Kolmas käsky on: pyhitä lepopäivä. Koirien kannalta surkeampaa on se, että koska ne eivät kuulu kirkkoon, eikä niillä kirkkoisien mukaan ole kuolematonta sielua, niin ne ovat myös kykenemättömiä tekemään syntiä – kuten rikkoa sapattia. Meillä vähintään sunnuntai on liikkumispäivä, vaikka lepokaudella oltaisiinkin. Töihin, töihin käy koirille kutsu.
Minulta on usein kysytty, että kuinka pitkän lepokauden pidämme koirilla. Meillä alkaa totaalilepo kun kilpailukausi loppuu, yleensä lokakuun alun paikkeilla. Sitä sitten jatkuu tuonne joulukuulle asti. Ja meillä lepo on lepoa. Ei mennä mihinkään. Velttoillaan. Jossain vaiheessa joulukuuta aletaan liikkumaan. Yleensä siinä vaiheessa, kun tulee huono omatunto laiskottelemisesta. Jostain hämmästyttävän kummallisesta syystä tämä osuu usein yhteen joulupyhien lomien kanssa. Lepokauden pituutta nimittäin ohjaa kaksi asiaa. Ensimmäinen on lumi- ja jäätilanne maastossa. Toinen, oleellisempi, on päivänvalon riittävyys. Kun tekee normityöpäivää, niin pelloille ja metsään on hivenen hankalaa mennä rämpimään, kun ei eteensä näe.
Lepokausi siis päättyy ja peruskuntokausi alkaa, kun kello neljän jälkeen on vielä tunnin verran sen verran valoa jäljellä, että pääsee liikkeelle ilman halogeeneja. Tuo osuu usein helmikuuhun.
Lähdin Suomesta kymmenisen vuotta sitten. Silloin etelässä ei ollut talvia, jääkausia kylläkin. Kaikki kirosivat kuinka paljon helpompaa Oulun korkeudella on treenata koiria, koska on lunta. Nyt viimeiseen kahteen talveen en ole kuullut samanlaista napinaa. Päinvastaista kylläkin. Toki osa on kehunut kuinka paljon paremmin greyhoundeille saa nyt tehtyä voimatreenejä. Yksikään heistä ei ole onnistunut pitämään koiriaan ehjänä läpi koko kesän. Se siitä lumen ihmeellisyydestä.
GPS-tallennin kertoo korutonta tarinaa. Sitä mukaa kun lunta on tullut lisää, niin koirien liikkuma matka per kerta on vähentynyt kahdesta viidellä kilometrillä, ja huippunopeuksien määrä on tipahtanut viidestä kahteen, sekä vauhdit ovat romahtaneet kuudestakympistä alle 30 kilometriin tunnissa. Katastrofaalista, kun puhutaan huippunopeussprintterien treenauksesta.
Jos kevät ei koita ajoissa, ja lumet sula vauhdilla – tai saada hyvää sekä kantavaa kelkkajälkeä – niin meillä koirat eivät ole kilpailukunnossa Vappuna. Aika näyttää.
