Maailman teknistyessä ja niin ihmisten kuin koirienkin laiskistuessa ravinto- ja ruokintaongelmat lisääntyvät. En minä tiedä lisääntyvätkö ne aidosti, mutta ainakin tietoisuus niistä kasvaa koko ajan. Olen ennenkin sanonut, että koirien ongelmat tapaavat tulla aaltoina ja voidaan jopa sanoa, että niillä on omat kausivaihtelunsa kuten muodilla. Varastopunkkiallergiat alkavat olla jo menneen talven lumia, ja nyt ovat närästykset pinnalla. Minulta on kysytty, että pidänkö omistajia luulosairaina. Ei, en pidä. Kysymys on edelleenkin siitä mikä on lööpeissä. On koiria, joilla on ongelmia, ja omistajat tekevät kotidiagnooseja sen mukaan mitä vertaistuki tarjoaa syyksi. Lääkärit sitten vastaavat kysyntään pitäen asiakkaat tyytyväisinä ongelmissa, joihin eläinlääkäreillä ei ole työkaluja.
Koska kaikki eivät tyydy hieman puolivillaisiin allergiadiagnooseihin, ja toivovat hieman laajempaa työkalupakkia kuin kortisonin ja lääkäriasemien ylihinnoitellut hypoallergiaruuat, joihin saa ostaa kylkeen kestotilauksena närästyslääkkeet. Siksi on syntymässä uusi ammattikunta koiramaailmaan. Ruokintaneuvojat. Osalla on jopa diplomi. Kysyntä luo tarjontaa, ja näin täytyykin olla, sillä kysyntä on aitoa. Ongelma on siinä, että tarjonta on liian usein kaikkea muuta kuin aitoa.
Suurin ongelma on koulutuksen puute. Kokemusta ja kykyä hahmottaa ongelmia ei koulunpenkeillä opi, mutta perusasiat kuitenkin – mikä on mahdollista, mikä ei. Ravintoneuvojan pitää olla eräällä tavalla renesanssi-ihminen, joka kunnioittaa muinaisten kreikkalaisten ideaa laaja-alaisesta osaamisesta, ja toteuttaa sitä myös omassa oppimisessaan. Ruoka on kaiken perusta, ja vaikka ruualla ei voida tehdä kaikkea, niin se on kaikessa takana. Siksi ravintoneuvojan on tunnettava itse ruuan koostumuksen lisäksi myös miten elimistö toimii. Ei ole sattumaa, että ihmisten ravitsemusterapeutin koulutus on pitkä ja ammattinimikkeen käyttöä valvoo Valvira. Koirilla mitään vastaavaa ei ole, ja meno on kuin villissä lännessä. Paikoin jopa pahempaa, koska Wild West aikoina käärmeöljykauppiaat tervattiin, jos he kusettivat liikaa. Nyt puuttuu sekin hidaste.
Se, että ihminen kutsuu itseään koirien ravintoneuvojaksi tai ravintoterapeutiksi niiden kaikilla mahdollisilla variaatioilla, diplomilla tai ilman, ei tarkoita mitään muuta, kuin että henkilö on päättänyt kutsua itseään moiseksi ja laskuttaa omistajia neuvoistaan. Asiakkaalla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia ammattinimikkeen perusteella päätellä, että saako hän neuvoja, uskomuksia, propagandaa vai pelkän laskun. Osa mainitsee käymänsä koulun, koska pari yksityistä kouluttajaa on. Sanoisin, että jos koirien ravitsemusta opettaa uskomushoitajat, niin faktojen vahvuus voidaan kyseenalaistaa hyvinkin vahvoin perustein. Samaten, jos kouluttajan etusivuilla markkinoidaan huuhaalaitteita terveydenhuoltoon, niin kannattaa olla hyvin varovainen.
Tästä ei pidetä, mutta säännönmukaisesti, jos ammattinimikkeeseen kytketään luonnollisuus tai luonnonmukaisuus, niin itse asia on heikosti hallussa tai puhtaan yliluonnollista. Luonnollisuuden mainostaminen on mainoskikka, jolla yritetään kohtuullisen halpahintaisesti haalia asiakkaita sellaisista, jotka ovat syystä tai toisesta pettyneet ns. teollisiin ruokiin. Raakaruokinta on erinomainen ratkaisu, mutta se on vain yksi ratkaisu monien joukossa, ja senkin rajoitteet on tunnettava. Luonnollisuutta markkinoivat harvemmin tuntevat sanaa rajoitus. Kaikki on mahdollista, kunhan vaan on sitä mieltä ja uskoo lujasti (tuossa on kyynissatiirinen sävy). Silloin ollaan tilanteessa, jossa lihansyöjälle tarjotaan luonnonmukaisuuden nimissä naudallekin vaikeaa ruokaa (kuten vehnänleseitä sinkin saantiin), ja varmistetaan, että ruoka ei sisällä geenejä.
Toki Suomessa on aina annettu koirien ravintoneuvontaa, mutta kyse on ollut yksittäisistä ihmisistä, jotka ovat tehneet sitä ns. oman toimen ohella ja erittäin useasti tukeakseen omaa ruokamyyntiään. Barffin nousu ja uho lisäsivät tarjontaa, mutta koska he kopioivat täysin ilman rajoitteita Ian Billinghurstin hyvinkin omituisia teorioita, niin lisääntynyt tarjonta ei nostanut laatua. Valitettavasti tämä eräällä tavalla elävän ravinnon uskomusten vahva taustatuki ja uskomushoitajien kaappaama luonnonmukaisuuden käsitys ovat aiheuttaneet sen, että hatusta vedettynä noin puolet maan harvalukuisista koirien ravinto- ja ruokaneuvontaa antavista toteuttavat uskomusmaailman teorioita. Toki tilanne on parempi kuin 10 vuotta sitten, jolloin heitä oli lähes 100 prosenttia, eikä omistajilla ollut minkäänlaisia vaihtoehtoja.
Tilanne on totaalisen skitsofreeninen. Toisaalta haluan, että ravintoneuvojien määrä lisääntyy, koska aitoa tarvetta ongelmien ratkaisuun on. Toisaalta haluan, että ihmiset juoksevat huutaen toiseen suuntaan nähdessään ravintoneuvojan, koska riski kusetukseen tai ainakin rankkaan osaamattomuuteen on realistinen, jopa korkea. Tällä hetkellä minulla ei ole ihmisille muuta neuvoa kuin että selvittäkää taustat ja olkaa realistisia.
Minä en tällä alalla vihaa montaa asiaa enempää kuin huonoja neuvojia, jotka laskuttavat omasta ammattitaidottomuudestaan. No, bioresonanssikauppiaat ja muut silmäänpissijät ovat korkealla myös, mutta se ei ole ravitsemusta. Viha on kova sana, ja kärsinyt inflaatiota liikakäytön takia, mutta minulla kyse on nimenomaan vihasta. Ei vittuuntumisesta tai ärsytyksestä. Ei inhosta eikä halveksunnasta. Vihasta.
Ihmisillä on koiriensa kanssa jokin ongelma, jota he eivät osaa tai pysty ratkaisemaan. He joutuvat siten lähes sokeasti luottamaan, että henkilö, joka työskentelee koirien terveyden ja sen puutteen kanssa, tietää mitä tekee – ja tietää ehdottomasti mitä ei tiedä. Jos mennään ja myydään omaa työtä tietämättömyyden korkeaoktaanisella polttoaineella – sillä mikään ei ole niin vahvaa ja järkähtämätöntä kuin väärä luulo – niin asetetaan riskiin koiran terveys, ilman että itsellä on yhtään mitään vastuuta mistään. Ei se ole hoitamista tai auttamista. Se on loisimista ja hädän hyväksikäyttöä.
Somessa liikkuvat hihhulit on mahdollista ampua alas. Ne ajat ovat ohi, jolloin kykeni selittämään mitä sylki suuhun toi ja hän, joka varmimman oloisesti – mainiten sanan luonnonmukaisuus – mielipiteensä ilmaisi, oli oikeassa. Osaavia ja kriittisiä ihmisiä on enemmän, eivätkä he kaikki ole hiljaa kun esitellään jotain kuudennesta ulottuvuudesta korkeamman voiman palavassa pensaassa tarjoamia tarinoita ja kansantaruja Suurena Ja Ainoana Totuutena™. Pahin ongelma ovatkin he, jotka toteuttavat teorioitaan ulkopuolella sosiaalisen media, ja se kattaa nykyään enemmistön. Kysymys kuuluukin, että eivätkö omat teoriat kestä julkisuutta, päivänvaloa ja perse kirvelee merivedestä?
Kerron (taas kerran) suuren salaisuuden. Kaikki ruoka on luonnollista, eivätkä ravitsemukselliset rajat ole mielipidekysymyksiä.
Törmäsin, oikeammin minut törmäytettiin, erääseen ruokintaneuvontaa antavaan alan laskuttajaan (huomatkaa miten hienosti vältin käyttämästä termiä ammattilainen). Hän opastaa sairaita ja kärsiviä, ja neuvoo urheilevia pääsemään parempiin suorituksiin – yksilöopastuksena ja luentoina. En kerro kuka, koska en suostu Googlen linkitysten takia tekemään pienintäkään mainostusta moisille, mutta muotoillaan näin: jos olet Savossa ja Kuopion vaikutusalueella, ja sinulla on ruokintaongelmainen koira, niin ole varovainen ja pidä silmäsi auki.
Tiesittekö, että ruuassa on oltava puolet hiilihydraattia? En minäkään tiennyt. Se, että kuivamuonissa on usein hiilihydraatin lähteet puolet sisällöstä, on valmistustekninen ja taloudellinen kysymys. Ei ravitsemuksellinen. Se, miksi puolet täytyy olla sokereita, johtuu tästä (teksti sic!):
”Energiaravintoaineista hiilihydraatit pilkkoutuvat sokereiksi, jotka ovat solujen tärkein energianlähde. Hiilihydraatit toimivat koiralla ensisijaisena energianlähteenä. Lyhytkestoisissa suorituksissa, kuten spurteissa ensisijainen energianlähde ovat hiilihydraatit. Vasta keskipitkissä suorituksissa energianlähteenä käytetään proteiineja ja hyvin pitkäkestoisissa suorituksissa rasvaa. Koiran saadessa runsaasti proteiinia, mutta vastapainoksi puutteellista hyvin pitkäkestoista liikuntaa, joutuu elimistö kuormitukselle yrittäessää nkaikin keinoin vapauttaa ylimmäräistä polttoainetta. Pitkään jatkuneena ongelmana liika proteiini alkaa varastoitua elimistöön lihaksiin, mikä näkyy lihasten kovettumisena, laajana kosketusarkuutena sekä lihasrevähdysten ja vammautumisten lisääntymisenä. Ajanmyötä elimistö alkaa muuttamaan aminohappoja rasvakudokseksi, mikä johtaa koiran lihavuuteen. Aminohappojen (eli proteiinien) hajoaminen elimistössä tapahtuu munuaisten kautta, jolloin jatkuva proteiinin ylisaanti altistaa ennen pitkään myös munuaisongelmille. Lisäksi proteiinien pilkkomisprosessissa vapautuu elimistöön ammoniakkia. Maksan tehtäviin kuuluu toksisten eli myrkyllisten haitta-aineiden käsittely elimistössä. Jatkuva proteiinin liikasaanti rasittaa myös maksaa korkeiden ammoniakkimäärien vuoksi. Lisäksi runsas proteiinimäärä ja proteiinin sisältämä puriini saattavat aiheuttaa kehossa vastareaktiona tietyntyyppisiä virtsakiviä. Proteiinit ovat toki myös välttämättömiä elimistölle, mutta niitä on saatava järkevässä suhteessa rasvaan ja hiilihydraatteihin verrattuna.”
Huuhaan räjäyttämisen ongelma on siinä, että se on jumalattoman työlästä. Käytännössä aivan jokainen lause on revittävä auki ja tökättävä sormi niiden ammottaviin haavoihin. Pahinta on se, että kumotessa vaaditaan aina tiukat viitteet ja perustelut, mutta väitettä heitettäessä moisia hidasteita ei tarvita. Olen hyvin pitkälle lopettanut huuhaaihmisten opastuksen, koska en enää suostu tekemään sitä heille ilmaiseksi. Opetelkoot, ja jos oppi kiinnostaa, niin tarjoan maksullista koulutusta – kannattaa pyytää tarjous, jota nämä vedättäjät eivät koskaan tee. Nopea laskutus omituisilla luuloilla on aina houkuttelevampi ratkaisu, kun pitkä ja vaivaalloinen oppiminen (ja ei, en ymmärrä miksi osa lisäksi maksaa pari tonnia saadakseen pielessä olevia faktoideja).
Lainauksessa oli pari asiaa oikein. Ensimmäinen lause, ja se, että pitkäkestoisessa rasituksessa käytetään rasvaa. Kaikki muu oli joko pielessä, eksyksissä tai täysin väärin. En ole aikoihin törmännyt moiseen, jossa onnistutaan tekemään yhtä monta virhettä noinkin lyhyessä kappaleessa. Saavutus sekin.
- Hiilihydraatit eivät toimi koiralle ensisijaisena energialähteenä. Rasva toimii. Myös ihmisellä, muuten. Se, että hiilihydraatteja ei käytetä muuhun kuin energiaan, on eri asia. Myös se, että jos hiilihydraattien määrä on korkea – vaikka se 50 prosenttia, josta kukaan ei tiedä mitä silläkin on aidosti tarkoitettu – niin se muuttuu ensisijaiseksi energian lähteeksi, koska rasvaa on liian vähän, on myös aivan eri asia.
Busted! - Kaikessa rasituksessa solut käyttävät energiakseen sokeria. Lyhytkestoisessa rasituksessa energia tuotetaan usein anaerobisesti eli ilman happea, jolloin käytetään solujen omaa energiaa, eikä sitä ehditä tuottamaan rasvojen polttamisella hapen avulla, on aivan eri asia.
Busted! - Keskipitkissä suorituksissa (miten ihmeessä hän nämä on jakanut?) aletaan käyttämään vahvemmin hitaampia lihassoluja, jotka kykenevät saamaan energiansa rasvan hapettamisella eli aerobisesti, mutta mukana on edelleen anaerobinen energiantuotto. Proteiineja ei koskaan-ikinä-milloinkaan käytetä energiaksi rasituksessa. Ensin pitäisi siis purkaa se työtätekevä lihas, että sille saataisiin energiaa, siirtää proteiinit maksaan, pilkkoa ne aminoiksi, pilkko aminot jotta niistä saataisiin hiilirunko käyttöön ja se jälkeen hapettaa (polttaa) se muutaman aineenvaihduntaprosessin kautta sellaiseksi energiaksi, joka voitaisiin hyödyntää siinä työtätekevässä lihaksessa?
Busted ja oikein kunnolla! - ”Koiran saadessa runsaasti proteiinia, mutta vastapainoksi puutteellista hyvin pitkäkestoista liikuntaa, joutuu elimistö kuormitukselle yrittäessää nkaikin keinoin vapauttaa ylimmäräistä polttoainetta” – Yritän epätoivoisesti ymmärtää mitä ihmettä tässä lauseessa selitetään, mutta eihän tästä ota se kuuluisa erkkikään selvää. Oletan, että hän yrittää väittää, että jos ruuassa on ollut liikaa proteiineja, niin kehon läski ei riitä energiaksi, joten jollain tapaa ”kaikin keinoin vapauttaa ylimmäräistä polttoainetta” liittyy proteiineihin. Jos kehon rasva, ja solujen energia ei riitä ”puuttellista hyvin pitkökestoista liikuntaa”, niin väsytään sen verran paljon, että ei enää jakseta. Kunto, voima ja kestävyys eivät parane ravinnolla, mutta toki ravinnon puutteella saadaan jaksaminen loppumaan – mutta on aivan sama juoksenko 10 kilometriä nälkäisenä tai hyvin ravittuna, niin juoksematta jää.
Busted! - Lihakset ovat elimistön ”proteiinivarasto”. Mutta se ei ole samanlainen siiretään-odottamaan-kaikki-mitä-saadaan-varasto kuten läski. Syömällä rahkaa eivät lihakset kasva. Proteiineja ”varastoidaan” vain tarpeeseen ja käyttöön, ylimäärä poistetaan. Liiallinen määrä proteiineja ruuassa, tai laadultaan huonot, eivät aiheuta lihasten kovuutta, kosketusarkuutta tai revähtymiä varastoituessaan – varastoitumista ne eivät siis ylipäätään tee. Liika proteiini (oikeammin niiden aminohapot) pissitään ulos. Kuivuminen toki voi aiheuttaa lihasjäykkyyttä ja huonoa tonusta, mutta se on mm. laajemmasta ruokintavirheestä kiinni, ei proteiinien liiasta määrästä. Revähtymät taasen ovat ylirasitusvamma, jonka altistus saadaan mm. proteiinien välttämisellä.
Busted! - Proteiinien pilkkoutuminen tapahtuu osaksi solutasolla, mutta käytännössä maksassa. Ei munuaisissa. Munuaiset ovat suodatusjärjestelmä, joka ottaa talteen, kierrättää ja poistaa. Proteiinit ja niiden aminohapot eivät vaurioita tai riko maksaa siksi, että niitä käsitellään. Poistaminen sen sijaan on munuaisten tehtävä, eivätkä ne kärsi työstään sen enempää kuin keuhkot hengittämisestä tai aivot ajattelemisesta (edes silloin kun niitä ei edes käytä päivittäin).
Busted! - Ammoniakki on seuraus aminohappojen käytöstä niiden sisältämän typen takia ja siksi elimistöllä on tapa poistaa se. Sitä tapaa kutsutaan munuaisiksi. Joten jos jotain rasitusta etsii, niin se ei ole väitetty maksa. Outoa, että rasvojen polttamisessa kaloreiksi syntyvät happiradikaalit, jotka ovat aito ongelma ja jonka takia antioksidanteista on huolehdittava, ei kuitenkaan ollut mainitsemisen arvoinen asia?
Busted! - ”Lisäksi runsas proteiinimäärä ja proteiinin sisältämä puriini saattavat aiheuttaa kehossa vastareaktiona tietyntyyppisiä virtsakiviä” – Puriini liittyy muutamaan aminohappoon. Se ei ole mikään yleinen ja yhtäläinen proteiinien rakenne. Puriini ei aiheuta vastareaktioita proteiineille yhtään mitenkään, vaan tässä on onnellisesti onnistuttu sotkemaan dalmatialaisten geneettinen entsyymipuute, joka vaikeuttaa urean käsittelyä, jonka takia virtsahapon lisääntyessä alkaa kehittyä virtsakiteitä. Ja ne tietyntyyppiset virtsakivet ovat uraattikiviä, mutta se oli varmaan livahtanut mielestä. Ihmisillä vastaava tila on kihti. Ylipäätään koirilla uraattikivet johtuvat aina aineenvaihduntaongelmasta, joskus myös maksan rakenneviasta. Se ei siis ole mikään vastareaktio, eikä ruokintaperäinen asia, vaikka sitä hoidetaankin ruokintateitse. Uraattikiviä hoidettaessa yritetään löytää sellainen ravinto, jossa on mahdollisimman vähän kahta puriinirakenteista aminohappoa – ei välttää proteiineja kokonaisuutena. Ja koska kofeiinissa on myös puriinirakenne, niin kihtipotilaat eivät juo kahvia.
Busted oikein kunnolla!
Tämä oli ravintoneuvontana niin waltaisa pohjanoteeraus, että nimeän sen ehdolle kategoriaan Vuoden Kusetus.
