Sinkki on ehdottoman tärkeä mineraali ja huomattavan vaikea saada ruuasta riittäviä määriä. Tilannetta ei helpota yhtään sekään, että se imeytyy niin huonosti. Onneksi maailmassa on lisäravinteita, joilla täydentää koiran (ja omaa) ruokavaliota. Valitettavasti läheskään kaikki lisäravinnevalmistajat eivät kerro mikä on vaikuttavan aineen pitoisuus, vaan ratsastavat yhdisteen määrällä. Useimmiten vaikuttavaa ainetta on alle puolet tai vähemmän yhdisteessä. Tämä kikkailu ei niinkään näy Suomen markkinoilla, mutta isossa maailmassa siihen törmää. Siksi kannattaa aina varmistaa paljonko aidosti saa.
Postauksen ainoa merkitys on toimia muistilistana kuinka paljon painosta eri yhdisteissä sinkkiä aidosti on.
- sinkkisitraatti: 34 %
- sinkkisulfaatti: 22 %
- sinkkiglukonaatti: 13 %
- sinkkipikolinaatti: 20 %
- sinkkimonometioniini: 21 %
- sinkkioksidi: 80 %
Lisäksi usein ilmoitetaan sinkkikelaatti sinkin lähteeksi. Siinä voi olla varsinaista sinkkiä lähes mitä tahansa, koska kelaatti itsessään ei ole mikään aine. Se tarkoittaa, että sinkki on eräällä tavalla paketoitu johonkin, kuten vaikka glukonaattiin, pikolinaattiin tai metioniiniin. Sinkin määrä siis tiedetään yhdisteessä vasta kun tiedetään mihin se on kelatoitu, ja sitä ei läheskään aina kerrota. Tietysti voi käyttää ranneravistusmittaa 15 %, mutta se ei ole tarkka.
Lisäksi on muistettava, että nuo prosentit kertovat vain sinkin määrän yhdisteessä. Jotta voisi miettiä hyötyä, niin on huomioitava myös imeytyminen ja bioaktiivisuus. Jos otetaan 50 mg sinkkioksidia, niin siitä hyödynnetään luokkaa 2 mg. Samasta määrästä pikolinaattia voitaisiin hyötyä sama 2 mg, vaikka sinkin pitoisuus on alempi, sillä se on ”sulavampaa”. Aito ero tulisi siinä, että vatsa sietää pikolinaattia paremmin, koska siinä on sinkkiä kokonaismääränä vähemmän, josta imeytetään enemmän.
Ihmisillä sinkin imeytyminen ilmoitetaan yhden tutkimuksen perusteella1
- sinkkisitraatti: 61,3 % (56,6 – 71,0)
- sinkkiglukonaatti: 60,9 (50,6- 71,7)
- sinkkioksidi: 49,9
Valitettavasti todellisuus ei ole aivan näin ruusuinen, koska sinkin imeytymiseen vaikuttaa niin moni muukin asia, kuten vaikka kuidun määrä. Mutta suuntalinja on silti tuo. Se, että sinkkipikolinaattia pidetään usein muita huomattavasti tehokkaampana tai sinkkisitraattia plaseboon verrattavana, perustuu hyvin pitkälle 70- ja 80-luvuilla tehtyihin kokeisiin, jossa tutkittiin hiirien ja rottien nopeutta siirtää sinkki sekä sinkin varastoitumista mm. hiuksiin. Nykyään tiedetään, että jyrsijöiden ruuansulatus eroaa tuolta osin huomattavasti ihmisistä (ja samoilla perusteilla myös koirista) sekä hiusten kertymät eivät ole millään mittarilla luotettava tapa mitata imeytymistä, hyödyntämistä tai varastoitumista..
Jos otetaan esimerkiksi koiramaailmassa ”vahvimpana” sinkkinä pidetty HD Nutrazinc (myynnissä verkkokaupoissa, googleta), niin grammassa on silloin 130 mg sinkkiä, joten saadaksesi 25 mg sinkkiä, tarvitaan 0,2 grammaa jauhoa – kyllä, se on aika vähän annostella.
SInkin imeytymisestä, hyödyntämisestä ja biosaatavuudesta löydät lisää sinkin perusartikkelista.
