Pii (Si) on alkuaine ja puolimetalli. Vaikka se on maankuoren toiseksi yleisin alkuaine, niin ravitsemuksessa se on hivenaine eli sen tarve on grammoissa mitattuna erittäin pieni. Kuten ylipäätään aina kivennäis- ja hivenaineiden kanssa, niin sitä ei suuremmin esiinny puhtaassa muodossa ja sen täytyy olla aina sitoutuneena johonkin muuhun muotoon, jotta ruuansulatus voisi sitä ylipäätään hyödyntää.
Pii on erittäin vähän tutkittu ja vasta niinkin myöhään kuin 70-luvulla se miellettiin välttämättömäksi ravintoaineeksi. Pii on tärkeässä roolissa luuston muodostumisessa kasvun alkuvaiheessa sekä kollageenin synteesissä ja eläimissä sitä löytyykin kudoksista suurimmat määrät erittäin nuorilla vähentyen iän myötä.
Pii on lisäravinteissa yleensä piimaana tai zeoliittina. Piimaa on piilevistä sedimentoitunut maalaji – suomeksi vesistöjen pohjalla olevaa savea. Zeoliitit ovat alumiinisilikaateista koostuvien huokoisten mineraalien ryhmä, joka lisättynä on usein synteettistä, sillä luonnossa zeoliitit esiintyvät useimmiten kristallisoituneina. Kustannustehokkuus on myös määräävä, sillä ”keinotekoisen saven” tekeminen on halvempaa kuin kaivaminen tai louhiminen.
Koska piitä on tutkittu niin vähän, niin kukaan ei tiedä sen todellista tarvetta. Ihmisille kuitenkin on ehdotettu määriä 21–46 mg/vrk. Määrien suhteen olisi myös huomioitava bioaktiivisuus, kuinka paljon annostellusta piistä kyetään hyödyntämään. Cefali ym. (1995) tekemän tutkimuksen suun kautta kapselina annostellusta zeoliitti A:sta saatiin piitä hyödynnettyä 2-3 %. Matala bioaktiivisuus on aika normaalia kaikille hivenaineille, ja periaatteessa se on huomioitu annossuosituksissa. Paino on nimenomaan periaatteessa, varsinkin piin tapaisissa tapauksissa, joissa ei edes tunneta tarvittavaa saantia.
Koska saantia ei tiedetä ja koska piin määrää ruokavaliossa ja siten ravintosaannissa ei tiedetä, niin piin välttämättömyys on enemmänkin teoriaa kuin aitoa huomioitavaa asiaa. Sellaisen ruokavalion koostaminen, jossa piin saannin puutteet aiheuttaisivat vajaasaanti- tai jopa puutosoireita, on käytännössä mahdotonta. Ainakaan moista vaihtoehtoa ei tunneta.
Koska pii osallistuu normaalissa aineenvaihdunnassa luuston muodostumiseen, niin sitä kaupataan lisäravinteena tai sen osana, jolla hoidetaan niveliä. Väitteet perustuvat olettamukseen, että koska piillä on rooli kasvavan yksilön luuston ja kollageenin muodostumisessa, niin lisäravinteena annettuna se parantaisi tuota toimintaa ja jopa parantaisi syntyneitä vaurioita. Oletus on vähintäänkin ontto niin kauan kuin näyttöä ei ole.
