Olen aina sanonut, että raakaruokinta ei ole vaikeaa. Olen myös sanonut, että muu kotiruokinta, kuten puurot, ovatkin jo hieman vaativampia. Ei se johdu vitamiineista ja mineraaleista, vaan lihan vähyydestä.

Osa ongelmista syntyy asennepuolelta, kun aletaan käyttämään ihmisten ruokia. Silloin on helppo tuudittautua käsitykseen, että koira syö kuin ihminen.

Varsinainen ongelmien villakoiran ydin tulee kuitenkin netin disinformaatiosta, luuloista, Varsinkin jenkit ovat ansioituneet tuolla saralla. Ohjeita siihen miten tehdä asiat totaalisen väärin löytyy paljon helpommin ja suuremmissa määrin kuin hyödyllisiä neuvoja.

Olen myös lohduttanut, että oman tietämättömyyden takia ei kannata menettää yöuniaan. Koiran elimistö suojelee itseään hyvinkin tehokkaasti omistajan erilaisia hullutuksia ja päähänpistoja vastaan. Suurempaa vahinkoa ei kuitenkaan saa aikaiseksi, ellei tarkoituksellisesti yritä tehdä kaikki asiat väärin – ja lisäksi onnistuu hölmöilyssään.

Ero on kahdessa.

Kun osaamaton tietää tietämättömyytensä, niin hän harvoin jos koskaan tekee asioita vakavasti väärin. Yleensä mitään oleellista ei tarvitse muuttaa ja säädöt keskittyvät painotuksiin sekä määriin. Se johtuu siitä, että tietääkseen, että ei tiedä, täytyy tietää jotain. Lisäksi vaaditaan rehellisyyttä itselleen. Pohja on kunnossa ja loput selviää kysymällä.

Ainoa vaikeus on selvittää tietääkö neuvoja mistä puhuu. Siihen on olemassa pettämätön mittari. Mitä enemmän löytyy ihmeitä ja ei-lääketiede-tiedä-väitteitä sekä kokonaisvaltaista näkemystä, niin neuvoja ei koskaan tiedä, eikä osaa.

Kun osaamaton on vakaasti sitä mieltä, että hän tietää, koska Youtubessakin niin sanottiin ja joku randomi facessakin sanoi samaa, niin ollaan luulojen ja uskomusten horjumattomassa maailmassa. Silloin koiran ruokinta on yleensä totaalisesti hakoteillä, mutta sitä ei korjata, koska muu maailma on väärässä.

Vääryys syntyy siitä, että ei luvata ihmeitä ja asiatkin ovat vaikeita. Niin vaikeita, että oppiminen jätetään väliin, koska kertolasku oli tylsää koulussa ja kaikki tietävät, että moista ei koskaan elämässä tarvita. Silloin saa olla varma, että asiat menevät koiran kanssa pieleen, eikä syy ole koskaan kädettömässä omistajassa. Syy on kaikissa muissa.

Kanadassa Ontarion eläinlääketieteelliselle (sama kuin meillä mentäisiin Viikkiin) tuotiin 6 kk ikäinen suursnautserinarttu, jolla oli suuria ongelmia kävelemisen ja jopa elämisen kanssa (Moran ym. 2018[ref]Moran Tal, Jacqueline M. Parr, Shawn MacKenzie, Adronie Verbrugghe: Dietary imbalances in a large breed puppy, leading to compression fractures, vitamin D deficiency, and suspected nutritional secondary hyperparathyroidism. Can Vet J. 2018 Jan; 59(1): 36–42.[/ref]). Nartulla oli ollut neljäkuisesta asti epämääräistä ontumista sekä kipuilua, joka vain paheni ajan myötä. Noin viisikuisena se oli viety eläinlääkärille ja sai mahdolliseen virtsatietulehdukseen antibiootit. Tila paheni ja liikkuminen heikkeni huomattavasti, jolloin se kuuden kuukauden ikäisenä tuotiin yliopistolle. Siinä vaiheessa pennulla oli kipuja joka puolella, sen asentoaisti oli kehno sekä sillä oli kramppeja.

Röntgen sekä magneettikuva löysi vaurioituneita nikamia sekä muita luustomuutoksia. Kasvulevyt olivat terveet. Lisäksi nartulla oli edelleen virtsatietulehdus, josta löytyi mm. e. colia.

Vaihtoehtoinen ruokinta

Testien lisäksi eläinlääkäri kysyi ruokinnasta. Pentu oli noin kahden kuukauden iässä siirretty kotiruokinnalle, joka pohjois-amerikkalaisessa koiranpitokulttuurissa vastaa tekemisenä samaa kuin meillä raakaruokinta – paitsi että se ei ole raakaruokintaa. Omistaja oli löytänyt koirien vaihtoehtoruokaa myyvältä sivustolta[ref]Canine Life Ltd: The skye’s is limit. Tilanne 15.3.2020. HUOMAA: sivuston ohjeet ovat vaarallisia eivätkä täytä alkeellisimpiakaan täysravinnon ohjeita.[/ref] ohjeet koiran kotiruokintaan ja siirtynyt siihen, hieman ohjeita soveltaen.

Suursnautserin pentu oli syönyt luovutusiästä puolivuotiaaksi päivässä:

• n. 900 g jauhelihaa
• n. 4 3/4 dl porkkanaraastetta
• n. 2 1/4 dl papuja
• n. 2 1/4 dl parsakaalia
• 2 – 3 teelusikallista auringonkukkaöljyä
• 2 punaista omenaa (värillä on väliä…)
• 3 kananmunaa
• 2 valkosipulin kynttä
• 7 – 9 1/2 dl ruskeaa riisijauhoa
• n. 1 dl kauralesettä

Kaikki sekoitettiin ja niistä paistettiin muffinseja. Koira ruokittiin neljästi päivässä.

Perusruokinta tarvitsee aina ravintolisänsä, myös tälläkin kerralla. Ruuan lisäksi se sai:

• n. 1 – 2 1/4 dl keitettyä valkoista luomuriisiä, omenaa ja porkkanaa
• yhden kapselin kalanmaksaöljyä
• 1 tl luujauhoa

Pentu painoi 20 kg ja oli eläinlääkärin mukaan normaalissa lihavuuskunnossa, mutta lihaskunto oli heikko.

Ruokinnan seuraukset

Verikokeissa kreatiinikinaasi oli koholla, joka sopii koiran ruokintaan sekä tilaan. Kreatiinikinaasi nousee mm. lihasvammoissa, mutta sen kohoaminen yhdistetään myös aliravitsemukseen. Fosfori oli alhainen ja kokonaiskalsium alarajalla, mutta muut arvot mahtuivat rajoihin, paitsi D-vitamiini, joka oli selvästi puutoksen puolella.

Ionisoitunut kalsium, joka kuvaa veressä olevaa käyttöön menevää kalsiumia, oli koholla. Myös lisäkilpirauhasen tuottama parathormoni oli lähellä ylärajaa. Se tulkitaan sekundääriseksi ravitsemuksesta johtuvaksi lisäkilpirauhasen liikatoiminnaksi. Aidosti kyse ei ole varsinaisesta liikatoiminnasta, vaan ihan pelkästä toiminnasta.

Koska ruuasta ei saada riittävästi kalsiumia, niin munuaiset komentavat lisäkilpirauhasta erittämään lisää parathormonia. Se lisää kalsiumin irtiottoa luustosta, jotta solut saisivat riittävästi kalsiumia – se näkyy ionisoituneena kalsiumina testeissä. Samalla parathormoni kertoo munuaisille, että kalsiumia ei saa hukata virtsaan ja pyytää sitä tekemään lisää aktiivista D-vitamiinia, jota ruuassa mahdollisesti oleva kalsium saataisiin tehokkaammin talteen. Puhutaan kalsiumin aktiivisesta imeytymisestä.

Munuaisten muokkaama D-vitamiini käynnistää luuston rakentamisen, koska se on pyydystänyt kalsiumia ruuasta ja luuston vaje voidaan nyt korjata. Kun kalsiumin määrät ovat riittävät, niin D-vitamiini kertoo lisäkilpirauhaselle, että nyt riittää kalsiumin purkaminen ja pakottaa vähentämään parathormonin erittämistä.

Ongelma oli syntymässä siinä, että tällä kertaa D-vitamiinin varastoja ei enää suuremmin ollut. Nartulla oli vakava D-vitamiinin puutos. Samaan aikaan ruoka oli käytännössä ilman kalsiumia – muistetaan, että nyt puhutaan kiihkeän kasvun kynnyksellä olevasta suursnautserin pennusta. D-vitamiinilla ei ollut kalsiumia, jota viedä luustoon. Samaan aikaan D-vitamiinia ei ollut tarpeeksi, että parathormonin määrät oltaisiin saatu alas.

Lisäkilpirauhanen lisäsi vain tahtia ja eritti entistä enemmän parathormonia, joka purki koko ajan lisää ja lisää luustoa. Se oli pakko tehdä, koska ilman kalsiumia solut lakkaisivat toimimasta ja elimistön erittäin tarkka pH lähtisi vaeltamaan ja se olisi tappavaa.

Koska omistaja ei tiennyt ja luotti hämäräsivustoon, niin kasvava pentu oli ilman D-vitamiinia ja kalsiumia, joka jätti jälkensä luustoon ja niveliin. Samaan aikaan kalsiumepätasapaino yhdessä mahdollisten muiden neurologisten ongelmien kanssa aiheutti vakavat lihasongelmat.

Ruuan tunnusluvut

Pohjois-Amerikassa on myynnissä tietokanta/laskentaohjelma koiran ruokinnalle. Siinä on täysin samat ongelmat kuin Katiskan excel-pohjassa, eli ruokien ravintoarvot on haettu ihmisten tietokannoista. Ero tulee siinä, että Katiskan pohjassa on surkea käyttöliittymä, mutta se on ilmainen. Lääkäri oli käyttänyt mukavammin suunniteltua, mutta huomattavan kallista valmista ohjelmistoa. Lopputulos on kylläkin sama ja se oli osoittanut melkoisestikin puutteita suhteessa NRC:n suosituksiin.

Ruoka päätettiin lähettää analysoitavaksi. Aivan tismalleen samaa einestä tutkittavasta ei saatu, koska omistaja ei kyennyt kertomaan tuotenimiä, mutta määrät ja varsinainen koostumus oli ilmoitetun mukainen.

Laboratorion mukaan ruuassa oli

• proteiinia 18,4 % KA
• kalsiumia 0,1 % KA (NRC: 1,2 %)
• fosfori 0,4 % KA (NRC: 1 %)
• D-vitamiinia vähemmän kuin 0,25 µg/100 gKA, joka oli havainnointiraja (AAFCO: 1,25 µg/100 gKA)

Analyysi vahvistaa oireet sekä verikokeiden tulokset. Ruokinta oli puutteellinen ja pahasti. Eläinlääkäri suositti harkittavaksi lopetusta, mutta omistaja halusi yrittää ja siirsi koiran Royal Canin Maxi Puppy ruualle. Omistajalle ohjeistettiin kuinka tärkeää on syöttää suositusten mukaisesti eikä niistä saisi poiketa.

Analyysi on ruma, mutta koska eläinlääkäri ei osannut prosenttilaskuja eikä ymmärtänyt ruokintaa, niin hän ei tiennyt miten se oli pielessä. Hän erehtyi tuijottamaan kuiva-aineprosentteja ja kirjoitti tapauskertomuksensa. Hyvä puoli oli tietysti siinä, että koiran ruokinta muutettiin. Huono puoli oli se, että ruokintaa ei täydennetty toipumisaikana kuten olisi kuulunut. Laajempaan asiakaspalveluun olisi ruoka-analyysien sijaan ehkä kuulunut opastaa omistaja koostamaan haluamansa ruokintatyyli oikein, mutta se ei taaskaan ollut vaihtoehto. Suoraan sanottuna – menee kelvollinen tietokone-ohjelmisto aivan hukkaan, vähän kuin käyttäisi ohjelmoitavaa funktiolaskinta kertolaskuihin.

Mitä aidosti saatiin

Jos proteiinimäärää mietittäisiin kuin se saataisiin lihasta, niin se vastaisi 8,5 % proteiinia erittäin huonolaatuisessa lihassa, johon on jauheuttu paljon rustoa mukaan. Toki prosentit täytyy muuttaa aina syödyiksi grammoiksi, että tiedetään mitä aidosti on saatu. Ruuan kokonaisgrammoja on hankala arvata, mutta koska lihaa oli noin 900 grammaa, niin niputetaan koko paketti kiloon. Aidostihan päiväannos on ollut varmasti lähempänä 1,5 kiloa, ellei enemmän.

Silloin pentu olisi saanut 

• proteiinia yhteensä 85 grammaa
• 30/20 kuivamuonasta 300 g annoksella olisi saanut 90 grammaa

Käytännössä eroa ei ollut.

Rasvan määrää on mahdotonta arvioida, mutta ei se korkea ole voinut olla. Siihen ei kuitenkaan puututtu, koska paino oli normaali, joten kaloreita on kuitenkin tullut.

Kalsiumin kanssa tilanne oli surkea:

• se on saanut ruuastaan luokkaa 40 mg
• 1,2 % kalsiumilla 300 g kuivamuonaa antaisi 1800 mg, joka olisi myös tarve

D-vitamiinia ei pysty laskemaan, mutta arvataan. 

• 3 kananmunaa antaisi 3,42 µg
• kalanmaksaöljykapselista saa 7,5 µg
• NRC:n tarpeella tarvittaisiin noin 4,25 µg ja ruuasta sai 10,92 µg

NRC:n mukaan pennulla ei ollut ruuan kautta D-vitamiinin vajetta, vaan se itseasiassa sai periaatteessa yli kaksinkertaista annosta. Silti sillä oli verikokeen mukaan vakava D-vitamiinin puutos. Analyysin mukaan annoksessa oli kuitenkin enintään 1 µg, koska sitä vähäisempiä määriä ei analyysi kykene ilmoittamaan.

Vaihtoehtoja on kaksi. Analyysissä ruokaa ei ollut sekoitettu riittävän hyvin tai Finelin arvot kananmunalle ovat korkeampia kuin kanadalainen todellisuus. Niin tai näin, niin tässä törmättiin ruokalaskujen heikkouksiin – määrät ovat aina arvauksia.

D-vitamiinin saanti ei ollut nartun aito ongelma. Sen puutos oli seuraus kalsiumin vajaasaannista. D-vitamiinin varastot kestävät noiun kahdeksi kuukaudeksi ilman täydennystä. Kun varastomuoto muutetaan aktiiviseksi, niin se eräällä tavalla käytetään loppuun ja mitä jää yli, poistetaan virtsan mukana. Jatkuva kalsiumin puutos yllytti parathornia piiskaamaan munuaisia tekemään enemmän ja enemmän aktiivista D-vitamiinia, jota myös poistettiin aineenvaihdunnan kautta jatkuvasti. Lopulta oltiin tilanteessa, että vaikka ruuassa olisikin ollut riittävästi D-vitamiinia, niin se ei enää riittänyt ylläpitämään varastoja, täydentämisestä puhumattakaan.

Katiskan vinkeillä pennulle olisi annettu 21 µg D-vitamiinia päivässä. Se ei olisi pelastanut tilannetta, koska kalsium ei olisi mystisesti ilmaantunut mistään. Toisaalta, Katiskan vinkeillä pentu olisi myös saanut vähintään ruokalusikallisen kalkkia päivässä, jolloin kalsiumia olisi tullut 4800 mg luujauhon kautta saadun 40 mg sijaan.

Fosfori oli vajeen puolella niin verikokeissa kuin ruuan analyysissäkin. Kysymysmerkki tulee siitä, että koirien aitoa forforin tarvetta ei tiedettä. Suositus on laskettu kalsiumin ja fosforin suhteesta Ca/P. Se on täysin eri asia kuin fosforin fysiologinen tarve. Lisäksi vastaan tulee määrät.

• 900 g jauhelihaa antaa noin 1800 mg fosforia
• viljaosuus on antanut vähintään 1200 mg fosforia
• 300 g kuivamuonaa 1 % fosforilla antaa 3000 mg

Aidosti toteutunut ruokinta antoi tismalleen saman määrän fosforia kuin kuivamuonallakin olisi saatu. Lisäksi hieman ajatusaikaa kannattaa uhrata sillekin, että NRC olettaa forforin määrästä 70 % tulevan epäorgaanisesta lähteestä, eli käytännössä lisistä, ja imeytymiselle oletetaan 50 %. Se aiheuttaa sen, että itseasiassa aivcan analyysistä riippumatta pentu oli saanut enemmän fosforia kuin mitä suositukset pyytävät. 

Ca/P suhde olisi helppo selitys ja siihen eläinlääkärikin oli tyytynyt. Aidosti yksikään tutkimus ei ota kantaa Ca/P-suhteen merkitykseen, vaan ne ovat tutkineet absoluuttisten grammojen merkitystä:

• mitä tapahtuu, kun annetaan liikaa tai liian vähän kalsiumia
• mitä tapahtuu, kun annetaan liikaa tai liian vähän fosforia

Tehdään tästä asennekysymys: NRC:n suosituksiin ei päästä lihapohjaisella ravinnolla ilman suurta määrää luuta, jolloin kalsium yliannostetaan. NRC:n suositukset on mahdollista täyttää ainoastaan mineraalilisillä.

Se, että verikoe näytti liian matalaa fosforia, ei liity mitenkään saantiin. Se kuvaa tilannetta, joka on syntynyt kalsiumin puutteesta johtuneesta liian korkeasta parathormonin toiminnasta.

Koiran ongelmat kiertyvät koko ajan yhden tekijän ympärille: kalsiumin puutos.

Mitä ei saatu

Jokainen hiukankaan raakaruokintaa tehnyt on jo huomannut muut puutteet. Ruuasta puuttuu sisäelimet, joten A-vitamiinin puutos on selviö, vaikka porkkanaa käytettiinkin. Samalla koko muu hivenainesaanti on vajaalla ja sinkki, koko entsyymitoiminnan perusta, puuttui suurelta osin. Pennulla oli lisäksi huomattava vajaasaanti useistakin B-ryhmän vitamiineista, joilla on tärkeä tehtävä niin hermotuksessa kuin lihaksiston toiminnasta. 

Tämä kannattaa jättää mieleen kypsymään. Verikoe näytti ainoastaan D-vitamiinin vajeen, josta ei itseasiassa edes ollut vajetta. Kalsiumin puutos on näkynyt vasta pitkällä aikavälillä. Vaikka ruuasta puuttui kattavasti kaikki hivenaineet, joita tarvitaan verisolujen muodostamiseen, niin eläinlääkäri ei kommentoinut sanallakaan esimerkiksi matalaa hemoglobiinia. Hemoglobiini oli siellä missä haluttiin, puutoksista huolimatta.

Verikoe kertoi seuraukset, kun elimistössä on jokin rikki. Varsinainen syy rikkoutumiseen jouduttiin haarukoimaan laskemalla ruokinta ja silti on mahdollista, että pennulla olikin jokin toinen sairaus. Ravitsemus oli vain yksi ehdokas muiden joukossa ja diagnoosivaihtoehtoina oli nippu muitakin, kuten selkäydintulehdus tai välilevyjen tulehdus.

Verikoe ei käytännössä koskaan kerro onko ruokinta hyvää tai huonoa. Se kertoo elimistön sen hetkisestä toiminnasta. Kaksi aivan eri asiaa.

Osa fosforista oli fytaatteina. Varsinkin leseissä on korkea fytiinihappopitoisuus. Fytiinihappo on kasveilla fosforin varastomuoto ja fytaatti on sen suolomuoto. Heikosti sulavaa kaikilla muilla paitsi naudoilla, jonka takia osa sinänsä elintärkeästä fosforista jää hyödyntämättä. Fytaatin ongelma on siinä, että se kajoaa muihin. Se yhdistyy mm. aminohappoihin, jolloin niitä ei saa imeytettyä. Varsinainen riski tulee siitä, että se ikäänkuin kelatoi itseensä mineraaleja, kuten kalsiumia, ja estää niiden hyödyntämisen.

Ruoka oli kuitenkin paistettua, joten osa fytiineistä oli poistettu päiviltä. Leseiden ja fytaattia sisältävien viljojen osuus oli kuitenkin suhteellisen matala suhteessa koko ruokaan, joten fytaateista ei saada sinällään realistista riskiä. Se, että pentuun oli työnnetty määrällisesti ylipäätään aivan tolkuton määrä ruokaa neljästi päivässä, hukkasi enemmän ravintoaineita kuin mitä fytaatit tai mitkä tahansa estäjät pystyivät kaappaamaan. Yksi asia ainakin on varma: tuo suursnautserin pentu oli luontaisesti erittäin ruoka-ahne.

Lopputulema

Koira sai antibioottikuurin ja se siirrettiin kuivamuonalle. Pentu tuotiin kontrolliin kahden kuukauden kuluttua. Se oli iloinen ja pirteä sekä suurin osa neurologisista oireista oli hävinnyt. Sillä oli kuitenkin edelleen hieman koordinaatio-ongelmia. Omistajan kertoman mukaan ruokintamuutos oli alkanut näkyä kolmen viikon kuluttua.

Ilmeisesti verikokeita ei enää otettu, kuin ei myöskään kuvattu, tai sitten eläinlääkäri ei katsonut oleelliseksi kertoa moisista pikkudetaljeista tapauskertomuksessaan siitäkään huolimatta, että hän oli päätynyt diagnoosissaan ruokinnallisten puutosten aiheuttamiin ongelmiin.

Vuoden kuluttua narttu oli käytännössä terve, mutta väsyi herkästi. Lisäksi sille oli jäänyt köyrymäinen selkä. Se, että johtuuko herkkä väsyminen pentuajan ongelmista vai kaikesta muusta, on kysymysmerkki.

Loppumenemä

Se, että johtuiko pennun ongelmat aidosti ruokinnan puutoksista vai oliko perussyy esimerkiksi bakteriaalinen, jäi täysin avoimeksi. Aidosti syytä ei löydetty. Se on ainakin varmaa, että surkeasti toteutettu ruoka, josta puuttui kalsium sekä nippu muita suojaravintoaineita, ei ainakaan tilannetta parantanut.

Kyse on koko ajan kertyvistä asioista. Kun tekijöitä tulee liikaa, niin asiat menevät pieleen. Maailmassa on tolkuttomasti koiria, jotka elävät täysin vastaavalla ruualla, tai ainakin vakavalla kalsiumvajeella, mutta niille ei tule silminnähtäviä ongelmia. Silloin omistaja on vakaasti sitä mieltä, että kaikki on hyvin, koska hän ei näe koirassa mitään vikaa. Silti koiran lihaksisto saattaa olla koko ajan hajoamisen partaalla tai luusto on niin kehnossa kunnossa, että pienikin kolaus aiheuttaa murtuman.

Koira saattaa sairastua helpommin vakavaan ripuliin siksi, että sen vastustuskyky on alhaalla sinkin, D-vitamiinin ja A-vitamiinin puutteen takia. Tai kuten suursnautserin tapauksessa, se saa tulehduksen selkärankaan eikä elimistöllä ole mitään työkaluja korjata vaurioita. Silloinkaan omistajan mielestä perussyy ei ole kehnossa ruokinnassa, vaan ihan muualla.

Ollaan tilanteessa, että omistaja syö vetoa koiransa terveyden puolesta, että mitään ei tapahdu. Ja kaikki vain siksi, että ei nappaa tai uskotaan netin hämäräsivustoja.

Mene peilin ääreen ja kysy itseltäsi ja vastaa ihan rehellisesti: mikä on se aito syy, että et piittaa. Oikea vastaus ei ole, että on vaikeaa, työlästä ja kallista. Se on helppoa ja nopeaa, ja todellisuudessa kaikki vaihtoehtohuuhaat kalliita ovat – sekä hyödyttömiä.

Kun sinulle tulee olo, että et tiedä ja on vaikeaa löytää tietoa bullshitin joukosta, niin älä jää yksin. Buukkaa puhelinaika.