Ruokinta on eräs suurimpia mielipiteitä jakavia asioita greyhoundin treenauksessa ja hoidossa. Tyylejä ja teorioita on yhtä paljon kuin ruokkijoitakin, ja joskus noiden teorioiden takana on ihan faktaakin. Useimmiten kylläkin luuloa, folklorea ja väärinymmärryksiä. Urheilukoirien ruokintaa, pääosin nimenomaan greyhoundeilla sekä rekikoirilla, on jossain määrin tutkittu. Vaikka nuo kaksi ovatkin eniten tutkittuja, niin silti ruokinta ylipäätään on lähes valkoista aluetta koiranhoidon kartassa. Teolliset valmistajat mainostavat tutkittuja ruokiin, mutta tosiasiassa niiden takana ei ole suuremmin tieteellisiä kriteerejä täyttäviä tutkimuksia, vaan lähinnä käyttäjäkokemuksia sekä johtopäätöksiä viitteistä.

Selko-KATISKA: Selkokielinen versio

Tutkimustenkin ongelma on siinä, että ne ovat monesti vanhoja, jopa neljän vuosikymmenen takaa ja perustuvat erilaisille lähtöolettamuksille kuin mitä ruokinta ja ruokien laatu on tänä päivänä. Vaikka koirien kuivamuonat sekä ruokinta ylipäätään on miljardibisnes maailmassa, niin rahoitusta kattavien ja laajojen tutkimusten tekemiseen on erittäin vaikeaa löytää. Ja silloin kun löytyy, niin tutkitaan yleisempiä linjoja, ei niinkään greyhoundien erityistarpeita.

Tutkimusten vähäisyys

Pääosin suositukset perustuvat muutamien määrättyjen tutkimusten ja kyselyiden tuloksiin.

• Maailmanlaajuinen kyselytutkimus huipputreenareiden parissa (Griffits, 1969; Guccione 1980)
• Teoreettiset määrittelyt siitä, miten greyhound pitäisi ruokkia huomioiden yleiset tutkimukset koirista sekä laskelmat siitä mitä greyhound saattaisi tarvita perustuen kilpailun energiavaatimuksiin (Kohnke, 1989a&b; Grandjean, 1991, 1992, 1993a&b).
• Spesifisimpiin tutkimuksiin erilaisten ravinteiden vaikutuksesta kasvuun, ylläpitoon ja kilpailusuoritukseen greyhoundeilla (Grandjean, 1983; Gannon ja Kendall, 1982; Toll, 1992).

90-luvun loppupuolella on tehty jonkun verran muitakin tutkimuksia, pääosin pienempiä, Australian sekä USA:n yliopistoissa, mutta niistä ei ole koottu kattavaa yhteenvetoa tai tietokantaa maallikkojen käyttöön.

Ruokinnan vaikutuksesta greyhoundin eri ikä- ja kehitysvaiheissa on tehty niin vähän tutkimuksia, että on pakko yhdistää muista roduista tehdyt tutkimukset, tutkimusviitteet joistain vaikutuksista, päättelyt muista nisäkkäistä, kokemusperäinen tieto sekä luulot. Asiaa ei yhtään helpota sekään, että greyhound racingin eri valtamaissa koiria ruokitaan eri tavalla.

Maiden väliset erot

Suomessa luotetaan teollisiin kuivamuoniin, olkoonkin että lihan käyttö yleistyy koko ajan. Ruotsissa lihalla syöttävät voidaan laskea lähes yhden käden sormilla, olkoonkin että kilpailuikäinen kanta on vähintään kymmenkertainen Suomeen verrattuna.

Valtamaissa käytäntö eroaa vielä enemmän. Australiassa ja Irlannissa koirat syötetään pääosin kahdesti päivässä, jolloin aamiainen on kevyempi ja kostea, siinä on paljon hiilihydraatteja mutta se on määrältään vähäinen. Ilta-ateria taasen on Australiassa yhdistelmä teollista ja lihaa sekä vihanneksia, usein muhennoksena. Irlannissa ilta-ateriassa ollaan siirrytty pääosin kuivamuoniin, ja jos lihaa lisätään, niin sen määrä on yleensä pieni. Kuivamuona on sellaista, jota Pohjoismaissa pidettäisiin erittäin huonolaatuisena. USA:ssa taasen syötetään kerran päivässä noin 600 grammaa lihaa ja saman verran kuivamuonaa tai keksejä, joita voisi verrata weetabixeihin. Joukkoon lisätään keitettyjä vihanneksia. Iso-Britanniassa ruokinta on hyvin paljon samankaltaista kuin Irlannissa.

Itseasiassa kahdelle ruokinnalle Irlannissa ja Australiassa ei ole niinkään ravitsemuksellisia perusteita, vaan se johtuu kennelolosuhteista. Australiassa lämpötila pakottaa huolehtimaan koirien nesteytyksestä, olkoonkin että ne yleensä kennelöidään yksin. Irlannissa taasen erittäin moni kennelöi koirat pareina, jolloin niillä ei pidetä käytännön syistä vesikippoja. Koirat juotetaan siis ainoastaan ulkoilutuksen yhteydessä sekä kostealla aamiaisella. Tämä tapa on periytynyt Suomeenkin luulolla, että sillä on jotain ravitsemuksellista tai treenillistä merkitystä. Sama virheluulo, miksi Suomeen tuotiin aikoinaan Irlannista erästä silloisena markkinajohtajana myytyä peruskuivamuonaa. Laadultaan se ei ollut Luppaa kummallisempaa, ja irlantilaiset jatkoivatkin sillä lihaa. Suomalaiset taasen syöttivät sitä sellaisenaan, koska eivät tunteneet irlantilaista ruokintaa kokonaisuudessaan, perussyistä puhumattakaan.

Tehtyjen kyselytutkimusten perusteella tiedetään seuraavat perusteet:

• Yleisimmin käytetään teollista kuivamuonaa lihan kanssa
• Ruokinnassa on paljon vaihteluja riippuen treenarin mieltymyksistä ja uskomuksista
• Menestyminen ei ole riippuvainen käytetystä ruokinnasta
• Lihan, rasvan ja kuivamuonan annostelu perustuu kilpailupainon saamiseen
• Treenareilta puuttuu selvä tieto vitamiinien, mineraalien, suolojen ja muiden elektrolyyttien tarkoista määristä.

Energian tarve

Greyhoundin lyhytkestoisen ja räjähtävän suorituksen energiankulutusta ja vaatimuksia on eniten tutkinut ranskalainen ravitsemuksen tohtori Grandjean. Hän on määritellyt, että greyhoundin startissa vaatima metabolinen energia kaikkiaan on noin 75 kilokaloria, joka on ainoastaan 4,5 prosenttia koko päiväntarpeesta. Tämä energia tuotetaan pääosin ATP:llä, joka on se viimeinen, pienin mahdollinen energiamolekyyli, joksi ruoka muutetaan

On kolme erilaista mekanismia, jolla greyhound tuottaa ATP:stä energiaa 30 sekunnin kilpailussa.

• Ensimmäinen on käyttää varastoitua ATP:tä sekä fosfokreatiinia. Nämä tuottavat energian ensimmäisen noin kahden sekunnin ajan, noin kaksi kilokaloria.
• Toinen on glukoosin ja glykogeenin käyttö. Glykogeeni on varastoituneena soluihin ja on helposti tarpeen vaatiessa muutettavissa glukoosiksi. Nämä hajoavat nopeasti maitohapoksi tuottaen noin 67 % (50 kcal) kilpailussa tarvittavasta energiasta. Tätä kutsutaan anaerobiseksi metaboliksi.
• Kolmas on aerobinen, jossa happea käytetään muuttamaan anerobisessa syntynyttä maitohappoa hiilidioksiidiksi ja vedeksi. Tämä prosessi tulee viiveellä muihin verrattuna, mutta tuottaa kuitenkin 30 % tarvittavasta ATP:stä ja maksaa greyhoundille 23 kcal energiaa.

Heikkous ja muut rasitusoireet suorituksen jälkeen johtuvat ATP:n ja glykogeenin alhaisesta määrästä soluissa sekä elimistön happamuudesta ja nousseesta määrästä maitohappoa.

Miten tämä sitten liittyy ruokintaan? Teoriassa olisi mahdollista nostaa suorituskykyä, jos kyettäisiin varastoimaan enemmän glykogeenia soluihin. Tätä on ihmisillä kokeiltu, ja osa tutkimuksista jopa tukee tätä näkemystä. Koiran, varsinkin greyhoundin, aineenvaihdunta eroaa kuitenkin ihmisestä. Varsinkin rasva-aineenvaihdunta on huomattavasti tehokkaampaa ja tärkeämmässä asemassa. Ihmisillä tämä solujen tankkaus tehdään lähes aina treeniä muokkaamalla ja ravinnolla, nimenomaan hiilihydraattitankkauksena. Tutkimukset osoittavat, että se lisää myös maitohapon määrää ja kasvattaa lihasvaurioiden riskiä, varsinkin metabolista asidoosia. Hiilihydraatit ovat sokereita, ja tämä tuo mukanaan toisen ongelman. Kun sokerin määrä nousee veressä, myös insuliinin määrä nousee, joka laskee verensokeria. Silloin greyhoundilla on vähemmän energiaa käytettävissä, se toisin sanoen tuntee itsensä väsyneeksi. Kolmas tekijä johtuu aivojen metabolista. Neurotransmitterit ovat yhdisteitä, jotka vastaavat aivojen aktiivisuudesta. Hiilihydraatit näyttäisivät lisäävän serotoniinin määrää, neurotransmitterin, joka rauhoittaa aivoja eli aiheuttaa väsymisen tunteen. Vastakohtana tyrosiini ja felylalaniini, joita löytyy korkeaproteiinisesta ruuasta, näyttäisivät kiihdyttävän, koska ne muuttuvat neurotransmittereiksi norepinefriiniksi ja dopamiiniksi. Vaikka nämä mekanismit tunnetaankin ihmisillä, niin greyhoundin osalta niitä ei ole tutkittu ja testattu.

Pentuaikana tehdään pohja

Pentuaikana, ennen 14 kuukauden ikää, tehdään kilpagreyhound, kuten mikä tahansa muukin harraste- ja työkoira. Ruokinnan painotus riippuu olosuhteista. Jos pentu tai nuori koira kasvaa kennelolosuhteissa ja isossa tarhassa, niin se tarvitsee huomattavasti enemmän rasvaa ja hiilihydraatteja kuin sohvalla kasvava sisaruksensa. Tämä johtuu pelkästään energian kulutuksesta. Tarhassa oleva liikkuu enemmän, sekä joutuu tuottamaan lämpöä huomattavasti enemmän kylmänä aikana. Kummallekin on kuitenkin hyvälaatuinen ja monipuolinen eläinvalkuainen tärkeä tekijä, sillä siitä rakennetaan lihakset.

Kaikki suuret ja menestyneet kasvattajat ovat kuitenkin yhtä mieltä yhdestä asiasta. Ruokinta ei näyttele niin suurta roolia kuin ylipäätään mahdollisuus liikkumiseen. Nuori, kasvava greyhound ei liiku koskaan liikaa – niin kauan kuin se ei ole pakotettua. Greyhoundin, ja muillakin koirilla, elimistö kykenee paikkaamaan erittäin tehokkaasti ruokinnan puutteita, kunhan muita rakennusaineita löytyy. Mutta liikunnan puutetta ei pysty paikkaamaan millään.