Meillä on kolme hevosta – tai hevonen ja kaksi poni, riippuu määritelmästä. Ne sietävät koiria ja aika ajoin ihmettelevät niiden puuhailua aidan takana. Mutta jos koirat pääsevät hevosten laitumelle, niin ne kyörätään useimmiten pois. Osaksi oikeammin vain uteliaisuuttaan, jota koirat eivät ymmärrä, osaksi siinä on myös eine aggrea mukana.
Koska meillä ei ole mitään tarvetta antaa koirien juoksennella hevosten jaloissa, niin eri eläinlajit on pidetty erillään toisistaan. Jos käy vahinko, niin koira voi tehdä paskamaisesti hoidettavat haavat hevosten jalkoihin ja jos moiset kilomäärät pakoeläintä päättää ottaa ritolat, niin ei niitä pelkkä sähköpaimen pidätä. Plus kavio tappaa koiran helposti, sillä hevonen on potkuissaan äärettömän tarkka.
Nuorin russeli, Sissi, on tuntenut hevosia kohtaan suunnatonta uteliaisuutta koko ikänsä. Alle luovutusikäisenä käytöksessä oli mukana ihmetystä moisten outouksien suunnatonta kokoa kohtaan. Nyt se on — en minä tiedä kuinka vanha, joku viikko sitten se sai toiset rokotukset, joten ehkä 5 kk — sen verran vanha, että uskoo olevansa kaiken kokenut ja nähnyt, eikä mikään pärjää sille.
Joku päivä sitten pestiin paistinpannua ja se lipsahti kuivatessa käsistä. Tipahti laittialle pennun korvaa hipoen. Reaktio oli aika tyypillinen russelille(kin): kivakiva, taidettiin saada esipestävää. Joten ei sitä hetkauta myöskään hevosten liikkeet ja ääneet.
Kävin äsken harrastamassa arkiliikuntaa. Eli kävin tupakalla ja kerryttämässä päivän askelmäärää samalla. Russelit olivat olleet keskenään ulkona. Ensimmäinen havainto oli, että pienin valkovoittoinen on hevosten puolella ja maleskelee muina naisina hevoskolmikon vatsojen alla ja jalkojen välissä, luultavasti etsien tuoretta hevosenpaskaa.
Kavioeläimet yrittivät olla sen näköisiä kuin mitään ihmeellistä ei olisi missään. Tamma, joka on omalla tavallaan ehkä suurin riski koirille, ihmettelu varpusten lentoa kaukaisuudessa, kun pentu pyöri sen etujaloissa.
Karjaisin Sissin takaisin pihalle ja tulihan se — tuo taskuraketti alkaa omata jo ihan siedettävän pätkänopeuden. Kun neiti tuli jalkoihin, niin pyysin näyttämään mistä se oli väärälle puolelle aitaa livahtanut. Tässä törmätään koirien fiksuuteen ja typeryyteen.
Sinänsä kouluttamaton pentu oivalsi heti pyynnön. Ja oli riittävän hölmö näyttääkseen mistä oli kulkenut. Eipä kulje enää, joten seuraavan russelin mentävän aukon löytymistä odotellessa meillä pidetään edelleenkin koirat erossa hevosista.
Joten… meillä on muutama päivä ihmetelty, että miksi russelit ovat einen likaisia. Nyt sekin selvisi.
