)
- omega-3 rasvahappoja 200 mg (0,2 g), joista
- EPA:aa 11 mg
- DHA:ta 6 mg
Tällöin 3/6-suhde on 1:4,5 eli riittävä, jos huomioidaan omegat kokonaisuutena. Mutta jos sen sijaan huomioidaan vain ja ainoastaan EPA+DHA, niin suhde on hyvinkin kaukana suosituksista: noin 1:53. Koska omega-3 edut on saatu kalaöljyjen EPA:sta ja DHA:sta, niin kannattaa unohtaa omega-3:n kokonaismäärät ja keskittyä vain noihin kahteen.
Jos koira syö tuota lihaa vain 200 grammaa ja loput ovat luuta ja kasviksia, niin 3/6-suhde ei muutu miksikään, mutta koira sairastuu nopeastikin. Tämä siksi, että suhteet eivät piittaa grammoista, mutta kokonaisrasvan määrä grammoissa on aivan liian alhainen. Aivan samalla tavalla jos ahmitaan kaksi kiloa päivässä, niin suhde on edelleen oikein, mutta koira sairastuu ylipainonsa takia, koska kokonaisrasvan määrä on grammoissa liian korkea. Siksi suhdelaskut ovat hyödyttömiä ilman grammoja.
Jos esimerkkikoiramme ruokinta halutaan tasapainottaa 3/6-suhteelle 1:5 (edelleen huomioiden vain EPA ja DHA), niin on kaksi tapaa. Joko lisätään kalaöljykapseleita tai muuta EPA+DHA tuotetta niin paljon, että tuo suhde saadaan. Se onnistuu tässä tapauksessa lisäämällä niitä yhteensä noin 160 mg, ja tuo onnistuu millä tahansa omega-3 kapselilla helposti. Toinen tapa on käyttää kalaa.
Silakassa on 100 grammassa Finelin mukaan
- EPA:aa 227 mg
- DHA:ta 481 mg
- rasvaa yhteensä 6,5 g
Ensimmäiseksi on huolehdittava siitä, että ruuan kokonaisrasva ei muutu – ainakaan paljon. Jos ruuan rasvan prosentuaalinen osuus vähenee, niin annoksen määrän on noustava, että saataisiin sama määrä rasvaa grammoissa. Muutoin koira laihtuu. Ja sama pätee toisinpäin, sillä rasvan lisääntyessä annoksen on pienennyttävä, ettei koira liho. Ja koiran paino riippuu syödyistä grammoista, ei suhteista eikä prosenteista.
Jos lisäämme ruokaan 100 grammaa silakkaa, niin lihaa on vähennettävä noin 50 grammaa – esimerkissä lihassa on noin kaksi kertaa enemmän rasvaa kuin silakassa. Ruokamäärä siis nousee 50 grammalla, joka on hyväksyttävissä kun annoskoko on kilon luokkaa. Tällöin 950 g jauhelihaa antaisi omega-6:sia noin 855 mg ja ja koska silakasta saadaan yhteensä 708 mg, niin suhde olisi noin 1:1,2.
On siis kohtuullisen vaivatonta muuttaa 3/6-suhdetta, jos pystyy käyttämään kalaa ruokinnassa joka päivä. Ongelmaksi muodostuukin kalan saanti ja hinta. Pienillä koirilla hinta tuskin on kynnyskysymys, mutta isoilla ja suuremmilla laumoilla kylläkin. Vaikeutta lisää myöskin koirille myytävien kalojen ja kalamassojen laatu, sillä niissä on turhan usein huomattavan vähän omegoja jäljellä, koska ei ole lihaa, vaan pelkkää ruotoa. Silloin ne korvaavat enemmänkin luita kalsiumin lähteenä kuin lihaa omegoiden suhteen.
Esimerkkilasku oli helppo, koska käytettiin Finelin oletuksia. Aidossa ruokinnassa laskeminen onkin huomattavasti hankalampaa, koska aina ei tiedetä edes rasvan todellista määrää. Sen lisäksi pitäisi tietää rasvan omega-koostumus, ja se on vielä vaikeampaa kuin kokonaisrasvan selvittäminen. Hyvät uutiset ovat ne, että niitä ei tarvitse edes laskea. Riittää, että pitää esimerkiksi yhden kalapäivän viikossa tai ostaa kalaöljykapseleita. Jos muuttaa lisäravinteissa ihmisten suosituksen vastaamaan vaikkapa kokoluokkaa 30 – 40 kg ja laskee siitä määriä ylös- ja alaspäin oman koiran painolle pitäen jonkun järkevän tolkun kapselimäärissä, niin ei mene pahasti metsään.
