Koirien ruokintaan esiteltiin menneisyydessä sellainen tekijä kuin ruuan tasapaino. Tasapainoisuus on jotain, johon ihmisellä lienee sisäsyntyinen tarve. Kaaos on paha ja se täytyy tasapainottaa. Kaaoksen tunne liittyy myös oleellisesti tietämättömyyteen.

Tasapainossa on myös se miellyttävä asia, että sillä voidaan perustella mikä tahansa haluttu, kuin myös demonisoida epätasapainoisena omaan maailmaankuvaan mahtumaton asia. Tasapaino ei tarkoita yhtään mitään ja se tarkoittaa kaikkea.

Koirien ravitsemuksessa tilanne on yksinkertainen. Ei ole olemassa mitään tasapainoa ja kun asian ensin hyväksyy ja sen jälkeen ymmärtää, niin ruokinta muuttaa helpommaksi.

Ruuan tasapainoisuus tuli markkinoille luultavasti vahvimmin kuivamuonien myötä. Suomen ensimmäisiä suurmerkkejä oli Pluto. Laadullisesti ehkä samaa tasoa kuin perus-Serti tai jopa Luppa tai Frolic. Siinäkin vahvana markkinointiperusteena oli tasapainoisuus: kaikkea oikeassa suhteessa.

Väite piti periaatteessa paikkansa, aivan samoin kuin se on omanlaisensa kumoamaton fakta tänäänkin aivan kaikkien sellaisten täysravintojen suhteen, jotka aidosti täyttävät ravintovaatimukset ilman kilojen annoskokoa. Pluto ja sen seuraajat täyttävät ne perusvaatimukset, jotka koirien ravitsemukselle on annettu ja koska täysravinnot ovat kiinteä paketti, josta ei voida mitään ottaa pois, niin omalla kierolla tavalla ne ovatkin hyvin tasapainoisia.

Vahvimmin tasapainoisuus näkyy kalsiumin ja fosforin suhteessa, joka usein lyhennetään Ca/P-suhteena. Kun suhde on jotain välillä 1:1 ja 2:1 niin ollaan tasapainossa kuin kiikkulaudalla. Mutta kuten kiikussakin, niin tasapaino riippuu painopisteestä ja jos tukijalkaa siirretään jompaankumpaan suuntaan, niin painoja on muutettava, jotta tasapaino säilyy. Antakaa minulle tarpeeksi pitkä vipuvarsi ja kiinteä vääntöpiste, niin vipuan maapallon paikaltaan.

Sama pätee kalsiumin ja fosforin suhteeseen: se ei ole vakio. Se riippuu elimistön sen hetkisestä kalsiumin tarpeesta, joka muuttaa kalsiumin imeytymistä tunnista, päivästä ja ruokintakerrasta toiseen.

Vaikka (oikeammin: kun) fosfori pysyy ruuassa vakiona käytännössä ruokintatavasta riippumatta (taas kerran: barf ruokintavirheenä on poikkeus), niin kalsium vaihtelee suhteiden 0:1 ja äärettömän suhteessa – kun ääretön tarkoittaa kalsiumin kokonaismäärää ruuassa.

Tämä johtuu siitä, että elimistö säätelee kalsiumin sisäänottoa nollan ja (teoriassa) sadan prosentin välillä elimistön tarpeen mukaan; jokaiselle on luukakka tuttu, jolloin kalsiumia ja muita mineraaleja ei ole imeytetty aivan riippumatta fosforin määrästä. Kalsium ei piittaa fosforin määrästä, se piittaa elimistön kalsiumin tarpeesta. Se siitä.

Koska olet muuten viimeksi laskenut oman kalsiumin ja fosforin saantisi? Ca/P-teorian mukaan se on vakio kaikilla nisäkkäillä, myös ihmisillä. Silti osteoporoosi ei iske pielessä olevan Ca/P-suhteen takia, vaan mm. kalsiumin vajaasaannin takia.

Kuivamuonien kalsium/fosfori-suhde on aina automaattisesti oikein, kun ruokaan lisätään noin kolminkertainen määrä kalsiumia tarpeeseen nähden aivan riippumatta suositusannoksista. Kannattaa muistaa, että Ca/P lasketaan säkissä olevista kalsiumin ja fosforin prosenttimääristä – ei koiran tarpeesta.

Jos 30 kg koiralle annetaan 800 g (ihmislaatuista, koska Fineli) 17 % rasvalla olevaa naudanjauhelihaa, niin koira saa fosforia 1400 mg ja kalsiumia 9 mg. Kun joukkoon laitetaan kalsiumia 130 mg/kgME mukaan ilman imeytymisvaraa kalsiumkarbonaattina (tunnetaan myös nimellä rehukalkki), niin koira ei saa lisästään fosforia, mutta kalsiumia annetaan 1700 mg. Silloin Ca/P suhde on noin 1,2:1.

Mutta jos kalsium tuplataan kalsiumkarbonaatin oletetun 40 % imeytymisen takia, kuten koirien raakaruokinnassa yleisesti tehdään, niin suhde onkin 2,4:1 ja koiran pitäisi, jos ei kuolla, niin ainakin sairastua tai kehittää vakavia puutostiloja ja kasvuhäiriöitä. Mutta vaikka tasapaino on rikottu, niin koira itseasiassa voikin paremmin.

Aidosti tasapaino koirien ruokinnassa tarkoittaa yhden ravintoaineen saannin ja tarpeen tasapainoa, ei ravintoaineiden keskinäisten määrien suhteita. Markkinoinnissa tasapaino taasen ei tarkoita mitään muuta kuin ruuassa tai lisässä olevien eri ravintoaineiden määriä – eli se ei tarkoita mitään.

Ruuan proteiinien ja rasvojen määrillä on tasapaino. Minulle ei ole koskaan selvinnyt, että onko oikea tasapaino

• 24/10
• 30/20
• 32/34
• 40/17

tai jotain ihan muuta mitä kukakin valmistaja on sattunut sekoittamaan.

Lihoissa tasapaino on vielä mystisempää, sillä niin kauan kun ei syötetä silavaa lihana, tai jatketa ruokaa sidekudoksella, niin proteiinimäärä on muutaman prosenttiyksikön tarkkuudella koko ajan käytännössä sama, mutta rasva vaihtelee märkäpainossa 4 – 40 prosentin akselilla – veden määrä vaihtelee.

Eräs B-vitamiinituote sanoo, että sen sisältämät B-vitamiinit ovat oikeissa suhteissa. Siinä on

• B1-vitamiinia (tiamiini) 1666 mg/ml, tarve on 74 µg/kgME
• B6-vitamiinia (pyridoksiin) 533 µg/ml, tarve on 49 µg/kgME
• B12-vitamiinia (kobalamiini) 3,5 µg/ml, tarve on 1,15 µg/kgME

Koiran tarpeissa B1:B6:B12 on 1:1,5:42. Tuotteessa samat suhteet ovat 1:3,1:152. Ei noilla ole keskenään mitään yhteistä. Mutta ehkä mainostettu oikea suhde onkin millitran yliannos suhteessa koiran tarpeeseen. Mutta sehän ei tarkoita yhtään mitään.

Mineraaleissa voidaan vetää joitain teoreettisia rajalinjoja, että kalsiumista imeytyy 40 prosenttia ja sinkistä 5 %, mutta nekään eivät ole vakioita, vaan tilanteita määrätyllä yhdisteellä määrätyssä ruuan koostumuksella oletetussa sen hetkisessä elimistön tarpeessa.

Vitamiinien imeytymistä ei suuremmin säädellä, ja ne imeytyvät käytännössä 100 prosenttisesti, jos vaan niitä sisältävä ruoka sulaa, joten yliannostamisessa ei ole mitään mieltä. Edes sellaista tilannetta ei ole, jossa jollain B12-vitamiinin ”kulutusasteella” tarvittaisiin niin ja niin paljon enemmän B6:tta ja B1:ttä – ei sellaista ole.

B-vitamiinin valmistaja ja myyjä siten valehtelivat, kun mainostavat jotain oikeaa tasapainoa.

Hyvä puoli on siinä, että aivan jokainen valmistaja ja kauppias, jotka mainostavat muuta tasapainoa kuin jo mainittu ruuan tarjoama täytyy olla vähintään koiran oletettu tarve, valehtelee. Heitä on aika paljon, muuten.

Älä mieti suhteita muualla kuin omassa elämässä muiden kanssa. Ruokinnan ja ravitsemuksen suhteilla ei ole merkitystä. Mieti jokaisen aineen saantia grammoissa erillisinä aineina. Se on ainoa asia, jolla on merkitystä.