Eräs (koulutettu) henkilö loihe lausumaan:
– Minä ostan vain luomua. Nytkin ostin luomu-omenoita, kun niissä on niin paljon parempi maku. Aivan kuten kurkuissakin. Nuo kasvihuoneissa kasvatetut maistuvat aivan muovilta.
Täytyy muistaa, että keskustelu käytiin huhtikuun lopulla. Kommentti aiheutti työyhteisössä ahdistavan hiljaisuuden. Ainoa, joka möläytti jotain, olin minä. Tietysti.
– Mistä hemmetistä sinä saat tähän aikaan vuodesta luomu-omenoita, ja ulkona viljeltyjä?
– Kaupasta ostin. Eivätkä ne omenat olleet edes valmiiksi pusseihin pakattuna, kuten teolliset, vaan ihan oikein irtomyynnissä.
Ahdistava hiljaisuus vain syveni.
– Tuota, kun tähän aikaan omena kasvaa hiukan huonosti, varsinkin ulkona. Oli se sitten luomua tai teollista, mitä sekin sitten tarkoittaa. Eikä irtomyynti tarkoita muuta kuin että ne on laitettu irtomyyntiin. Jotain espanjalaisia tai tunisialaisia ne on kuitenkin olleet.
– Ei, kyllä ne olivat kotimaisia. Kun pusseissakin oli tekstit suomeksi.
– Missä hemmetin pusseissa? Juurihan sanoit, että ne olivat irtomyynnissä.
– Niin,mutta oli siinä pussitettuja vieressä. Ja hyviä omenoita olivatkin, kun olivat kotimaisia ja luomua.
Taloudessamme ei suuremmin käytetä mitään, missä lukee luomu tai organic. Kyseessä ei ole missään nimessä kannanotto ns. teollisten ruokien ja lisäaineiden puolesta, vaan osittain eettinen valinta, osittain jopa terveydellinen. Teollisuuskanalat on syytä muuttaa inhimillisemmiksi (mikä olisi vastaava eläimiä huomioiva termi?), ja mielellään niin, että hinnat eivät kuitenkaan nouse. Samasta syystä me emme koske luomulihaan. Emme ainakaan niin kauan, kun luomueläinten lääkitystä vitkutellaan perusteella, että lääkitys vie luomustatuksen. Edelleenkin homeopatia on välinpitämättömyyttä ja eläinrääkkäystä – utaretulehdus on hoidettava antibiooteilla, ei antamalla luonnon hoitaa hommansa ja ”tukea” sitä prosessia vatkatulla maagisella vedellä.
Miten luomuviljoissa on estetty homeet ja rikkakasvien joutuminen lopputuotteeseen – vai joko puimurit osaavat erottaa kauran hukkakaurasta ja torajyvästä?
Osassa koirien kuivamuonista on mainokset miten niissä käytetään Atlantilta tai Tyyneltä mereltä kalastettua luomukalaa. Hienoa. Olen aina luullut, että vapaana kasvanut kala on aina automaattisesti luomua. Mutta ohjaako luomumaininta troolatun kalan kohdalla kuluttajien ajatukset pois ryöstökalastuksesta, ja saa unohtamaan faktan, että niissä valmistusmaissa ei edes ole olemassa viljeltyä kalaa?
Edelleenkään Uuden-Seelannin luomuviljelty lammas ei välttämättä ole mitenkään eettisesti kestävä valinta. Ei maailmanaikana, jolloin Uuden-Seelannin lopetettua maataloustukiaiset kaikki pienet lammasfarmit lopettivat ja maassa on enää jäljellä vain erittäin suuria megatiloja. Jos lammas jätetään vuodeksi tai hieman alle oman onnensa nojaa – aivan kuten kotimainen poro – koska maapinta-alaa on enemmän kuin tarpeeksi, niin tekeekö se silloin lihasta jotenkin parempaa kuin viereisellä pienemmällä tilalla kasvatettu ja asianmukaisesti terveyshoidettu teuras?
Luotto on hieno asia. Kiinalaisia goji-marjoja jää jatkuvasti kiinni tullilabrassa liioista torjuntajäämistä. Varsinaista superfoodia. Minä en koske enää mihinkään kiinalaiseen syötävään. Huijatkoot toinen toisiaan muinaisaikaiseen kiinalaiseen tapaan – minä en suuhuni pistä esiaikaisesti terveelliseksi todettua tuotetta, jota on jatkettu milloin milläkin muovinohennusaineella. Minulla on myös melkoisen kehno luottamus useimpien maiden luomu-merkintöihin, niihin organic-sertifikaatteihin. Erästä saksalaista mustikkatuotetta mainostettiin luomuna, ja saksalainen tehokkuus ja valvonta huomioiden se sitä varmasti olikin – mutta kun kasvatusalueena oli Ruhrin alue, joka lienee länsi-euroopan saastuneinta aluetta, niin se antaa aivan uuden merkityksen luonnonmukaisuudelle. Valkoinen kärpässienikin on villinä kasvaneena luomua, mutta ei se siitä yhtään sen terveellisempää tee. Italialaisiin en luota sitten sitäkään vähempää. He eivät saa ylipäätään mitään toimimaan, niin sitten pitäisi uskoa italiaanolabeliin, joka mainostaa orgaanisesti tuotettua ruokaa. Juu varmaan.
Ruuan, oli se sitten ihmiselle tai koirille, luomulla ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan sillä, että ruoka on sopivaa, täyttää tarpeet, eikä siinä ole turhan montaa E-koodia.
