Säännönmukaisesti törmää salmonellaan argumenttina koiran raakaruokinnan riskeistä. On hienoa, että suomalaiset tiedostavat elintarvikehygienian ruotsalaisia paremmin, jotka sairastuvat joukkottain ruokamyrkytyksiin. Salmonella ei ole kuitenkaan riski, eikä sellaisenaan kelpaa argumentiksi suuntaan tai toiseen. Ainakaan se ei ole riski koiralle, pääsääntöisesti, mutta omistajalle ehkä. Sitä ei kuitenklaan voida sälyttää raakaruokinnan niskoille vain siksi, että syötetään kanamunia ja broileria muodossa tai toisessa. Tartuntariski on loppujen lopuksi aivan sama syötetäänkö teollista vai raakaa, sillä ongelmakohta ei ole alkutuotannossa, vaan lopputuotteen käsittelyssä. Onneksi – tänä päivänä – salmonella voidaan sijoittaa kategoriaan teoreettiset riskit.

Salmonellaa pidetään suurena uhkana, vaikka se ei sitä itseasiassa edes ole. Salmonella-bakteereja tunnetaan lähemmäs 2500 erilaista serotyyppiä ja se on omalla tavallaan melkein kuin tyypillinen suolistobakteeri. Salmonellaa pelätään kahdesta syystä. Historiansa takia, koska S. Typhi saattaa aiheuttaa lavantautia, ja koska salmonella-tartunnat näkyvät useimmiten isoina joukkosairastumisina. Vuoteen 1987 asti salmonella oli tartuntatautilaissa yleisvaarallinen tartuntatauti, aiheutti työstä pidättäminen ja esim S. Typhi-tartunnassa pakollinen sairaalaan joutuminen. Olin itse aikoinaan 80-luvun puolessa välissä kaksi kuukautta sairaalassa akuutin (ja häijyn) viikon ripulin jälkeen terveenä odottamassa kolmea peräkkäistä negatiivista salmonellanäytettä nimenomaan S. Typhin takia. Salmonella ei kuitenkaan edes tartu mitenkään helposti ja vaatii käytännössä saastumisen ulosteiden kautta, leviämistienä on aina ravinto. Pisaratartuntana se ei leviä. Käsihygienia on paras tapa estää salmonellan leviäminen.

Lääkitystä ei anneta

Salmonellaan ei ole olemassa kunnollista lääkitystä, niin bakteeri kuin onkin. Toki antibiootteja käytetään, mutta harvoin ja ainoastaan silloin, jos salmonella on aiheuttanut yleistulehduksen, kyseessä on muutoin sairas ihminen tai kuuluu riskiryhmiin (hyvin nuoret, erittäin vanhat). Syitä on kolme.

• Akuutti ripulivaihe menee yleensä ohi itsestään kohtuullisen nopeasti.
• Salmonella tarttuu ihmisestä toiseen erittäin huonosti, jos jätetään ulosteet rauhaan
• Salmonellabakteerit ovat muuntautumiskykyisiä, joten resistenttien kantojen pelossa antibioottien käyttö rajoitetaan

Siksi oli lupaavaa, että ollaan ehkä löydetty tapa hoitaa salmonellaa ilman antibiootteja. Toki tuo on asioiden edelle menemistä, koska kyseessä on vasta mahdollinen tapa hoitaa salmonellatartuntaa, ja siitä on vielä pitkä matka lääkkeeseen.

Kyseessä on salmonellabakteerin näännyttäminen nälkään. Suurin osa muista bakteereista suolistossa on, jo ei aivan kaikkiruokaisia, niin melkein ainakin. Niillä on useita tapoja hankkia itselleen energiaa. Salmonellabakteeri on lähes riippuvainen vain yhdestä: fruktoosi-asparagiinista. Kyseessä on sokerin ja aminohapon yhdiste, jolla ei ole mitään käyttöä ja jota mikään muu elävä ei käytä (eikä kykene käyttämään) ravinnokseen. Paitsi salmonella. Tutkimuksen mukaan salmonellamäärät romahtivat, kun fruktoosi-asparagiini poistettiin niiltä (Ali ym. 2014¹). Toinen tapa yrittää estää salmonellaa saamasta ravintoa, on estää yksi sillä olevasta viidestä geenistä, jotka mahdollistavat fruktoosi-asparagiinin käytön. Aika näyttää saadaanko salmonellan hoitoon täsmälääke.

Salmonellaturvallisuuden huippumaa

Suomessa on (oli?) hieman enemmän salmonellatartuntoja kuin muissa länsimaissa. Kyse ei ole niinkään kehnosta elintarvikehygieniasta tai broilertuotannon syntitaakasta, vaan useimmiten kyseessä on tuliainen ulkomaan matkoilta. Linnut ovat toinen riskitekijä, niin villit kuin kasvatetutkin. Mutta mitä tehokasvatetumpi siivellinen, niin sitä harvemmin salmonellaa pääsee kuluttajalle asti – kiitos valvonnan. Tuota ei missään nimessä saa pitää perusteluna tehokanaloiden puolesta, mutta kannattaa pitää mielessä, kun tyhjentää lintulaudan. Koirille ostetuissa broilerin siivissä tai kanamassassa tuskin salmonellaa on, lintulaudalla kylläkin.

Neljä asiaa suojaa koiria salmonellalta:

• salmonella on herkkä happamalle ja emäksiselle, yli pH 10 ja alle 4 tappaa sen. Salmonellabakteerin on siis vaikea selvitä hengissä koiran noin pH 2 vatsahapoista
• salmonellaa tarvitaan noin 100 000 bakteeria, ennen kuin se ”kykenee aktivoitumaan” ja tarttumaan. Koiran lyhyt suolisto vaikeuttaa salmonellabakteerin jakautumista, koska se joutuu taistelemaan samoista suolen pinnan reseptoreista normiflooran kuten E. Colin kanssa.
• salmonella ei kestä lämpöä ja valmistus tappaa sen. Kun linnulla noudattaa +75°C ja muulle lihalle 70°C sisälämpötilaa, niin on suojassa. Mutta sinänsä huvittavaa, että medium tai raw -pihvi ei ole kenellekään ongelma, mutta koirien lihoissa kylläkin. Kuumentaminen ei tietenkään auta raakaruokkijoita, mutta ehkä hivenen lohduttaa se, että hyvä käsihygienia ja valmistuslinjan puhtaus ajaa saman asian.
• tuotannon valvonta on erittäin tehokasta ja jos broilerista löytyy salmonellaa, niin koko erä joutuu kypsennettävien joukkoon.
• pakastaminen ei tapa, vähennä tai heikennä salmonellaa

Se, että koiran ei helpolla sairastu salmonellaan, ei tarkoita etteikö koira voisi sairastua. Kyllä se voi. On sairastunutkin. Joskus siihen jopa kuollaan, olkoonkin että se on enemmänkin nuorten pikkupentujen ja kroonikkovanhusten riski. Raakaruokinnan välttäminen salmonellariskin takia on toki perusteltua, mutta maailma ei ole turvallinen ja täydellinen paikka. Täällä sairastutaan ja kuollaan. Kysymys onkin enemmän riskianalyysistä. Niin kauan kun elintarvikevalvonta toimii, kotimaisessa tuotannossa on erittäin harvoin salmonellaa ja kun on, niin se saadaan kiinni, ihmistartunnat tulevat kun tartunnan saanut kokki vääntää sadalle kutsuvieraalle kylmän majoneesin ja kunnan koiratarhasta saa suuremmalla todennäköisyydellä parvo-tartunnan, niin minä syötän lihat raakana. Myös broilerin.

Riskianalyysissä kannattaa myös muistaa, että vaikka koira ei sairastuisikaan, niin se voi tartuttaa. Meillä on myös viljakäärmeitä. Niillä on luonnostaankin aika usein salmonellaa. Käsien pesu on rutiinia terraariossa käynnin jälkeen – samalla tapaa kädet pestään ruokinnan jälkeen. Se siitäkin riskistä.

Mutta kannattaako salmonellan suhteen menettää yöunensa? Lainataan Eviran sivuilta:

Salmonellan esiintyvyyttä kaupan broilereissa on lisäksi tutkittu erillisinä tutkimushankkeina vuosina 2000 ja 2004, jolloin salmonellaa ei todettu lainkaan. Vuosina 2005 -2008 tutkituista lihaleikkaamoista otetuista kotimaisista broilerilihanäytteistä ei löytynyt salmonellaa. Vuonna 2008 tutkituista lihaleikkaamoista otetuista kotimaisista sianlihanäytteistä ei löytynyt salmonellaa. Kuntien valvontaviranomaisten vuonna 2007-2008 vähittäismyynnistä ja teollisuudesta ottamista naudanlihanäytteistä ei löytynyt salmonellaa.

Suomen kansallinen salmonellavalvontaohjelma kattaa sekä munantuotanto- että lihasiipikarjan säännöllisine näytteenottoineen. Broilereissa ja kalkkunoissa on ohjelman toiminta-ajan eli vuodesta 1995 lähtien toteutunut vuosittainen tavoite alle 1 prosentin salmonellaesiintyvyydestä. Ainoan poikkeuksen ohjelman aloitusvuonna todettujen 80 salmonellaeristyksen jälkeen muodosti vuoden 1999 hautomoperäiset tartunnat, jolloin esiintyvyys oli 2,2 prosenttia (64 broilerparvea).Viime vuonna [2009] salmonella eristettiin kolmelta broilertilalta ja yhdestä kalkkunakasvattamosta.

Tänä vuonna [2010] Salmonella Montevideo on todettu toistaiseksi kuudella broilertilalla. Todetut salmonellatyypit ovat olleet erilaisia kuin aiemmin tänä vuonna todetut munintakanojen tyypit. Sekä rehuja että hautomonäytteitä on tutkittu tartuntalähteen selvittämiseksi, mutta toistaiseksi tartuntalähdettä ei ole löydetty.

Yhdeltä kalkkunatilalta on löytynyt Salmonella Tennessee.

Lainsäädännön mukaisesti salmonellatartunnan saaneet parvet teollisuus käyttää kuumennettaviin tuotteisiin tai ne hävitetään.

Se siitä unettomuudesta.

Silloin tällöin linnuista salmonellaa kuitenkin löytyy. Ei sitä saada koskaan täysin poistettua. Silloin koko erä siirtyy teurastuksen viimeiseksi eräksi ja kaikki linnut menevät kypsennetäviin tuotteisiin. Niistä ei siis tehdä jotain outoa eläinlaatuista massaa. Jos salmonellaa on löytynyt kananmunista, niin koko erä menee pastörointiin. Tai munalasti tuhotaan, riippuen tarpeesta.

Vaikka raakaruokintaa ”syyllistetäänkin” salmonellan puitteissa, niin siitäkään ei päästä yli eikä ympäri, että salmonellaa on löydetty – silloin harvoin kun löydetään – nimenomaan teollisista tuotteista. Rehuista salmonellaa ei ole tavattu, mutta satunnaisesti menee muita sivutuotteita, kuten siankorvia, tuhottavaksi salmonellan takia. Ne ovat aina olleet tuontitavaraa.

Maallikkoihin ja harrastajiin ei kannata luottaa. Mutta voimmeko luottaa viranomaiseen? Lainataan taas kerran Eviraa:

Koiran ruokinta kypsentämättömillä rehuilla on turvallista, jos raaka-aineet ovat laadukkaita ja ne hankitaan luotettavalta myyjältä sekä niiden käsittelyssä noudatetaan hyvää hygieniaa.

Aina joskus kuitenkin

Juuri kun pääsin selittämästä, että salmonella ei ole ongelma, niin Hesari uutisoi Lidlin vetävän naudanlihaa pois markkinoilta salmonellan takia (vuonna 2010). Olen saanut siitä hivenen kuittailua, ohi pöytäkirjojen, No, ajoitus tuolle uutiselle oli kylläkin hyvä. Hyvää on myös sekin, että uutinen kertoo meille parikin asiaa. Ensimmäisen, että kyseessä oli aivan toiselta mantereelta tullut erä. Toiseksi, kyseessä ole ihmisten ruoka, ei eläinten rehu. Kolmanneksi, että valvonta pelaa.

Valvontaa pyörittää Suomessa siis Evira. Euroopan sisällä taasen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. Sama elin, joka taklaa tällä hetkellä oikein urakalla katteettomia terveysväitteitä. Pre- ja probiootit jugurteissa ovat saaneet oikein kunnolla nokkiinsa, ja aivan syystä. Toivottavasti jossain vaiheessa herätään myös eläintenrehuihin ja niiden katteettomiin lupauksiin, anteeksi: tutkimuksiin perustuviin väittämiin.

Keväällä 2009 Suomen kananmunatuotantoa raiskasi salmonella. Taas kiitos valvonnan, ongelma rajoittui munintakanaloihin, mutta paljon meni hyvää munaa haaskuun. Varsinkin kun tuotanto laski myös koska siirryttiin eettisempiin tapoihin tuottaa munia. Syytä onkin, koska suuret teollisuusmunimot ovat hirveitä laitoksia, mutta seuraus kannattaa kuitenkin muistaa. Luomuviljely on hieno ja kannatettava asia, mutta muistetaan kuitenkin, että viimeksi kun Suomessa ravinto tuotettiin luomuna, niin täällä kuoltiin säännönmukaisesti nälkään – vain about viidenneksellä nykyasukasmäärästä. Minä en osaa ratkaista tuota yhtälöä. Toivottavasti joku kykenee. Ilman joukkomurhia.

Suomessa tuotetaan kaikesta huolimatta puhdasta ruokaa. Tai en minä ravinnon puhtaudesta mitään tiedä, mutta ei siitä tartuntatauteihin sairastu. Kananmunien salmonella on yksi tällainen. Koska Suomessa valvonta pelaa, ja koska muualla maailmassa se ei pelaa yhtä hyvin, niin Suomella täytyy olla mahdollisuus kovempiin kontrolleihin tuontiruuan suhteen. Mutta koska luulo ei ole tiedon väärtti, niin perusteet on tutkittava. Suomessa on aina (paitsi 2009 rehun kautta levinnyt munasalmonella) päästy salmonellatartunnoissa tuotannon puolella alle yhden prosentin tason, mutta muu Eurooppa ei. Siksi EFSA:n perusteella Suomen tiukempi seula on perusteltua: tuontimunat ovat riski.

Tämäkin kannattaa lukea: EFSA julkaisi raportin kampylobakteerin ja salmonellan esiintyvyydestä broilereissa EU:ssa

Ei salmonellaa, ja Euroopan alhaisimmat määrät kampylobakteeria. Jos minä uskallan syödä broileria, niin uskaltavat koiratkin.

2014 Mush

Mushin omavalvonta sai kiinni yhdestä heidän tuotteestaan salmonellaa, ja tehtiin takaisinveto. Mushin mukaan Snellmanin toimittama raaka-aineerä oli puhdas, joten mysteeriksi jää mistä salmonella oli tuote-erään päässyt. Kyseessä oli ensimmäinen  salmonellatapaus aikoihin, ja koirien rehuissa vielä pidempään aikaan.

1. Mohamed M. Ali, David L. Newsom, Juan F. González, Anice Sabag-Daigle, Christopher Stahl, Brandi Steidley, Judith Dubena, Jessica L. Dyszel, Jenee N. Smith, Yakhya Dieye, Razvan Arsenescu, Prosper N. Boyaka, Steven Krakowka, Tony Romeo, Edward J. Behrman, Peter White, Brian M. M. Ahmer. Fructose-Asparagine Is a Primary Nutrient during Growth of Salmonella in the Inflamed Intestine. PLoS Pathogens, 2014; 10 (6): e1004209 DOI: 10.1371/journal.ppat.1004209[↩]