Rauta (Fe) on tärkein kivennäisaine veren hemoglobiinille. Kehon raudan määrä vaikuttaa imeytymiseen, sillä eritystä ei säädellä.
Raudan lähteet
Ruuassa rauta on kahdessa muodossa, hemi- ja ei-hemirautana. Hemirautaa saa lihasta ja kalasta. Ei-hemirautaa kasvikunnan tuotteista ja maitovalmisteista.
Ei-hemirauta imeytyy huomattavasti heikommin kuin hemirauta. Mutta ei-hemiraudan imeytyminen nelinkertaistuu, jos ravinnossa on lihaa tai kalaa. Pienikin määrä C-vitamiinia tehostaa ei-hemiraudan imeytymistä. Raakaruokinnassa tuolla ei ole suurtakaan merkitystä niin kauan kun ruokinta perustuu punaiseen lihaan ja maksaan. Mutta jos ruokinta on toisenlaista, ja koira on huonokuntoinen, sairas tai aneeminen, niin raudan lähteeseen ja saantiin kannattaa uhrata hieman vaivaa.
Raudan imeytyminen
Ohutsuolessa rauta siirtyy kuljetusproteiinien avulla vereen, jossa kuparia sisältävä proteiini hapettaa raudan ferro- ja ferriraudaksi, jolloin ne voivat kiinnittyä kuljetusproteiiniin. Ohutsuolen soluissa ylimääräinen rauta kiinnittyy varastoproteiiniin, josta sitten elimistön tarpeen mukaan vapautetaan rautaa verenkiertoon. Suurin osa raudasta jää ohutsuolen soluun ja poistuu elimistöstä solun kuollessa.
Suurin osa verenkierrossa olevasta raudasta menee punasoluihin hemoglobiinin muodostukseen. Pienestä määrästä muodostetaan lihaksiston myoglobiinia ja solun rautaa sisältäviä entsyymejä. Ylimääräinen rauta varastoidaan maksaan ja luuytimeen.
Hemirautayhdisteet (hemoglobiini, myöglobiini ja hemientsyymit) huolehtivat hapen ja elektronien kuljettamisesta elimistössä. Hemoglobiinin tehtävä on kuljettaa happea kudoksille ja myoglobiini taasen kuljettaa ja varastoi happea luuranko- ja sydänlihaksessa sekä vapauttaa happea lihassupistuksen aikana.
Raudan puute
Raudan puute aiheuttaa anemiaa. Normaalisti ruokitulla, terveellä koiralla ei anemiaa tavata. Fyysinen kilpaileminen tai harrastaminen vaatii kuitenkin korkeampia veriarvoja. Greyhoundit ovat poikkeus rotujen joukossa, sillä jos sillä on sama hemoglobiini kuin muilla koiraroduilla, niin se luokitellaan lievästi aneemiseksi. Kilpailevan, treenatun greyhoundin hemoglobiini on helposti 215 – 220. Ylipäätään kaikilla, joiden työ perustuu nopeisiin, lyhytaikaisiin suurta lihasvoimaa vaativiin suorituksiin, niin jo lievästikin laskenut hemoglobiini vaikuttaa välittömästi.
Käytännön annostelu
Rautaa annetaan käytännössä siksi, että saataisiin mahdollisimman korkea hemoglobiini ja sitä kautta niin tehokasta hapen kuljetusta kuin mahdollista. Käytännössä puhutaan siis sprinttityyppisistä koirista, eikä ns. tavallinen koira tarvitse terveenä koskaan lisärautaa. Raudan ”oikea” annostelu vaatisi jatkuvaa veriarvojen tutkimista, jotta löydettäisiin juuri sille koiralle sillä ruokinnalla oikea annostus. Tuota ei kukaan tee, koska se on liian kallista. Siksi tehdään taas kompromissi: annetaan tarpeeksi.
Greyhound-treenarit annostelevat kolmella tapaa – eikä yksikään niistä ole niin tieteellinen kuten voisi odottaa asiaan perehtyneiltä ammattilaisilta.
- Purkin annosteluohje suoraan
- Laskettuna alaspäin esim. hevosen painosta
- Rannemitalla
Mistä sitten tietää, että antaa liian vähän? Ei mistään, jos ei seuraa hemoglobiinia. Jos koiran suoritus ja jaksaminen vaihtelee raudan annostelun mukaan, niin siinä on yksi mittari. Yliannostus onkin helpompi huomata. Sen tietää siitä kun siivoaa ripulia lattialta.
Raudan yliannostus
Koska rauta on tehokas hapettaja, niin sen yliannostus saattaa laukaista soluissa hallitsemattomia hapetusreaktioita, jotka vaurioittavat solun molekyylejä, kuten rasvahappoja, proteiineja ja nukleiinihappoja.
Käytännössä kaikki treenarit tuntevat akuutin rautamyrkytyksen oireet annosteltuaan liikaa rautalisää: suolisto-oireita ja mahdollisesti oksentelua. Erittäin pahassa akuutissa myrkytyksessä ilmenee lisäksi veren hyytymistaipumusta, happomyrkytystila (metabolinen asidoosi) ja lopulta shokki. Näin pahaa akuuttia myrkytystilaa ei kuitenkaan helposti saada aikaiseksi terveellä koiralla.
Bioaktiivisuus
Kaiken kaikkiaan raudan imeytymiseen vaikuttavat uset tekijät. Riippuen täysin kuinka paljon ruuassa on estäjiä tai imeytymistä lisääviä tekijöitä, niin raudasta imeytyy jotain välillä 2 – 35 %.
Viljoissa rauta ei ole kovinkaan helposti hyödynnettävässä muodossa. Vain noin 1,4 % siitä imeytyy. Imeytymistä voidaan parantaa hieman kypsentämällä ja jauhamalla sekä lisäämällä C-vitamiinia. Fytaatit heikentävät raudan imeytymistä. Tosin Hayashi ym. (2001[ref]Kumiko Hayashia, Hiroshi Haraa, Patchana Asvarujanona, Yoritaka Aoyamaa, Pairojana Luangpituksa. Ingestion of insoluble dietary fibre increased zinc and iron absorption and restored growth rate and zinc absorption suppressed by dietary phytate in rats. British Journal of Nutrition Volume 86 Issue 04 October 2001, pp 443-451[/ref]) totesivat rotilla tekemässään tutkimuksessa, että fytaatti ei heikennä raudan imeytymistä, mutta jos sulamatonta kuitua lisätään ruokaan, jossa ei ole fytaatteja, niin raudan imeytyminen tehostuu. Tämä johtunee kuitujen bakteerifermentaatiosta paksusuolessa ja rasvahappojen syntymisestä.
Proteiinien lähde vaikuttaa myös imeytymiseen. Rautalisä imeytyy paremmin, kun mukana saadaan eläinpohjaista proteiinia, eli kyse ei ole pelkästään tutusta hemi vastaa ei-hemirauta-asetelmasta (Pérez-Llamas ym. 1996[ref]Francisca Pérez-Llamasa, Mechteldis G. E. Diepenmaat-Woltersa, Salvador Zamoraa. n vitro availability of iron and zinc: effects of the type, concentration and fractions of digestion products of the protein. British Journal of Nutrition Volume 76 Issue 05 November 1996, pp 727-741[/ref]).
Sinkki heikentää raudan imeytymistä, koska ne kilpailevat samasta imeytymisreitistä. Mutta tämä pätee vahvimmin kun sinkkilisää käytetään ei-hemiraudan kanssa. Lihasta saatavan hemiraudan imeytymistä sinkkilisä ei heikennä (Pérez-Llamas ym. 1996[ref]Francisca Pérez-Llamasa, Mechteldis G. E. Diepenmaat-Woltersa, Salvador Zamoraa. n vitro availability of iron and zinc: effects of the type, concentration and fractions of digestion products of the protein. British Journal of Nutrition Volume 76 Issue 05 November 1996, pp 727-741[/ref]).
Ravinnon rauta sen sijaan vaikuttaa sinkin määriin elimistössä. Kyseessä on monimutkainen vaikutus. Ruuasta imeytynyt rauta lisää itsensä lisäksi myös sinkin määrää luustossa ja lihaksistossa, mutta vähentää sinkin määrää maksassa (Isfaoun ym. 1997[ref]A. Isfaoun, F. Bureau, M. Mouly-Boudey, M. Drosdowsky, P Arhan P, D. Bouglá: Relationships between Iron and Zinc Metabolism: Predictive Value of Digestive Absorption on Tissue Storage. Journal of Trace Elements in Medicine and Biology Volume 11, Issue 1, 1997, Pages 23–27[/ref]). Koska sinkkiä tarvitaan monissa maksan tekemissä aineenvaihdunnallisissa prosesseissa, niin lisäraudan käyttöä ja antamisen ajoitusta kannattaa hieman miettiä sinkin saannin kannalta. Jos kummankin saanti on suositusten rajoissa, niin raudan vaikutusta sinkin hyödyntämisessä ei tarvitse murehtia.
Sinkki heikentää kuitenkin lyhytaikaisesti raudan imeytymistä. Jos sinkkilisä annetaan puolikin tuntia aikaisemmin kuin rauta, niin raudan imeytyminen on normaalia (Olivares ym. 2007[ref]Manuel Olivares, Fernando Pizarro, Diego Gaitán, Manuel Ruz. Acute inhibition of iron absorption by zinc. Nutrition Research Volume 27, Issue 5, May 2007, Pages 279–282[/ref]).
