Kysyttiin, että kuinka paljon raakaruoka menettää ravintoarvoaan, kun sen keittää. Syy kysymykseen oli, että viisivuotias metsästyskoira alkoi valikoimaan ruokaansa, kun sille annettiin lihaa eteen. Kun sen keitti ja maustoi lihaliemikuution nokareella, niin ruoka upposi.

Ruokaa ei kyseenalaistettu, koska metsästyskoira tarvitsee enemmän proteiineja ja rasvaa jaksaakseen jahtikauden. Aidostihan yksi ainoa kysymys piti sisällään kolme eri asiaa: ravintosisällön, syyn nirsouteen ja työtätekevän koiran tarpeet.

Ravintosisältö

Lihan kypsentäminen ei käytännössä vaikuta mitenkään sen ravintoarvoon. Rasva erottuu, kuten jokainen ruokaa kokannut tietää, ja jos se hukataan, niin lihan rasvaprosentti onkin alempi kuin ostetun. Mutta muuta ero ei ole.

Toki hieman jotain menetetään. B-vitamiineja hukkaantuu vähän kypsennyshävikkinä, mutta ei sillä ole merkitystä. Hivenaineita liukenee lihasta erottuvaan nesteeseen, mutta jos neste otetaan talteen, samalla kuin rasva, niin tietenkään hävikkiä ei ole. Määrätkin ovat melkoisen merkityksettömiä.

Kypsentäminen vaikuttaa enemmänkin niihin syihin, jotka saavat tai estävät koiraa syömästä. Muutoin se on ainoastaan omistajaa työllistävä temppu ja jos keittäminen, paistaminen tai uunissa haudutus ei  haittaa, niin silloinhan kysymys on merkityksetön. Raakuus raakaruokinnassa palvelee vain ja ainoastaan helppoutta, ei mitään muuta.

Syy nirsouteen

Yleisin syy lihalle siirretyn keski-ikäisen koiran nirsouteen on aivan sama kuin pennuillakin: ei ole nälkä. Tämä on ihan varteenotettava vaihtoehto, koska aito syy ruokinnan muutokselle oli ns. energiatankkaus. Ollaan saavutettu se raja, jonka koira vapaaehtoisesti syö. Kun ruuasta tehdään houkuttelevampi, niin syödään enemmän.

Sama asia kuin ihmisten kanssa. Kun on maistuvaa, niin mässytetään ähkyyn asti. Jotain toista ruokaa sitten syödään sen verran, että nälkä lähtee – ja kokki kyselee, että mikä vikaa ruuassa on, kun lautanen ei tyhjene vauhdilla – vai soitetaan ambulanssi.

Kypsennys lisää ruuan tuoksumaailmaa, ja se saa koiran syömään helpommin. Sama asia lihaliemikuution kanssa.

Hajumaailma on myös syy siihen miksi osa koirista kieltäytyy lampaasta, porosta, riistasta tai vaikka maksasta. Ollaan samanlaisia kuin osa ihmisistä, varsinkin lapsista, jotka kieltäytyvät edes maistamasta ruokaa, koska se näyttää epäilyttävältä. Tai haisee ällöttävältä – minä en molemmista syistä kerta kaikkiaan kykene syömään kesäkeittoa (plus että se maistuu… ei-niin-hyvältä).

Närästys

Jos rasvan määrä on noussut huomattavasti, tai rasva on eräällä tavalla helpommin erotettavissa lihasta – vertaa silava vastaan naudan sisäpaisti – niin närästys on yksi vaihtoehto ruuasta kieltäytymiseelle. Mutta se edellyttää oireita. Maiskutusta, epämukavuutta, levottomuutta…

Silloin kypsennys auttaa ruuan sulavuudessa, kuten myös rasvan vähentäminen. Mutta jos syy on närästys, ja närästyksen aiheuttaa rasva, niin ei rasvan erottaminen keitinveteen tai paistovuokaan ja koiralle antaminen tilannetta helpota. Se useimmiten pahentaa.

Metsä- ja työkoiran tarpeet

Aktiivinen ja liikkuva koira tarvitsee enemmän kaikkea, ainakin periaatteessa. Käytäntö on hieman monimutkaisempi, mutta monimutkaisuus tulee lähinnä siitä, että ihan kaikkea ei kuitenkaan tarvita enemmän. Kun yliannoksestakaan ei ole haittaa, niin hyvä nyrkkisääntö on, että yliannoksella mennään.

Se, että paljonko on paljon, on hankalampi asia. Hyvät uutiset ovat, että sitä ei pääosin tarvitse miettiä kuin pakollisten purkkilisien kohdalla. Kaiken muun kohdalla riittää syöty ruoka-annos.

• D-vitamiinille riittää o,7 µg/kg, mutta kovan duunipäivän jälkeen voi antaa enemmän (jos muutoin antaa kerran viikossa, niin palautukseen annetaan lisäksi yhden päivän tarve)
• Sinkkiä annetaan 2 mg/kg, mutta kovan duunipäivän jälkeen annetaan ylimääräinen 1 mg/kg
• kalsiumia annetaan noin 120 mg/kg ja se riittänee, silti työn jälkeiseen iltaruokaan voi laittaa hieman anteliaammin
• maksaa annetaan normaalisti, mutta jos annetaan kerran viikossa, niin laitetaan hieman työn jälkeiseen ruokaan
• E-vitamiini tuplataan päivää ennen, työpäivänä ja päivä jälkeen

Proteiini ja rasva

Yliruokkiminen tulee yleensä yhdestä asiasta, jota ei olla oikein sisäistetty. Se näkyy tässä:

metsästyskäytössä ja proteiinia ja rasvaa pitää olla että jaksaa niin sanotusti polkea

Ajatus on, että saadaan jollain tavalla ennakkoon enemmän annettu varastoitu niin, että se ei näy, mutta kuitenkin lisää tehoja. Ja kun tehoja ja niitä ladattuja akkuja halutaan enemmän, niin laitetaan ruokaa kippoon reippaammalla kädellä.

On ymmärrettävä kaksi asiaa:

• koiran energiavarastot näkyvät silmin, sitä kutsutaan lihavuusasteeksi
• lihaksiston voima ja kestävyys ei tule proteiineista eikä rasvasta, vaan treenatusta lihaksistosta

Koira käyttää siis läskiään metsällä. Anaerobiset sprintterit ei käytä edes sitä, ja sen takia ne ovat nopeita, mutta väsyvät vielä nopemmin. Jaksamista ei voi lisätä antamalla rasvaa enemmän, koska silloin edellytettäisiin, että koiran täytyy olla lihavampi lähtiessään töihin. Me kaikki tiedämme kuinka paljon pullukka jaksaa juosta.

Sama toimii toisinpäin. Jos on laiha, niin ei vaan jaksa. Yhtään mitään.

Totuus löytyy siitä puolesta välistä. Kun metsä- tai mikä tahansa muukin koira on painoltaan sopiva, niin ruuassa on rasvaa riittävästi, eikä suosituskyky energiasta ole kiinni. Jos koira väsähtää, niin se katkeaa siksi, että ollaan rasitettu liikaa, enemmän kuin mitä sen fysiikka kestää. Ihan samalla tavalla kuin ihmisillä – ei se maratooni taitu, vaikka olisikin syönyt ison pihvin tai makkaraperunat ennen starttia.

Proteiineja ei ylipäätään käytetä energiaksi. Niillä rakennetaan ne treenatut lihakset ja korjataan työn jälkeiset vammat (joita tulee aina ja poikkeuksetta, siksi palauttaminen on niin tärkeää). Toisin sanoen, metsäkoiralle proteiineilla on suurempi merkitys kevään jälkeen, kuhn toivottavasti aletaan hilaamaan koiran kuntoa ylös syksyä varten. Ei niinkään enää jahtikaudella.

Koiran tarve proteiineille vaihtelee ja pääsääntöisesti niitä saadaan ruuasta riittävästi, kun paino on oikein – kunhan muutama sääntö täyttyy:

• ei käytetä huonolaatuista kuivamuonaa
• ei käytetä huonolaatuista lihaa

Lihojen kohdalla on ristiriita. Jotta saataisiin halutun korkea rasva, niin proteiinimäärä laskee. Aina ja poikkeuksetta. Tarkoittaa sitä, että kun halutaan 20 % rasvaa tai yli, niin proteiini putoaa 12 % tai jopa alle – ja siitäkin proteiiniprosentista osa tulee huonodsti sulavasta sidekudoksesta. Tapauksesta sitten riippuu, että onko sillä merkitystä vai ei. Aikuisen koiran lihasmassan ylläpito ei aidosti kovinkaan korkeaa proteiinia tarvitse, mutta kasvavat ja treenattavat ovat einen eri asia – mutta ei niilläkään liharuokinnassa mitään kuivamuonien HE-prosentteja tarvita. Yleensä joku 14 – 16 % taso riittää mainiosti. Ja saahan proteiinia purkista lisää, jos sellainen olo tulee.

Lyhyesti

Koiran energiaa ja jaksamista ei voi ladata etukäteen antamalla enemmän proteiinia ja rasvaa. Jaksaminen tehdään treenillä ja käyttöenergia tulee koiran oikeasta painosta.

Työn jälkeen sitten täytyy ladata se mitä ollaan kulutettu, ja se onnistuu hieman ylläpitoa vahvemmalla ruualla. Ei siihen sen kummallisempaa liioittelua tarvita.

Yleensä ei tarvitse hankkia sinällään vahvempaa ruokaa, vaan mennää samalla kuin aina ennen, mutta isommilla annoksilla. Jos haluaa satunnaista potkua, niin sitten voi lisätä vaikka kalaöljyä, voita tai läskiä.