Raakaruokinta on harvinaisempi tapa ruokkia koiraa kuin kuivamuonat. 50/50-ruokinnan yleisyydestä ei ole kellään tietoa, mutta omiin kokemuksiin perustuen väitän, että se on Suomessa tällä hetkellä yleisempää kuin raakaruokinta.

Mutta tuo onn anekdootti, eikä siitä voi tehdä mitään johtopäätöstä. Saattaa olla, että joku isompi rehutoimija on tutkituttanut ruokintatapoja, mutta ei niitä tietoja julkisesti löydy.

Ainoa käytössä oleva tapa verrata ruokintatapojen yleisyyksiä, on laittaa vastakkain tuotanto- ja tuontimäärät. Rehualan toimijat kun joutuvat ne ilmoittamaan ja ne tilastot ovat julkisia[ref]Ruokavirasto: Valvontaraportteja ja tilastoja rehuista [/ref]

Vilkaistaan ensin vuoden 2018 kotimaisia valmistusmääriä[ref]Ruokavirasto: Koirille ja kissoille tarkoitettujen ruokien valmistus. PDF – tilanne 30.4.2019[/ref]. Määrät ovat tonneja.

Määrät ovat nousseet vuodesta 2017 melkoisen maltillisesti, mutta kasvu kertoo lisääntyneestä kysynnästä. Koirissa kokonaistuotanto oli noussut hieman yli neljä prosenttia.

Kissoissa oli rajumpi nousu. Vuodesta 2017 oli tullut nousua yli 30 %, mutta kissojen määrät eivät ole vertailukelpoisia. Vuonna 2015 tuotanto oli 63 tonnia, 2016 220 tonnia, 2017 184 tonnia ja 2018 247 tonnia. Vaihtelua on itsessään huomattavan paljon. Mutta nyt en tiedä johtuuko tuo tilastoinnista, eli kissojen rehuja merkitään milloin mihinkin vai ovatko ohjeistukset muuttuneet johonkin.

Mielenkiintoista on sekin, että vuonna 2018 ei Suomessa tehty koirien kuivamuonia. Mutta tiedämme, että tehtiin. Joko määriä ei olla ilmoitettu, ne on ilmoitettu liian myöhään tai ne on merkitty muuhun ryhmään – en tiedä, mutta kysymys kuuluu, että kuinka moni muukin valmistaja sekoilee lakisääteisten ilmoitusten kanssa. Mutta antavat luvut kuitenkin suuruusluokkaa.

Tehdään täysin tolkuton jakolasku. Kun maassa on noin 800 tuhatta koiraa ja kotimainen rehutuotanto makupalat mukaanlukien on ollut noin 10 000 tonnia, niin se tarkoittaa, että suomalainen koira syö keskimäärin päälle kilon kuukaudessa kotimaista tuotantoa. Voisi jopa sanoa, että vain. Suomalainen syö keskimäärin päälle kolme kiloa kuukaudessa, eli noin 40 kiloa vuodessa[ref]Lihatiedotus: Lihan kulutus Suomessa.[/ref]. Tästä voisi tehdä sivuhypyn tilastouutisointiin.

Otsikoiden mukaan suomalainen syö vuodessa 79 – 89 kiloa, riippuen hieman minkä vuoden kulutusta katsotaan. Tuo ei pidä paikkaansa. Se on luullisen lihan määrä ja aito syöty määrä on noin puolet tuosta. Tosin, koirilla asia saattaa olla toisin, eli luullinen liha kertoisi aidot syödyt kilot, mutta jos mietittäisiin mikä osuus siitä on lihaa, niin se olisi reippaasti vähemmän kuin puolet.

Nyt täytyy vielä selvittää mikä on maahantuonnin osuus[ref]Ruokavirasto: Lemmikkieläinruokien tuonti. PDF – tilanne 30.4.2019[/ref]. Vuoden 2018 tlastoja ei vielä ole, joten mennää 2017 luvuilla – eivät heitot varmastikaan niin oleellisia ole. Määrät ovat myös tonneja.

Määrät eivät ole sinällään suoraan vertailtavia, koska maahantuonti pitää sisällään kaiken, myös makkarat, pakasteet, annokset, korvat, kiinankanat jne. Esimerkiksi Norja näkyy ETA-maissa ja sieltä tulee mm. Vom og hundemat -pakasteet. Mutta saadaan siitä vertailuluku, sillä kuivamuonien osuus on pienempi kuin kokonaistuonti.

Tulos on sellainen, että joudun muuttamaan omaa retoriikkaani. Olen koko ajan sanonut, että raakaruokinta on kovaääninen vähemmistö ja niin toimiva tapa kuin se onkin ruokkia koiraa, niin se on marginaalia.

On se näiden lukujen perusteella hieman enemmän kuin pelkkä sivuhuomautus punakynämerkinnällä. Jos kotimainen pakastetuotanto on noin 7500 tonnia vuodessa ja koko ulkomainen tuonti koirille on 50 000 tonnia, niin suomalainen tapa raakaruokkia suhteessa tuontiin on luokkaa 15 %. Jos puhuttaisiin eduskuntavaaleista, niin samalla osuudella oltaisiin valtapuolueena hallitusneuvotteluissa.

Silti uskallan väittää, että nyt tulee tapahtumaan kasvun pysähtyminen raakaruokabisneksessä. Mutta se toki riippuu hintakehityksestä ja iskeekö jompaankumpaan valtavirtaan joku pahan negatiivinen uutisointi.

Verrataan vielä hieman muutamaa tuontimaata. Määrät ovat kokonaistuonteja ja tonneina.

Tässä näkyy hyvin se noin viimeisen 10 vuoden muutos, joka on tapahtunut valmistusmaissa, osaksi EU:n laajentumisen myötä. Alankomaiden aikoinaan jopa dominoiva asema on romahtanut ja tilalle ovat tulleet Iso-Britannia, Tsekki, Unkari ja Saksa. Jenkkituonti on käytännössä kuollut, mutta se kuoli jo aikoinaan EU:n rangaistustullien myötä. Mutta voisi sanoa, että kun pohjoisamerikkalaisten rehujen maahantuonti on samalla tasolla kuin kissojen kotimainen raakarehuvalmistus, niin kiihkoilu jenkkiruokien valmistusaineista on pikkuisen ylireagointia.

Silti täytyy muistaa, että tuontimaat ovat valmistusmaita merkityksessä pakkaaja. Raaka-aineet voivat tulla, ja tulevat, muista kuin tuon listan maista.