Yksi prosentti tarkoittaa yhtä sadasta. Prosentti ei kerro mitään muuta kuin suhteellisen määrän ja ennenkuin tiedetään mitä se tarkoittaa, niin täytyy tietää mistä määrästä se 10 %, 12 % tai ihan mikä tahansa per cent  on aitona ihan oikeana määränä. Saadut määrät ovat aivan eri asia grammasta, 100 grammasta, kilogrammasta ja tonnista. Samalle koiralle 12 % ei ole sama asia jos se saadaan 100 grammasta kuin jos se saadaan puolesta kilosta.

Lisäksi prosentteja voidaan verrata toisiinsa vain kun ne lasketaan samasta asiasta ja tämä tulee vastaan koirien ruuissa. 12 % kuivamuonassa tarkoittaa eri asiaa kuin 12 % lihasta. Kun meillä on kuivaa tuotetta, tai kuivattua, josta halutaan vaikka 12 % rasvaa, niin jokainen 100 grammaa antaa 12 grammaa läskiä. Ja tässä karahtavat eläinlääkärit aina kiville, jonka takia kyseenalaistaisin matematiikan aidot vaatimukset eläinlääketieteessä.

Ruuan määrä määrää

Jos koiralle määrätään 12 % rasvaa – useimmiten ilman aitoa perustetta ja tietämättä koirien ravintotarpeista – niin se tarkoittaa, että annoksessa X (joka on aivan luojan hallussa) saisi olla 12 % rasvaa. Tuo vaatimus on täysin aivokuollut, jos lääkäri ei kerro paljonko moinen koira saa saada rasvagrammoja ja se edellyttäisi sitä, että asiakkaalle kerrotan paljonko ruokaa saa ylipäätään antaa. Eli mikä se X on.

Kun koiralle annettaisiin

• säkin kyljen mukaan 200 grammaa 12 % rasvalla, niin se saisi 24 grammaa rasvaa
• tupla-annos samaa ruokaa, koska se laihtui, niin se saisi 48 grammaa rasvaa

Koko ajan rasvaprosentti on 12, mutta ruoka muuttuu kokonaan erilaiseksi, koska ruokamäärä muuttuu.

Jos se 400 grammaa 12 % rasvalla ollut kuivamuona vaihdetaankin 24 % rasvalla olevaan ja annos tipautetaan takaisin 200 grammaan, niin mikään ei muutu. Edelleenkin saadaan aivan samat määrät rasvaa. Silti eläinlääkäri on hoitoonsa tyytyväinen, kun annetaan 400 grammaa 12 % rasvalla, mutta omistaja rikkoo ensin koiran ja sen jälkeen potilassuhteen eläinlääkäriin, kun antaakin 200 grammaa 24 % rasvalla.

Kun eläinlääkäri alkaa puhumaan prosenteista, niin te ette saa poistua vastaanotolta, ennen kuin saatte vastauksen kahteen kysymykseen:

• montako grammaa ruokaa annetaan
• mitä tehdään kun koira alkaa laihtumaan

Minä kysyisin vielä yhden kysymyksen lisää: miksi rasvansaantia rajoitetaan. Mutta tuo on enemmän jatkokurssimateriaalia.

Kuivamuonaprosentti ja lihaprosentti

Eläinlääkäri tarkoittaa aina prosenteilla kuivamuonaa, myös silloinkin kun hän tietää koiran olevan lihapohjaisella raakaruokinnalla. Eläinlääkäri saattaa muistaa peruskouluajoiltaan sen verran prosenttilaskun alkeita, että tietää 12 prosentin rasvaa olevan aivan sama määrä sadasta grammasta, oli ruoka kuivaa tai märkää. Hän unohtaa yhden oleellisen asian: syötävän ruokamäärän.

Jotta kuivamuona vastaisi lihaa, niin täytyy muistaa yksi oleellinen asia:

• 100 grammaa kuivamuonaa vastaa 200 grammaa lihaa määrällisesti

Tuo ei ole eksakti muutos, mutta täysin riittävä likiarvo. Suhde tulee vedestä, jota kuivamuonassa on 8 – 10 % ja lihassa 60 – 70 %, aika tyypillisesti 65 % rehulihoissa. 

Törmätään termeihin kuivapaino ja märkäpaino.

• kuivapaino tarkoittaa proteiinia, rasvaa, hiilihydraatteja ja mineraaleja, mutta ei vettä
• märkäpaino on se, mitä ruoka painaa sellaisenaan, vesineen kaikkineen

Tarkkaan ottaen kuivamuonassakin kyse on märkäpainosta, koska siellä on se noin 10 % vettä, mutta sen huomioiminen on sitä kuuluisaa rakettitiedettä ja lillukanlehtiä.

Kuivapainoa käytetään, kun erilaisia ruokia verrataan samassa määrässä, usein 100 grammassa. Se on tieteellinen vertaileva tapa, jossa  ilmoitetaan ravintoaineiden määrät, koska vain ja ainoastaan samanlaisia voidaan verrata. Mutta on ymmärrettävä, että se ei tarkoita samaa kuin mitä syödään. Jos verrataan näkkileivän ravintoarvoja kurkkuun, niin kummastakin otetaan 100 grammaa kuiva-ainetta, mutta aitoina ruokamäärinä ne olisivat suunnilleen näkkileivässä hieman yli 100 grammaa ja kurkussa aika tarkkaan 5 kiloa.

Kun mietitään mitä syödään, niin aina ja poikkeuksetta puhutaan märkäpainosta ja oleellista on se mitä grammoina saadaan, ei sisältöä kuvaava prosentti. Jos kirjasta sanotaan, että se on jännittävä agenttikertomus, niin olisi huomattavan oleellista tietää, että onko se 50 sivun Jerry Cotton vai 1000 sivun Crimsonin romaani. Kuivapaino vastaan märkäpaino on suunnilleen sama asia.

Lääkärin tukihoidoksi määräämä 12 % rasvalla oleva ruoka tarkoittaa siis aina samaa kuin kuivamuona. Valitettavan moni eläinlääkäri on täysin tyytyväinen, jos omistaja kontrollissa toteaa antaneensa 12 % rasvalla olevaa lihaa (eläinlääkärin tyytyväisyys riippuu vahvasti hänen yleisestä suhtautumisestaan raakaruokintaan, ei rasvaprosentista). Koska prosentti on suhdeluku, joka ei kerro määrää, niin taas törmätään siihen  aitoon saantiin grammoissa.

Jos koiran pitäisi syödä 12 % rasvalla olevaa kuivamuonaa 200 grammaa, niin sen pitäisi syödä myös 200 grammaa 12 % rasvalla olevaa lihaa saadakseen samat rasvagrammat. Mutta se ei syö, se syö esimerkiksi 400 grammaa, jolloin aidosti se 12 % liha vastaisi 24 % kuivamuonaa 200 gramman annoksella.

200 grammassa lihaa on vain noin 70 grammaa ”ruokaa”, koska loppu 130 grammaa on vettä. 200 grammassa kuivamuonaa on noin 180 grammaa ”ruokaa” ja 20 grammaa vettä.

Kaksi hyvin ylimalkaista, mutta riittävää muistisääntöä:

• jotta kuivamuona vastaisi lihaa, niin täytyy lisätä vettä saman verran kuin kuivaa, jolloin prosentit puolittuvat
  esimerkiksi: 200 g 24/12 kuivamuonaan on lisättävä 200 grammaa vettä, jolloin ruoka vastaisi 12/6 lihaa
• jotta 12 % rasvainen liha vastaisi kuivamuonaa, niin sitä on annettava tismalleen saman verran kuin kuivamuonaa, jolloin proteiinit puolittuvat
  esimerkiksi: 200 g 12/12 lihaa vastaisin silloin 6/12 kuivamuonaa

Apples vs. oranges

Maailmassa tunnetaan sellainen asia kuin argumentaatiovirhe. Muutama sellainen löytyy tästäkin jutusta omana tuotantona, esimerkiksi olkinukke ja ad hominem.. Mutta jos keskitytään ruokinnalliseen tukihoitoon, niin eläinlääkärit sortuvat aina yhteen, kun he hyväksyvät raakaruokinnan asiakkaan puolelta, mutta puhuvat itse kuivamuonista.

Se on kahden erilaisen asian vertailu, omenat vastaan appelsiinit.

Kuivamuonat ja lihat ovat kaksi täysin erilaista ruokaa, joilla on toki sama tavoite: koiran ravitsemuksellisten vaatimusten täyttäminen. Kuivamuonat koostuvat jonkinlaisista lihoista, hiilihydraattilähteistä, jotka ovat myös proteiini- ja rasvalähteitä, muista raaka-aineista sekä lisätyistä vitamiineista ja mineraaleista. Liha koostuu vedestä, proteiineista, rasvasta ja mitättömistä määristä mineraaleja ja vitamiineja.

Raaka-aineiden takia kuivamuonia voidaan valmistaa tuhottomasti erilaisia. Vaikka sitten 30/20 ruokaa tai dermatologista 20/10 ruokaa mitättömällä määrällä lihaproteiineja. Lihassa sen sijaan on lähes vakiomäärät mineraaleja ja vitamiineja, ja ainoa jota voidaan muuttaa ruhonosilla, on rasvan määrä, joka sitten muuttaa aina proteiinien määrää. Mitään kuivamuonaa ei voida sellaisenaan korvata lihalla, tai päinvastoin.

Kun 12 % kuivamuonaa eläinlääkärin arpomalla ruoka-annoksella yritetään korvata lihalla, niin proteiinien saanti romahtaa aina. Kun yritetään pitää lihalla proteiinit samassa kuin mitä eläinlääkärin määräämä kuivamuona antaisi, niin rasva nousee suuremmaksi. Niitä ei saada kovinkaan helposti tasapainoon, koska yritetään mahduttaa samaan muottiin kahta erilaista asiaa – omenoita ja appelsiineja.

Tämä tarkoittaa kahta asiaa asiakkaan puolelta:

• noudatetaan tismalleen eläinlääkärin ohjeita, jotka eläinlääkärin on tehtävä sellaisiksi, että niitä ylipäätään kykenee noudattamaan (oikeasti, siitä se asiakas maksaa), tai
• ei noudateta eläinlääkärin ohjeita, ja vaikka saatavat grammamäärät tasattaisiin, niin se vaatii mm. prosenttilaskujen vankkaa osaamista

Lihapohjainen ruoka on mahdollista säätää samaksi proteiinien ja rasvojen osalta kuin mitä eläinlääkäri haluaa kuivamuonalla, mutta siihen tarvitaan vähintään kahta erilaista lihaa; toisella haetaan rasvagrammat, ja toinen nostaa proteiinit samaan määrään.

En tee määristä rautalankaohjetta, koska se on mahdotonta. Se voidaan sitten tehdä samalla puhelinajalla, kun korjataan ne perussairaudesta ja sen tukihoitoon käytetystä ruuasta aiheutuneet ongelmat, jos ehdottomasti halutaan noudattaa eläinlääkärin ohjeita – mutta muunnos on mahdollista tehdä vain jos eläinlääkäri on kertonut ruuan määrän.

Se on sitten eri asia, että ei omenoiden muuttaminen appelsiineiksi muuta appelsiinien ongelmaa – eli kuin määrätty ruokavalio itsessään on ongelma, niin ei se muilla raaka-aineilla sen kummemmaksi muutu.

Makupalat ja muut säädöt

Kun eläinlääkäri on määrännyt ruokavalion, jossa keskitytään nimenomaan 12 % rasvamäärään (kysykää joskus vahvat perustelut, että miksi juuri 12 %), niin sen olisi oltava 12 prosentin antama grammamäärä. Jos onnistuu säätämään ruuan rasvagrammat halutuksi, niin viimeistään makupalojen ja palkkojen kohdalla asia kaadetaan. Ne nimittäin nostavat heti päivän rasvamäärää, vaikka etsisi mitä tahansa 12 % tai alle olevia rasvoja.

Eläinlääkäri määrää rajoitetun rasvan siksi, että hänen käsityksensä mukaan nimenomaan rasvan saanti on se mihin puututaan. Se tarkoittaa siis sitä, että koira saisi saada vaikka sillä 200 gramman kuivamuona-annoksella 24 grammaa rasvaa päivässä. 12 prosenttia on vain arvo, jolla lasketaan  rasvan aito määrä. Se ei ole kategorinen lupa syöttää mitä tahansa, jossa on 12 % tai vähemmän rasvaa. Nimittäin silloin päädytään samaan kuin ruoka-annoksen nostamisessa, jolloin rasvan saanti nousee ja eläinlääkärin periaatteiden mukaan koiran tukihoito romutetaan.

Jos koiralle annetaan päivässä 100 grammaa mitä tahansa makupalaa, possunkorvaa jne., niin 12 % rasvalla päivän rasvansaanti nousee 12 grammaa. Se ei ole enää eläinlääkärin haluama 24 grammaa, vaan 36 grammaa – vaikka koko ajan prosentti on sama.

Joten on ihan turha kysellä palkkojen ja makupalojen rasvamääriä, koska ette voi antaa niitä. Tai jos annatte, niin silloin on ihan sama vaikka koira palautettaisiin jollekin järkevämmälle ruualle.

Auttaako rasvan leikkaaminen?

Aito ja oikea kysymys ei saisi koskaan olla ruuan rasvaprosentti. Se ei saisi olla edes paljonko rasvagrammoja saadaan. Oikea kysymys on, että mitä ruuan leikkaaminen puutteen rajalla olevalle minimille (sitä 12 % tarkoittaa) auttaa ja mitä sillä yritetään saavuttaa. Jos eläinlääkäriltä ei tule kuin apteekin hyllyltä vastaus, joka on varmistettavissa tutkimuslähteistä, niin moista tukihoitoa ei saa tehdä. Nimittäin seuraava kysymys on, että voiko tästä olla haittaa.

Ihmiset osaavat kysyä miksi kortisonia annetaan ja mitkä ovat haittavaikutukset. Sen jälkeen valitaan, että ovatko mahdolliset hyödyt sekä ehkä tulevat haitat jossain tasapainossa, ja tehdään päätös lääkityksestä. Jostain minulle täysin mysteerisestä syystä ihmiset eivät tee samaa ruokinnallisten tukihoitojen suhteen.

Rasvattoman ruokavalion riskit ovat nimittäin suuremmat kuin kortisonilla.

Ja vastaus otsikon kysymykseen: suunnattoman harvoin auttaa ja maltillisen rasvan antaminen sekä ruuan yleinen merkitys, ymmärretään lähes aina totaalisen väärin rasvan leikkaamiseksi nollatasolle. Minä en nimittäin enää haluaisi törmätä asiakkaisiin, jotka ovat saaneet eläinlääkäriltä vain hartioiden kohautuksia vastaukseksi, kun ruokinnan muutoksen jälkeen koira laihtuu eläinsuojelutapaukseksi.