Koiramaailmassa soijaa on vältelty pitkään, eikä yksikään itseään vakavasti otettavana pitävä ruuan- tai lisänvalmistaja tarjoa sitä koirille – ainakaan niin, että sitä nimenomaan mainostettiin. Valmistusainelistojen häntäpäästä sitä kylläkin aina silloin tällöin löytää. Kuluttajia on valistettu riittämiin soijan haitallisuudesta.
Soijassa on kuitenkin kasvimaailmasta ainoana kaikkia välttämättömiä aminohappoja, siltä osin se on täysin verrattavissa eläinproteiineihin. Koska kustannustehokkuus on elämän realiteetti koiranruokamarkkinoillakin, niin on jossain määrin harmi, että soijaan on lyöty negatiivinen leima. Se olisi nimittäin halvin ja ehdottomasti paras tapa paikata lihapuutteesta ”kärsiviä” kuivamuonia.
Suurin syy miksi soijaa on pelätty, on sen sisältämät fytoestrogeenit, kuten isoflavonit. Ne ovat yhdisteitä, jotka tarttuvat samoihin reseptoreihin kuin estrogeeni. Suolistossa fytoestrogeenit muuntuvat bakteerien avulla elimistön omaa estrogeeniä muistuttavaan muotoon, joilla on lievästi estrogeenin tapainen vaikutus. Rottatutkimuksissa ollaan saatu viitteitä, että lisänä saatu soija vaikuttaisi negatiivisesti hedelmällisyyteen ja sukupuolihormonien tuotantoon. Tällä perusteella on sitten soija julistettu pannaan. On kuitenkin syytä muistaa, että rottakokeet tehtiin kymmenkertaisilla annoksilla verrattuna normaalisti ravinnosta saataviin tai edes lisäravinteena annettuihin määriin. Lisäksi on esitetty, että herkkyys fytoestrogeeneille olisi geneettistä.
2009 kerrottiin painossa olevasta meta-analyysistä, joka vapauttaisi soijan pannastaan. Meta-analyysiin sisällytettiin viisitoista kontrolloitua ihmistutkimusta ja tarkasteltiin erityisesti soijaproteiinin tai soijan sisältämien isoflavonien vaikutuksia sukupuolihormoneihin. Seerumista mitattavia suureita olivat seerumin testosteroni, vapaa biologisesti aktiivinen testosteroni, sukupuolihormoneja sitova proteiini SHBG ja ns. vapaita androgeenejä kuvaavaan indeksi (FAI). Meta-analyysin tuloksena soijaproteiinin tai isoflavonien saannilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta sukupuolihormonipitoisuuksiin, riippumatta tilastollisesta mallista. Tutkimustulosten perusteella säännöllinen mutta kohtuullinen soijaperäisten ainesosien saanti on turvallinen tapa rakentaa terveyttä edistävä ja liikkujan tavoitteita tukeva ruokavalio.
Soija ei edes ole ainoa fytoestrogeenien lähde. Niitä saadaan esim. kasviksista, hedelmistä, marjoista ja täysjyväviljasta. Olen usein törmännyt nimenomaan raakaruokkijoiden arvosteluun soijaa vastaan ja yhtenä argumenttina on ollut nimenomaan fytoestrogeenit. Tuo argumentti kaatuu samalla hetkellä kun koiralle tehdään kasvissoseita.
Fytoestrogeenien vaikutusten takia on väitetty niiden lisäävän naisilla rintasyöpäriskiä. Ongelma on vain siinä, että paljon soijaa käyttävissä maissa ei ole enemmän rintasyöpää. Tutkimuksia löytyy jokaiseen suuntaan. Toisten mukaan soija lisää riskiä, toisten mukaan sillä ei ole merkitystä ja loput väittävät soijan vähentävän rintasyöpäriskiä. Kaiken kaikkiaan fytoestrogeenien (ja soijan) vaikutusta ihmisten hormonitoimintaan on tutkittu erittäin vähän. Ja koirista ei kukaan tiedä yhtään mitään.
Kun koiramaailma sai ensimmäiset allergikkonsa, niin syypää oli heti soija. Nykyään se on vehnä, riisi, nauta, sika tai ikuinen kestosuosikki varastopunkki. Jos joku toisi markkinoille hypoallergiaruuan, joka perustuisi soijalle, niin suosio olisi luultavasti taattu – eikä kukaan olisi sille allerginen. Pelkästään siksi, että soijaruuista on niin paljon aikaa, eikä nykyinen omistajasukupolvi ole siihen tutustunut. Ainoa, jossa soijaan 2000-luvulla koirien ruokinnassa enää törmää, on lisäravinteena myytävä lesitiini.
Urheileva koira ei nimenomaan tarvitse soijalisää, eikä tavallinen, terve kotikoira koskaan. Aminohappolisänä toimii hera paremmin. Mutta soija saattaisi olla harkitsemisen arvoinen silloin, kun koira ei syystä tai toisesta voi syödä lihaa ja on löydettävä joku muu korvaava ei-eläinperäinen valkuaislähde. Silloin soijaa kannattaa harkita sen käytännössä lihan tasolla olevan aminohappokoostumuksen takia.