Nirsous tai huono ruokahalu on lisääntyvä ongelma. Se, että koira ei syö niitä ruokamääriä mitä omistaja toivoisi, johtuu oman kokemuksen mukaan kahdeksassa tapauksessa kymmenestä siitä, että koiralla ei vain ole nälkä. Yhdeksäs tuntee syvää inhoa jotain ruuan osaa kohtaan. Kymmenennellä on jokin terveydellinen ongelma, kuten että hampaat eivät kestä pureskelua tai ruoka aiheuttaa pahan närästyksen. On yhdestoistakin mahdollisuus, mutta se on onneksi harvinainen: koiralla on puutostila, jonka yksi oire on anorektinen käyttäytyminen.
Se, että muutoin terve, innokas ja pirteä normaalipainoinen koira ei syö, on harvoin jos koskaan huolestuttava asia muille kuin omistajalle. Toki jos muutos on äkkinäinen, niin siihen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se saattaa olla oire jostain syvemmästä, aivan kuten lisääntynyt juominen. Silti useimmiten kyse on vanhasta tutusta:
- annetaan ruokaa liian paljon määrässä
- syötetään koiraa liian usein kertoina
Jos koira on liian laiha, eikä se syö, niin sekin saattaa kertoa nälän puutteesta. Ruokintakertojen lukumäärä ei anna nälälle tilaa, vaikka kaloreista jääkin uupumaan. Myös ruokamäärä saattaa olla niin iso, että se vie nälän, mutta ei anna energiaa. Viimeksi mainittua tapasi useammin barffin kulta-aikana, kun ruoka perustui luihin ja rustoihin. Olen tavannut niitä puuroruokinnassakin, jossa on käytetty liikaa puuroa ja liian vähän lihaa.
Anorektinen käyttäytyminen on kuitenkin asia, johon on puututtava tavalla tai toisella välittömästi kun siihen itse herää. Normipainoinen voi leikkiä herneprinsessaa mielin määrin, koska sillä on elimistössään riittävästi vararavintoa pidempäänkin paastoiluun, mutta hoikalla tai jo laihalla ei puskurivarastoja ole. Se sairastuu nopeammin.
Pahinta laihojen anorektiassa on se, että koira on saattanut tottua jatkuvaan puutteeseen. Siltä on ikäänkuin sammunut normaali nälän kehittyminen, eikä syöminen käynnisty ilman kikkailuja. Voi kuulostaa omituiselta, jopa pahalta, että nälässä olleelle (sitähän laihuus on) täytyy tehdä nälkä, että se alkaisi syömään, mutta se on yksi työkaluista. Sitä ei saisi kuitenkaan toteuttaa ymmärtämättä mitä tekee, miten tekee ja miksi tekee.
Useimmat kuitenkin hakevat kikka kolmosta, jolla riittävästi syövän koiran saisi syömään vielä enemmän. Jostain kumman syystä ollaan ymmärretty hieman väärin mitä tarkoittaa huolenpito ja huolehtiminen, eikä muuteta omia toimintatapoja koiralle paremmin sopivaksi. Halutaan muuttaa koira sellaiseksi, että se on omien ajatusten, odotusten ja jopa kuvitelmien mukainen. Pahin ääripää tästä on harhakuvitelma, että asioiden muuttaminen koiralle sopivaksi olisi merkki eläimen inhimillistämisestä, joten mitään ei muuteta, koska eläimeen suhtaudutaan kuin eläimeen – vaikka todellisuudessa silmät suljetaan todellisuudelta ja eläin on vain jokin oman mielen harhakuva, jopa jaloissa maatessaan.
Jos teillä on ollut pidempään – yli kuukauden – ruokinta- tai ruokaongelmainen koira, niin hyödyntäkää ammattilaisia (siis nimenomaan osaavia ammattilaisia). Jos koiralle on jumeja lihaksissa, niin se viedään hierojalle tai fysioterapeutille. Joten jos koiralla on ruokaongelmia, niin ottakaa yhteyttä ruokintaneuvojaan. Usein ongelma ratkeaa nopeammin, helpommin ja tuskattomammin, kun vieras ihminen osoittaa missä on korjattavaa ja selittää miksi, mitä ja miten on tehtävä.
Mutta jos hakee kikkoja, niin yksi sellainen saattaisi olla rauta, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Yan ym. (2015[ref]Yan Gao, Zhonggang Li, J. Scott Gabrielsen, Judith A. Simcox, Soh-hyun Lee, Deborah Jones, Bob Cooksey, Gregory Stoddard, William T. Cefalu, Donald A. McClain. Adipocyte iron regulates leptin and food intake. Journal of Clinical Investigation, 2015; 10.1172/JCI81860 DOI: 10.1172/JCI81860[/ref]) kokeilivat hiirillä mitä tapahtuu rautalisällä ja näläntunteella. Syy tutkimukseen oli kokemusperäinen tieto, että anemia aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja lapsille annettu rautalisä kasvatti ruokahalua. Haluttiin selvittää onko tuossa todellakin yhteys.
He antoivat hiirille reippaan (yli)annoksen rautaa, 2000 mg/kgKA ja toinen vertailuryhmä meni normaalia alemmalla 35 mg/kgKA annostuksella. Tutkijat havaitsivat, että ruuan korkeampi rautamäärä nosti elimistön rasvassa olevan raudan määrää yli nelinkertaisesti, joka ei ole sinällään yllätys, koska raudan imeytymiselle ei ole varsinaista säätelyä. Ehkä suurempi yllätys oli se, että elimistön korkeampi ferritiini laski veressä olevan leptiinin määrää.
Leptiini on yksi niistä hormoneista, jotka ohjaavat nälän ja kylläisyyden tuntua. Kun syödään ja elimistön rasvavarastot lisääntyvät, niin leptiinin erityksen lisääntyessä tulee kylläinen olo ja nälkä häviää. Kun veressä leptiinin määrä laskee, niin tulee nälkä. Nyt rauta laski leptiiniä, eli aiheutti nälkää, vaikka ruokaa oli riittävästi. Syvin mekanismi siihen miksi rasvakudoksen rauta vaikuttaa proteiineihin, joiden kautta leptiini estäisi tai ainakin vähentäisi kylläisyyden tuntua ja pitäisi nälkää yllä, on tuntematon. Ei myöskään tiedetä, että millä rautapitoisuuksilla moinen saataisiin aikaiseksi.
Tästä on kuitenkin hyvin lyhyt hyppäys ajatuskuvioon, jossa kannattaisi antaa punaista lihaa sen korkeamman rautapitoisuuden takia, jos halutaan lihottaa.
Käytännön kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että se ei toimi – aivan riippumatta paljonko ravinnon rauta vaikuttaisi hormonitasoihin. Vatsan täydeltä punaista lihaa vie taatusti nälän, ja uuden nälän syntyminen riippuu siitä paljonko lihassa oli rasvaa.
Jos tuota haluaa kokeilla, niin kannattaa pitää mielessä, että hiirille annettu rautamäärä oli korkea. Jos leikitään, että 30 kg koiralle annettaisiin kilo lihaa, niin siitä pitäisi saada noin 1600 mg rautaa – koiran normaali raudan tarve on noin 0,65 mg/kgEP eli esimerkkikoirallamme 19,5 mg. Puolitoista grammaa rautaa on tehokas tapa saada koiralle akuutin rautamyrkytyksen kautta paha ripuli. Lihalla ei moisiin määriin päästä. Finelin mukaan kilossa naudanpaistia olisi 30 mg, joten sillä saataisiin vasta mukava pelivara normaaliin tarpeeseen – ja koirilla käytetyissä lihoissa ei noin paljon rautaa ole. Maksaa tarvittaisiin perustarpeeseen noin 250 grammaa joka päivä, jos se olisi ainoa raudan lähde.
Jos mennään hieman realistisimmilla arvoilla, ja annettaisiin päivässä lihaa sopiva syöntimäärä, josta saataisiin 20 mg tarve tyydytettyä, niin antamalla siinä mukana maksaa 30 kilon koiralle noin 50 grammaa päivässä vaikka viikon ajan, ja kuorrutetaan koko annos pienellä määrällä mahalaukkua, ja reippaalla ruokalusikallisella rasvaista jogurttia sekä kalaöljyä, niin aivan riippumatta raudan, muiden hivenaineiden ja vitamiinien kohonneesta määrästä, niin annos maistuu ja lihottaa. Yhdellä edellytyksellä toki – kaikkien raaka-aineiden on sovittava koiralle.
