Olen ennenkin sanonut, että ruokinta ei ole rakettitiedettä. Se on ravitsemustiedettä, joka pohjaa biologiaan ja kemiaan kuorrutettuna kaikella, joka pohjaa metaboliaan eli aineenvaihduntaan (kehäpäätelmä, tiedän). Rakettitiedekommentoinnit liittyvät aina ja säännönmukaisesti koirien ravitsemuksen perusteisiin; kun olisi perusteltava tai edes tiedettävä mitä milloinkin antaa. Yhtenä eriteltynä aiheena rakettitiedekiukutteluihin törmää barffin paikoin melkoisen omintakeisiin ravitsemusväitteisiin.
Barffaajat ovat oikeassa sanoessaan, että ruokinta ei ole rakettitiedettä, yhdessä toisessakin kohdassa. Se, että jokin asia ei ole rakettitiedettä on kiertoilmaisu ajatukselle, että jokin on helppoa ja ymmärrettävää. Sitä ravitsemus ja ruokinta onkin. Mutta helppous ei tarkoita etteikö samaista asiaa olisi opeteltava ja mietittävä. Auton öljyjen tarkistaminen ei ole todellakaan rakettitiedettä, mutta silti melkoisen usea ei selviä siitä. Tieliikenteessä kärkikolmion väistämisvelvollisuus ei ole rakettitiedettä, mutta silti erittäin suuri osa ajokortillisista ei tiedä mitä moinen tarkoittaa. Jos autovertauksilla jatketaan, niin ajaminen ei ole rakettitiedettä, silti autoa ei saada parkkeerattua ruutuun.
Osaamattomuutta tai kiinnostuksen puutetta olla opettelematta tai miettimättä ei voi kuitata sillä, että asia ei ole rakettitiedettä ja maalaisjärjellä pärjää.
Mutta ravitsemus on rakettitiedettä. Se on rakettitiedettä juurikin asian vaikeuden perusteella. Oikeammin ihmisten asenne tekee koirien ruokinnasta rakettitiedettä. Jos rakettitieteellä tarkoitetaan vaikeaa asiaa, jota ei osata, niin kysymysten ja ongelmien määrästä päätellen koirien ruokinta sijoittuu johonkin rakettitieteen ja mustien aukkojen avaruustutkimuksen välimaastoon.
Tiedän suututtavani ihmisiä, mutta kun siirrytään puhtaasta kuivamuonaruokinnasta vaikkapa 50/50-ruokintaan, niin miksi ensimmäiseksi aina kysytään, että paljonko sitä lihaa pitäisi antaa. Hieman saisi miettiä itsekin, ettei tehtäisi aiheesta rakettitiedettä. Kuinka vaikeaa voi olla miettiä annoksen kokoa, kun aikaisemmin on syötetty pelkkää kuivamuonaa ja siirrytään ruokintaan, jonka nimi on puolet ja puolet.
Tai jos lukenut jutun, jossa kerrotaan mistä löytää tiedon miten ja paljonko D-vitamiinia annetaan, niin miksi ensimmäinen kysymys on, että paljonko D-vitamiinia annetaan, kun oma koira painaa jotain muuta kuin esimerkissä mainittu. Jos matematiikka on sen verran kehnosti hallussa – osalla aidosti on – että µg/kg on liian vaativaa kertolaskea oman koiran painolle, niin silloin kyse on rakettitieteestä. Mutta suurin osa hallitsee kertolaskun aiheet, joten kun moisen kysymyksen esittää ihminen, jolla on akateeminen koulutus, niin onko kyse sittenkään asian vaikeudesta vai ainoastaan viitsimättömyydestä?
Ruokinta on rakettitiedettä, koska sitä ei tunneta, osata eikä tiedetä mitä, milloin ja miksi. Eikä se muuksi muutu sillä, että ei kiinnosta eikä nappaa, vaan roimitaan sapuskaa kuppiin ja toivotaan, että jostain kuullut jutut ja huhupuheet ruuan toimivuudesta pitäisivät paikkaansa.
Olen myös huomannut, että asioiden perustelu ei kannata. Missään nimessä ei saa sanoa, että jokin ei väitteistä huolimatta toimi tai sille ei ole perusteita. Ihmiset eivät pidä, että jokin heidän tekemänsä tai luulemansa asia on turha, tarpeeton tai jopa haitallinen. Jos joku sanoo, että pieni määrää jäkälää koiran ruuassa on terveellistä ja parantaa lonkkavian, niin moisessa ketjussa on tusinoittain ihmisiä kysymässä, että mistä jäkälää saisi. Kukaan ei vaivaudu kysymään, että miksi jäkälästä olisi hyötyä. Ja miksi kysyäkään, koska juurihan joku täysin tuntematon ihminen kertoi, että jäkälä on terveellistä ja siitä on hyötyä lonkille. Mutta jos ehdottomasti perusteluja kaipaa, niin poro voi hyvin ja jaksaa jäkälällä, eikä poroilla ole lonkkadysplasiaa – ergo, jäkälä on hyväksi koirille. Varsinkin porokoirille.
Rakettitieteeseen liittyy olennaisesti sellainenkin asia, että kun jonkun toimivuus ja perusteet ovat liian vaikeita ymmärrettäväksi syystä tai toisesta, niin sitä aletaan selittämään taikauskolla. Kun johonkin liitetään taikauskoa, niin hetken kuluttua paikalla ovat poppamiehet mystisine käärmeöljyineen ja lopulta on vain moraalitonta antaa idioottien pitää rahansa.
Mutta jos asioita selvittää, niin huomaa äkkiä, että rakettitieteestä ei ole hajuakaan, vaan kaikki on yksinkertaista ja loogista, taikauskoa ja henkiparannusta ei olekaan ja tietää mitkä ovat rajat. Mutta moinen vaatii viitseliäisyyttä. Ja omatoimisuutta.
Edeltävä vuodatus ei tarkoita etteikö saisi kysyä, ja etteikö saisi vastauksia. Mutta se tarkoittaa sitä, että omatoimisuus auttaa usein nopeammin ja jopa luotettavammin. Eikä se kasvoton tuntemattomuus netissä ehkä aidosti tiedäkään, vaikka hänen koirillaan kauniit silmät onkin.
