Sterilointi tai sterilisointi ja kastraatio ovat alkaneet muuttumaan maan tavaksi samaan tahtiin kuin mitä nuoret eläinlääkärit opettavat toinen toisilleen yhdysvaltalaista ajattelutapaa ymmärtämättä USA:n ja Suomen eroja niin koirakannassa kuin koirien pidossa.

Omistajien mukavuuden takia tehtävät sukupuolihormonien poistamiset saavat omistajilta kannatusta hieman samasta syystä. Saadaan legitimisoitu eläinsuojelulain kieltämä tarpeeton kirurginen toimenpide siksi, että ajatus on myyty tohtori Polin (ja muiden tositv-eläinlääkärien myötä) ratkaisuksi aivan kaikkiin ongelmiin, varsinkin käytöspuolella: viedään pallit ja munasarjat.

Samaan tahtiin sterilointi-innon myötä on yleistynyt muutamat ruokintaperäiset ongelmat, joissa omistajat eivät hihku riemusta vakiovastauksestani: hittoako kajosit eläimen tärkeimpään aineenvaihduntaan vaikuttavaan hormonitoimintaan, ja eikö omat ongelmat e-pillereiden kanssa herättäneet mitään ajatuksia.

Se siitä. En luultavasti pysty muuttamaan yhdenkään omistajan kantaa ja unohtamaan peruuttamaton operaatio. Koirille tulee siitä ongelmia, ja ne eivät enää koskaan poistu. On siis keksittävä jotain muuta, ja se jokin muu on saada ihmiset ymmärtämään yksi perusasia ja sen merkitys: nartuilla aineenvaihdunta hidastuu keskimäärin noin 20 % ja suurin osa ongelmista juontuu siitä.

Uroksilla on itseasiassa helpompaa, sillä vaikka testosteroni vahvimpana androgeenina (miessukupuolihormonina) määrää uroksen ominaisuudet, niin sen vaje on silti osittain paikattavissa elimistön puolella. Uroksista tulee siis vain einen narttumaisia. Nartuilla ongelma on vahvempi, koska mikään ei paikkaa estrogeenivajetta.

Joskus luulin, että vertaus siihen, että sterilaatio on sama kuin tehtäisiin vaihdevuodet, olisi ymmärrettävä. Sen jälkeen tajusin, että omistajat ovat niin nuoria, että heille vaihdevuodet on aivan yhtä etäinen ja käsittämätön asia kuin ylipäätään vanheneminen.

Eräs lillukanlehti.

Kun nartusta tehdään lisääntymiskyvytön, niin kumpaakin termiä on käytössä: sterilisaatio ja sterilaatio. Sen jälkeen meillä on sterilisoitu narttu tai steriloitu narttu, Aidosti kyseessä lienee sterilaatio, jonka jälkeen kotona on on lihomassa steriloitu narttu.

Joten sterilisaatio ja sterilisointi ovat hieman kuin gluteiini vastaan gluteeni, joista jälkimmäinen on oikein.

Itse käytän puheessa termiä sterilisoitu ja se lipsahtaa kirjoituksiinkin, koska olen siihen joskus kiljuuna vuotta sitten lapsena oppinut – aidosti sterilisoitu tarkoittaa, että on steriili, mm. bakteerit on poistettu. Pitäisi korjata tekstit, joskus. Puolustaudun sillä, että eläinlääkäritkin käyttävät molempia muotoja.

Aineenvaihdunta on moottorin nopeus

Aineenvaihdunnan nopeus määrää sen kuinka nopeasti elimistö tekee asioitaan. Muuttaa kaloreita läskiksi tai läskiä kaloreiksi, rakentaa uusia kudoksia, huoltaa niveliä tai tekee turkin. Yksi syy siihen muuten miksi niin usein sterkattujen turkin laatu muuttuu – aidosti aineenvaihdunnan nopeutta suurempi merkitys on kuitenkin hormonivajeella.

Aineenvaihdunta, sen teho sekä nopeus ovat vahvasti yksilökysymyksiä ja siksi aina puhutaankin keskiarvosta. Jollain muutosta ei näy, jollain hidastuminen on huomattavasti vahvempaa.

Aineenvaihdunnan nopeus vaikuttaa suoraan yhteen asiaa: kuinka paljon koira tarvitsee energiaa. Tämä johtuu siitä, että mitään ei tehdä ilmaiseksi. Se, että turkkikoiralla on kaljua suurempi energiantarve (jos ei palella) johtuu nimenomaan työstä. Ei turkin karvassa ole energiaa piilotettuna, vaan karvan valmistaminen vaatii työtä, joka vaatii energiaa, joka saadaan ruuasta. Siksi nopean aineenvaihdunnan koirat eivät meinaa lihoa millään ja hitaan aineenvaihdunnan omaavat lihovat jo nähdessään ruokaa – aivan sama pätee ihmisissäkin.

Kerrataan taas: läpipaskolla ei ole nopea aineenvaihdunta, vaan sillä on huono ruuansulatus. Aineenvaihdunnassa ainetta muutetaan toiseksi, kuten läskiä kaloreiksi tai maksa tekee amino- ja rasvahapoista sokeria. Tai pentu rakentaa itselleen luuston ja lihakset. Ruuansulatus sen sijaan pilkkoo ruoka-aineet pienemmiksi, jotta ne saataisiin suoliston läpi jonnekin, jossa aineenvaihdunta – kuten maksa – pääsee tekemään töitään.

Steriloiduilla nartuilla tätä nopeutta on hidastettu. Niiden elimistö ei siis enää toimi samoilla kierroksilla, vaan eräällä tavalla säästöliekillä, jonka takia suurempi osuus ruuan kaloreista säästyy läskiin varastoitavaksi; koira lihoo.

Aidosti aineenvaihdunta ei ole hidastunut 20 %, vaikka niin koko ajan sanotaan. Nartun energiantarve on pienentynyt 20 % – tuo on hieman eri asia, ja vain yksi esimerkki niistä yksinkertaistuksista ja mutkien oikomisista, joita koiramaailmassa tehdään ja jotka muuttuvat todellisiksi väittämiksi.

Jos 20 kg nartun perusenergiantarve on 550 kJ/kgME, niin se tarvitsee ruuastaan laskennallisia kaloreita 5201 kJ eli 5,2 MJ. Narttu steriloidaan ja sen energiantarve onkin enää 4160 eli 4,16 MJ. Noin megajoule hävisi eläinlääkärin leikkauspöydällä.

Megajoule tarkoittaa ruokana vaikka

• 17 % rasvalla jauhelihaa hieman yli 100 g
• keskirasvaisella kuivamuonalla hieman alle 100 g

Muistisääntönä: sterkattu 20 kg narttu tarvitsee päivässä n 2 dl vähemmän ruokaa.

Vähemmän ruokaa on vähemmän kaikkea

Leikitään numeroiden kanssa kahdella ruokinnalla.

Laitoin kaksi erilaista ruokintaa laajentaakseni ymmärrystä siitä miksi koirien ruokintoja ei voida laskea excel-pohjalle, vaikka moni niitä myykin. Kuivamuonan annostus on erään valmistajan säkkisuositus ja sen antama energia on vain 70 prosenttia siitä mitä NRC sanoo perustarpeeksi. Kun saman ruuan annostus lasketaan NRC:n mukaan, niin sterkkauksen 20 % energialeikkauksenkin jälkeen oltaisiin NRC:n määrissä isommassa ruoka-annoksessa kuin mitä kuivamuonavalmistaja suositteli normaaliannokseksi.

Lihan annostus taasen on aika tyypillisen toteutuneen ruokinnan mukainen, ja se on käytännössä tismalleen sama kuin NRC:n 550 kJ/kgME oletus (vaikka sitä ei lihoissa saisikaan käyttää, mutta jätetään se nyt syrjään).

Aina täytyy muistaa kaksi asiaa:

• säkkisuositukset ovat ihan mitä sattuu
• ruuan vähentämisen lopputulos riippuu sitä paljonko koira syö, ei valmistajasta tai NRC:stä

Luvut kuitenkin paljastavat sen selviön, minkä takia

• kuivamuonilla ongelmana on mm. turkki, mutta paino saadaan helpommin kuriin
• lihapohjaisessa ruokinnassa ongelmana on kehno laihtuminen, mutta turkki pysyy parempana
• 50/50-ruokinnassa on vaikea saada laihtumaan ja turkkikin tipahtaa

Tämä on asia, joka niin usein unohdetaan: kun annetaan vähemmän ruokaa, niin annetaan vähemmän kaikkea.

Korjausliikkeet

Jos unohdetaan steriloinnin (ja kastraation) hormonivajeista johtuvat ongelmat, koska niille ei voi mitään, niin korjaavat liikeet ovat jo ilmiselviä:

• leikataan rasvaa, ehkä hiilihydraatteja, mutta kaikkia muita annetaan enemmän; määrät eivät ainakaan saa laskea

Ongelma on siinä, että ruokaa annetaan kuin omistaisi 10 – 15 kiloisen koiran, mutta koiran tarpeet energiaa lukuunottamatta ovat kuitenkin edelleen 20 kiloisen tarpeet. Raakaruokinnassa tämä ei ole niinkään ongelma, koska lisät on opittu antamaan painon mukaan. Kuivamuonilla ollaankin ongelmissa, koska suojaravintoaineiden saanti on täysin sidottu syötyihin grammoihin ja kun ne laskevat, niin aivan kaiken saanti laskee.

Ollaan tilanteessa, että kuivamuonaa syövälle steriloidulle nartulle on pakko antaa lisäravinteet purkista, vaikka se onkin syövinään täysravintoa.

Kyllä, sama ongelma koskee ylipäätään aivan kaikki laihduttavia. Eroa ei ole.

Syötä nuortakin kuin eläkeläistä

Se, että aineenvaihdunta on hidastunut, on tehnyt steriloidusta/kastroidusta kertaheitolla vanhuksen. On aivan se ja sama kuinka pentumainen koira on (jota käyttäytymistä sukupuolihormonien poistaminen entisestään lisää) tai mikä sen kalenteri-ikä on, niin sen elimistö toimii yhtä hitaasti ja sen takia kehnolla teholla kuin harmaantuneen eläkeläisen.

Se tarkoittaa, että samaan tahtiin rasvan vähentämisen kanssa pitää proteiinien nousta. Ja sitä ei yleensä tehdä, koska se tarkoittaisi joko raaka-aineiden muuttamista tai lisäravinneproteiinien käyttöä.

Usein turkkiongelmissa murehditaan sinkkiä. Ymmärrettävää, koska ruokinnasta on leikattu kaikki muu ihoon ja karvaan paljon oleellisemmin liittyvät asiat, joten jäljelle jää vain sinkki. Tietysti sinkkiin on kiinnitettävä huomiota, mutta ei se ole oleellinen tekijä sterilaation jälkeisessä karvan ohenemisessa.

Oleellisia ovat:

• hormonitoiminta, joka on ikuisiksi ajoiksi menetetty, mutta joka ohjasi vahvasti turkin rakentamista ja kausivaihtumista; toki voi kokeilla melatoniinia
• proteiinit, joista iho ja karva rakennetaan ja jonka määrää on leikattu ruokamäärän vähentyessä; lisätään proteiinien saantia ja mielellään rikkipitoisten (MSM ei auta) eli lihaa ja elimiä
• rasva, josta on krooninen puutos, koska paino ei saa nousta; toki voi kokeilla kasviöljyjä, jotka muuttuvat kehnommin läskiksi
• A- ja E-vitamiini, joiden lisääminen on todella helppoa, kunhan oivaltaa kohonneen tarpeen

Onko paino aito ongelma?

Sterilaation jälkeiset ongelmat kulminoituvat hyvin vahvasti yhteen ja vain yhteen ulkoiseen tekijään: laihduttamiseen. Jos laihdutusta ei tehdä ja narttu (välillä myös uros) palautetaan edes suunnilleen edeltävään ruokintaan, niin ongelmat, jos eivät poistu, niin ainakin vähenevät.

Silloin täytyy miettiä ylipainon ongelmia. Koirilla kohtuullinen ylipaino

• ei aiheuta kakkostyypin diabetestä
• ei aiheuta metabolista oireyhtymää
• ei aiheuta sydän- ja verisuonitautien riskiä
• ei aiheuta nivelrikkoa

Ylipaino sen sijaan voi altistaa

• virtsanpidätysongelmille (joka on käsityksen mukaan suurin yksittäinen sterilaation jälkeinen lopetussyy, ja josta ei varoiteta tarpeeksi)
• munuaisongelmille (tai sitten syy on laihdutusruuat?)
• suolisto-ongelmille (taas, vai onko syy ruuassa?)
• mahdollisesti sydämen vajaatoiminnalle

Useimmiten ylipaino steriloidulla nartulla tai kastroidulla uroksella on vain esteettinen haitta. Minulle on aina ollut dilemma siinä, että jonkun 25 painoindeksin omistaja murehtii koiransa laskevasta vyötärölinjasta (kyllä, tiedän että ylilihavuuteen on ihmisillä monia syitä ja koiran laihduttaminen on helpompaa, mutta silti). Toisaalta, kosmeettinen haitta ohut turkki ja kaljut silmänynpäryksetkin ovat. Joten, elämä on valintoja täynnä, ja tämä on yksi sellainen.

Mutta yhteen kysymykseen kieltäydyn nykyään vastaamasta: paljonko kastroidulle urokselle täytyy antaa sinkkiä, että saadaan testosteroni nousemaan.