Tein eilen normaalia enemmän reisilihaksia rasittavaa työtä. Tänään ovat lihakset kipeät jopa sellaisista paikoista, joissa en tiennyt lihasta olevankaan. Kyse on rasituskivusta, jonka on uskottu johtuvan maitohaposta. Nykyään tiedetään, että oikeastaan mitään ei tiedetäkään, ja että syypää lieneekin lihassolun pinnalle kertyvä kaliumioni.
Yksi totuus ainakin pätee: no pain, no gain. Ihmisillä jaksaminen ja yrittäminen on tahdosta kiinni. Ainakin silloin, kun mennään väsymisen puolelle ja kipurajan yli. Urheilijoilla on useita kertoja tehty kokeita plasebolla, usein on käytetty hapetettua vettä, jonka väitettiin olevan uusi ihmeaine. Sitä juoneet pääsivät pidemmälle ja nopeammin. Tahto meni yli materian. Koiraa on kuitenkin aika turha yrittää psyykata. Greyhoundeissa toivotaan, että ajovietti vie voiton, eikä koira tajua mitään muuta mistään kuin juoksemisesta. Osa koirista alkaa silti himmailemaan loppua kohdin. Toki kyse on ihan rehellisestä väsymisestäkin, mutta usein myös korvien välistä. Kun askel alkaa painaa, niin juokseminen ei olekaan enää niin kivaa, eikä kaikkea anneta.
Rasituksesta johtuva lihaskipu johtuu aina yhdestä syystä. Ollaan ylitetty lihaksen voimavarat, käytetty energia loppuun. Kestäsyysurheilijat aerobisella suorituksellaan tuottavat vähemmän maitohappoa ja pystyvät jopa suorituksen aikana hieman rauhoittamalla menoa kasvattamaan uudestaan lihaksien ATP-määriä. Jos vain sydämen teho ja veren hapenkuljetuskyky riittävät, niin vauhtia voidaan pitää yllä todella pitkään. Greyhoundeilla ei tätä luksusta löydy. Kun energia loppuu, loppuu vauhtikin. Ja kun energia loppuu kunnolla, niin paikat ovat kipeinä.
Jos joku väittää, että hänen greyhoundillaan ei ole koskaan ollut rasituksen aiheuttamasta väsymisestä johtuvaa lihaskipua, niin koira ei ole koskaan juossut täysillä, treenari valehtee tai hän ei osaa lukea koiraansa. Takapään jäykkyys, varovainen askellus ja eräänlainen molemminpuolinen ontuminen ovat selviä merkkejä. Tuntuu hieman hölmöltä edes selittää näitä, koska ihan jokaisella on ainakin joskus ollut paikat hellinä. Siis urheilutyyppisen suorituksen jälkeen.
Ensiavuksi otetaan rauhallisemmin ja käydään kävelylenkillä. Se pumppaa maitohappoa pois lihaksista, muuttaa sitä paikoin jopa energiaksi ja estää lihasten jäykistymisen. Tuttua huttua palauttavana liikuntana – joka ei siis ole pelkästään kilpailupäivän erikoisuus.
Koiralta voidaan kuitenkin vähentää kipuilua. Se on helppoa ja kaupan päälle saadaan entistä nopeampi koira. Sitä kutsutaan treenaamiseksi. Nostetaan kuntoa ja nopeutta. Kun koiran fyysinen kunto kasvaa, lihakset kehittyvät ja elimistö mukautuu rasitukseen, niin kynnys kipuiluun nousee. Myös koiran kynnys reagoida kipuun nousee. Emme tiedä miksi, mutta koska mitä paremmassa kunnossa koira on, niin sitä enemmän ja kovemmalla temmolla se halustaan ja vapaaehtoisesti liikkuu, niin voitaisiin olettaa greyhoundin olevan ihmisurheilijoiden ja -kuntoilijoiden tapainen endorfiininarkkari. Liikunta lisää mielihyvää.
Kunnon kohottamisessa on toinenkin etu, nimenomaan maitohapon suhteen. Kukaan ei tiedä toimiiko tämä koirien suhteen, mutta en ymmärrä miksi niin ei olisi.
Kun tehdään hapetonta, anaerobista työtä – jota greyhoundin ratasuoritus, vedot jne. ovat – niin energian tuottamisen sivutuotteena saadaan maitohappoa, joka muuttuu lihaksissa laktaatiksi. Maitohappoa ja laktaattia kutsutaan yleisesti kuona-aineeksi (muutama maininta löytyy Katiskastakin), mutta sivutuote on parempi nimike. Näin siksi, että kun koira on fyysisesti hyvässä kunnossa ja nimenomaan sprintteriksi treenattu, niin laktaatti ei olekaan enää pelkästään haitaksi. Kun tehdään runsaasti lyhyitä, toistuvia ja rankkoja treenejä, niin elimistö oppii polttamaan laktaattia hapen avulla energiaksi. Intervallityyppinen harjoittelu – jota greyhound tekee tyypillisesti itse, jos sitä ei rajoiteta – tuottaa suunnattomasti laktaattia, jolloin lihakset oppivat myös hyödyntämään sitä. Oikeammin lihassolujen mitokondriot oppivat sen. Taas kerran esimerkki siitä, että kaikki kytkeytyvät kaikkeen. Aerobinen ja anaerobinen kulkevat käsi kädessä.
Tuo vaatii kuitenkin ensi alkuun kipua, koska heikolla fyysisellä kunnolla tuo ei toimi.
