Foorumimaailmassa on (taas) pari vääntöä. Aikaisemmin ne koskivat lähes aina kuivamuonia. Oikeammin brändejä ja niiden mainosväittämiä. Varsinaista ruokintakeskustelua saa täysravinnoista yhtä helposti aikaan kuin koirien jalostuksesta. Eli ei saa. Joko väännetään onko RC: n kana-riisi parempaa kuin jonkun muun kana-riisi, tai pitääkö Orijenin lihapitoisuudet paikkaansa. Nuo ovat kokonaisuuden kannalta yhä paljon lillukanlehtiä kuin ketjut joissa riidellään onko holististen ruokien takiaislisästä hyötyä.
Pari vuotta sitten minua syytettiin erittäin kuivamuonavastaiseksi. Nyt kun samaa kritiikkiä täysravinnoista tulee useammalta suunnalta ja ihmiset kulkevat markkinointiväitteiden suhteen enemmän jalat maassa, niin tuolla rintamalla on rauhoittunut. Hyvä niin.
Sen sijaan barf-maailmassa kuohuu. No, hiukan tuossakin oli dramatiikkaa, sillä foorumeiden muutamat vakionikkibarffaajat kuohuvat ja sitä he ovat tehneet jo pitkään. Nykyään olen vahvasti barf-vastainen. Jopa kuivamuonateollisuuden talutusnuorassa.
Kaiken kaikkiaan on ”luvallista” kyseenalaistaa teollisia ruokia, mutta ei barffauksen perusteita. Koska barf on hyvä ja luonnonmukainen, mutta teolliset pahoja ja keinotekoisia.
Barffauksen ongelmat ovat
- päättömässä luiden ja rustojen syöttämisessä,
- liiallisessa kalsiumissa, jos oletus aitojen luiden määrästä täyttyy
- kasvisten ylikorostuneessa asemassa
- kuvitelmassa kasviksista vitamiinilähteenä
- liian vähäisessä lihan määrässä
- teoriat, joilla ei ole yhtymäkohtaa todellisuuteen ja/tai koiran ruuansulatukseen, aineenvaihduntaa ja tarpeisiin
Onhan se tietysti rajua, jos huomaa käyttämänsä ruokintaideologian pohjan romahtaneen täysin. Mikään ei kuulemma raunioita ihmistä tehokkaammin kuin uskon menettäminen. Mutta jos koiran ruokinta on ollut uskonnollisuutta, eikä eläimen pitämistä terveenä ja jaksavana, niin ehkä maailman on syytäkin romahtaa.
Jos antaa jonkun muun päättää koiran ruokinnasta, siirtää siis vastuun lompakonsa kautta jollekin kasvottomalle, niin uhoaminen aiheesta on aika ponnetonta. On aivan sama siirtääkö vastuun Mars-konsernille vai Billinghurstin ideologialla bisnestä tekevälle lihafirmalle. Jos he päättävät miten koiraasi ruokitaan, niin silloin sinä olet se kuuluisa pässi narun päässä.
Vastuun ottaminen ei tarkoita, että omistajan tulisi rakentaa, suunnitella ja toteuttaa ruokinta alusta loppuun. Vastuu tarkoittaa, että tekee valintansa avoimin silmin. Todellisen vastuun, tekojen seuraukset, kantaa aina koira. Omistaja on vain lompakko leviänä, joko ruokakaupassa tai eläinlääkärillä.
Omistajan on:
- opeteltava ravitsemuksen perusasiat
- selvitettävä ruokintatapojen todelliset perusteet
- opeteltava lukemaan koiraansa
Jokaisessa ruokintatyylissä on omat vahvuutensa ja sudenkuoppansa. Ne on opittava tunnistamaan sen oman koiran suhteen – ei naapurin rekun tai foorumisessen tarpeisiin.
Koska jokaisessa ruokinnassa on hyvät puolensa, niin jokaisesta kannattaa ottaa käyttöön niiden vahvuudet oma koira kokonaisuutena huomioiden. Jos jättää jotain tekemättä vain siksi, että joku jossain joskus on väittänyt jotain, niin on aika hölmö. Tai sitten sinisilmäinen laiskuri.
Opetelkaa. Oppikaa. Ottakaa vastuu valinnoista.
