Onko tämä Facebookin kiertoviesti tuttu?
”On tullut ilmi tapaus, jossa koira on kuollut nuoltuaan omistajansa jalkaa hetki sen jälkeen kun omistaja oli jalkansa rasvannut. Ongelma on ilmeisesti ainesosa nimeltä Calcipotriol. Sitä käytetään voiteisiin joita käytetään ekseeman ja psoriasiksen hoitoon. Tämän tapauksen perusteella se voi olla koirille kohtalokasta hyvin pienissä annoksissa, jopa yksi nuolaisu voi riittää. Laitattehan tämän eteenpäin varoituksena koiranomistajille joilla on iho-ongelmia, jotta he tarkistaisivat käyttämiensä rasvojen ainesosat.”
Kyseisiä psoriaasiksen hoitoon tarkoitettuja rasvoja on myynnissä mm. tuotenimillä Calcipotriol Sandoz, Daivobet tai Xamiol. Kyseessä on synteettinen D-vitamiinijohdos usein yhdistettynä kortikosteroideihin. Itsessään se vastaa III-luokan kortisonia. Kalsipotrioli on aina tarkoitettu ulkoisesti käytettäväksi, ei koskaan suun kautta. Kuuma kysymys onkin, että voiko muutama lipaisu kortisonilla vahvistettua synteettistä D-vitamiinia tappaa koiran nopeasti, kun luonnollisempaa D-vitamiinia voi popsia melkoisen vaaratta.
Jos kyseessä on noin tappava myrkky koiralle, niin varoituksia löytynee netin syövereistä pilvin pimein, tutkimuksista puhumattakaan.
Ainoan varsinaisen varoituksen koirille ja kissoille antaa jenkkiläinen Pet Poison Helpline, joka luokittelee kalsipotriolin ylipäätään vakavaksi myrkyksi. Oireet ovat akselilla letargiasta, oksennukseen, ripuliin ja syömättömyyteen sekä lisääntyneen juomisen ja virtsaamisen (polydipsia ja polyuria) kautta halvaantumiseen ja kuolemaan. Vakuuttava lista, mutta hyvinkin eräällä tavalla yleispätevä.
Kalsipotriolin vaarallisuus perustuu hyperkalsemiaan eli kalsiumin määrän nousuun veressä, jolloin maksa ja munuaiset sanovat työsopimuksensa irti. Oirelista sopii siis mihin tahansa, jossa ”pysäytetään” noiden kahden tärkeän sisäelimen toiminta tai muutoin sotketaan suolotasapaino täysin.
Tuo on kuitenkin vain tekniikkaa ja nyt kiinnostaa myrkytykseen tarvittava määrä. Mainittu sivu kehottaa ottamaan yhteyttä lääkäriin jos koira (tai kissa) löydetään pureskelemasta rasvatuubia – eli puhutaan oletettavasti kohtuullisen korkeammasta määrästä kuin jalkojen nuoleskelu.
Pet Poison Helplinen jutussa minua häiritsee yksi pieni sivujuonne. Artikkeli on tagattu myös D3-vitamiiniksi, jonka myrkytysoireet ovat aivan samat, mutta vaadittava annos on huomattavan korkea. Laitetaanko tässä automaattisesti yhtäläisyysmerkit synteettisen D-vitamiinijohdoksen kalsipotriolin ja ”tavallisen” D-vitamiinin välille?
Ihmisillä ei lääkkeiden valmisteyhteenvetojen suositella rasvan käyttöä yli 50-100 g/vrk (normaali määrä max 100 g/viikko), koska silloin saattaa alkaa ilmenemään hyperkalsemiaa, joka kuitenkin korjaantuu itsestään hyvinkin nopeasti. Riskiä tuollekin pidetään matalana. Tuo on kuitenkin ihon kautta imeytyessä, eikä vastaa kysymykseen mitä tapahtuu syödessä.
Kalsipotriolin LD50-annokseksi ilmoitetaan rotille 2,19 mg/kg uroksille ja naaraille 2,51/mg S.C. (ihon alle). Iholle annosteltuna rotille LD50 oli yli 15 mg/kg. Koirille, eli beagleille, ihonalle annettuna ei LD50-arvoa ilmoitettu, mutta iholle laitettuna LD50 ilmoitetaan yli 1,5 mg/kg. Ensimmäiset rotat kymmenestä testatusta kuolivat annoksella noin 0,7-1 mg/kg S.C., mutta vaikka koirille LD50 ilmoitettiinkin, niin kumpikaan kahdesta testatusta ei kuollut (Imaizumi ym. 1996[ref]Imaizumi T, Tsuruta M, Kitagaki T, Ono M, Shirakawa K, Nagata M, Konishi R.: Single dose toxicity studies of calcipotriol (MC903) in rats and dogs. J Toxicol Sci. 1996 Jul;21 Suppl 2:277-85. PMID: 8741415[/ref]).
Dovobetin[ref]PRODUCT MONOGRAPH: DOVOBET 50 mcg/g Calcipotriol / 0.5 mg/g Betamethasone (as dipropionate) PDF[/ref]tuoteselosteessa taasen ilmoitetaan LD50-arvoksi hiirille suun kautta annettuna noin 20 mg/kg ja rotille noin 40 mg/kg. Vaikutukset näkyivät rotilla sydämessä, maksassa ja munuaisissa annoksella 20 mg/kg ja enemmän ja hiirillä munuaisissa alkaen määrästä 5 mg/kg.
Koirille on myös ilmoitettu LD50-annokseksi yhdellä annoksella 10 μg/kg S.C., jonka perusteella koira olisi hiiriä ja rottia noin 40 kertaa herkempi (Hilbe 1989[ref]Hilbe: Acute toxicity of TV-02 in subcutaneous administration to Beagles, Study No. S017A0D300; Teijin Institute for Bio-Medical Research, Tokyo, Japan, 1989, julkaisematon[/ref]).
Koirille ei löydy suun kautta vaarallisen annoksen määrää. Joten etsitään pari tapausselostusta.
Hieman vajaa kaksivuotias ja 21 kg berninarttu oli syönyt voidetta, jossa oli vaikuttavana aineena takalsitoli, joka on kalsipotriolin tapainen synteettinen D-vitamiinijohdannainen. Koira sai oireita, vietiin hoitoon ja kuoli seuraavana päivänä. Omistajan mukaan 36-48 tuntia ennen oireita hän oli löytänyt pureskellun 20 grammaisen tuubin, jossa oli ollut takalsitolia 4 µg/g eli koko putkilossa noin 0,08 mg. Koira ei ollut syönyt koko määrää voidetta, eikä narttu ollut tietävästi päässyt käsiksi myöskään muihin D-vitamiinilähteisiin. Hoidon ongelmana pidettiin sitä, että kalsiumaineenvaihdunnan sortumisesta johtuvat oireet tulevat näkyviin viiveellä, jolloin hoitoaika ja -mahdollisuudet jäävät heikommiksi (Hilme ym. 2000[ref]M. Hilbe, T. Sydler, L. Fischer, H. Naegeli: Metastatic Calcification in a Dog Attributable to Ingestion of a Tacalcitol Ointment. Veterinary Pathology September 2000 vol. 37 no. 5 490-492. doi: 10.1354/vp.37-5-490[/ref]).
Puolivuotias labradorinnoutajan pentu oli saanut hampaisiinsa kalsipotriolia sisältävän tuubin. Yhteenveto ei kerro valmisteen nimeä, tuubin kokoa eikä kalsipotriolin määrää, mutta ne ovat kohtuullisen vakioita kauppanimestä riippumatta. Calcipotriol Sandoz sisältää 0,05 mg/g ja sitä valmistetaan 30, 60, 100 ja 120 g pakkauksissa. Xamiolissa on sama pitoisuus, ja valmistuskoot ovat 15, 30 ja 60 g. Daivonexia on taasen 120 g, mutta pitoisuus on sama 50 µg/g. Pentua hoidettiin lähes kaksi viikkoa, mutta se jouduttiin kuitenkin lopulta lopettamaan maksaongelmien ja anoreksian takia (Fan ym. 1998[ref]Fan TM, Simpson KW, Trasti S, Birnbaum N, Center SA, Yeager A.: Calcipotriol toxicity in a dog. J Small Anim Pract. 1998 Dec;39(12):581-6. PMID: 9888112[/ref]).
Yksikään ei anna viitettä siitä, että pelkkä nuolaisu tai nuoleminen aiheuttaisi terveellä koiralla kuolemaa tai edes vakavaa sairastumista. Mutta kaikesta päätellen kalsipotrioli on kuitenkin koiralle sen verran ”tujua” ainetta, että jatkuva rasvan nuoleminen saattaa jo ongelmia antaakin, varsinkin jos koira on jo valmiiksi lisäravittu korkeilla D-vitamiinimäärillä. Voisin hyvinkin kuvitella, että näin on psoriasispotilaan koiralla, jos omistaja itse tukee omaa tervehtymistään suurilla D-vitamiiniannoksilla.
Jos koira pääsee kalsipotriolia sisältävään rasvaan käsiksi, niin tällä tiedolla ainakin itse lähtisin eläinlääkäriin ja aloitettaisiin hyperkalsemian takia hoito jo ennen ”silminnähtäviä” oireita.
Kyseessä on koiramaailmalle kokonaisuutena pieni riski, mutta määrätyssä omistajaryhmässä tarkkaan huomioitava asia. Meille muille tämä käy hyvänä muistutuksena siitä, että lääkkeitä ei saateta koiran ulottuville missään muodossa.
