Rotanmyrkky on harvemmin varsinainen uhka koirille. Myrkytyksiä voi kuitenkin tapahtua varsinkin maaseudulla tuholaistorjunnassa. Toinen oletettu uhka on tahallisesti koirien ulkoilureiteille jätetyt myrkkysyötit.
Suurin osa rotanmyrkyistä ovat itseasiassa verenohennuslääkkeitä ja niiden toimivuus perustuu yliannoksen aiheuttamiin sisäisiin verenvuotoihin. Käytännössä ainoat hoidot myrkytyksessä ovat injektoitu K-vitamiini tai Konakion-tabletit sekä viimeisenä vaihtoehtona verensiirto. Annostus on 3-5 mg/kg, mutta sen päättää eläinlääkäri. Myrkytys ei kuulu itsehoidettaviin.
Myrkytysoireet näkyvät yleensä päivästä kahteen, mutta kahden viikon aikaakin on raportoitu. Myrkky vaikuttaa melko hitaasti ja ensioireita voi olla vaikea tunnistaa. Niitä ovat mm. väsymys, ripuli, kohonnut ruumiinlämpö, hengitysvaikeudet ja limakalvojen vaaleneminen. Kun oireet ovat selkeämmin havaittavissa, hoidolla on kiire. Kuten suklaassakin, niin pitkäaikainen vähäisempi saanti on suurempi riski kuin yksi iso.
Ensiapuna voidaan käyttää oksettamista suolalla (joka on kylläkin aika tehotonta usein) tai maksimissaan kolmeprosenttisella vetyperoksidilla sekä lääkehiiltä 1 mg/kg. Ensiavun jälkeen hakeudutaan eläinlääkärin hoitoon.
Rotanmyrkkysyötitkään eivät ole käytännössä riski. Bromadiolonia sisältävissä myrkyissä, esim. Rotanmyrkky 342, koirien LD50-annos (annos joka on tappanut puolet koe-eläimistä) on yli 10 mg/kg. 30 kg koiran olisi siis saatava yli 300 mg, joka tarkoittaa 6 kg itse tuotetta.
