Panimohiiva on koiramaailmassa teollisessa tuotannannossa, kuten kuivamuonissa, ehkä yleisimmin käytetty ravintolisä haettaessa B-ryhmän vitamiineja. Koirille syötetään kylläkin lisäravinteina enemmän varsinaisia B-vitamiinilisiä erikseen lisätyillä yhdisteillä.

Panimohiiva on sieni, Saccharomyces cerevisiae, jota käytetään nimenomaan oluen käyttämiseen. Se samaa hiiva kuin esimerkiksi leivontahiiva, mutta leivontahiivan ollessa elossaolevaa, niin panimohiiva on kuollutta teollisuuden jätettä. Panimohiiva on yleensä se raaka-aine, jolla kuivamuonissa B-vitamiinit tuotetaan. Kaupan päälle saadaan myös jonkin verran hivenaineita ja muita mineraaleja.

Panimohiivassa ei ole suuremmin hiilihydraatteja ja vielä vähemmän rasvaa, mutta kuitua ja proteiinia sitäkin enemmän. Hiivaa ei kuitenkaan ole arvokas ravintolisä noilta osin, koska sitä ei voi syöttää niin suuria määriä. Sen arvo mitataankin ravintoaineissa, joita saadaan riittävästi pienemmilläkin annoksilla: kromia, sinkkiä, seleeniä ja B-ryhmän vitamiineja – B₁-, B₂-, B₃-, B₅-, B₆-vitamiineja, foolihappoa sekä biotiinia. Panimohiiva sen sijaan ei sisällä B₁₂:ta, joka on pelkästään hyvä asia. Me, niin ihmiset kuin koiratkaan, emme kykene käyttämään kuin eläinperäistä B₁₂-vitamiinia ja sen kasvipuolen versio itse asiassa toimii lihajohdannaisen antagonistina ja estää imeytymisen.

Panimohiivan suurin ongelma lienee mahdollisesti lisääntyvä piereskely. Kaasua syntyy kun hiivaa pääsee paksusuoleen asti, jolloin bakteerit alkavat käyttää sitä hyväkseen. Fermentaation sivutuotteena syntyy hiilidioksidia, ja kun kaikkea kaasua ei saada poistettua elimistöstä verenkierron avulla hengitykseen, niin hajuhaitat saattavat olla mielenkiintoisia.

Koska kromi saattaa vaikuttaa veren sokeriarvoihin ja insuliiniin, niin diabeteksestä kärsivien koirien omistajien olisi syytä keskustella lääkärin kanssa ennen kuin alkavat urakalla käyttämään panimohiivaa. Riskiä pidetään kuitenkin kohtuullisen pienenä, ja pelko saattaakin perustua lisäravinnebisneksen väitteisiin, joissa panimohiivan väitetään auttavan diabeteksen hoidossa nimenomaan sen sisältämän kromin takia. Piristävä vastapaino sille, että panimohiivan on väitetty myöskin aiheuttavan kroonista väsymystä, muistihäiriöitä, immuniteetin heikkenemistä sekä vatsan- ja paksusuolen oireilua.

Hiivainfektioista kärsivien ei sinällään tarvitse säikkyä panimohiivaa, sillä ruuan hiivalla ei niinkään ole merkitystä, vaan sokereilla.

Ravintosisältö

Gramma panimohiivaa sisältää noin

• tiamiinia (B₁-vitamiinia) 40 µg
• riboflaviinia (B₂-vitamiinia) 51 µg
• niasiinia (B₃-vitamiinia) 333 µg
• pantoteenihappoa (B₅-vitamiinia) 20 µg
• pyridoksiinia (B₆-vitamiinia) 27 µg
• folaattia 2 µg
• B₁₂-vitamiinia 0,01 µg
• rautaa 36 µg
• kaliumia 21,1 mg
• natriumia 2,1 mg
• sinkkiä 50 µg
• kuparia 33 µg
• seleeniä 2,1 µg

• proteiineja 530 mg
• hiilihydraattia 433 mg, josta kuitua 200 mg

Lisäravinteet

Vaikka panimohiivaa kehutaankin, niin kunnes löytyy luotettava lähde siitä paljonko panimohiivatuotteet aidosti mineraaleja ja vitamiineja sisältävät, niin turvallisempi valinta on varsinaiset hiven-, kivennäisaine- ja vitamiinilisät. Se, että panimohiivaa käytetään kuivamuonissa, ei ole peruste, koska se valinta on tehty tuotannossa pelkästään hinnan ja saatavuuden takia. Panimohiiva on erittäin halpaa ja helposti saatavilla.

Panimohiiva ei ole välttämättä se siedetyin B-vitamiinilisä. Se saattaa aiheuttaa osalle koirista vatsan löysyyttä ja ilmavaivoja. Tuossa kuitenkin puhutaan erikseen käytetyistä B-vitamiineista, ei kuivamuonaan lisätystä panimohiivasta. Annosmäärät ovat keskenään niin erilaisia.