Olen pitkään esittänyt yhtenä teesinä, että koirien suurin yksittäinen suoliston terveyttä ja närätystaipumusta parantava tekijä on rasitus sekä hyvä fyysinen kunto. Toki sen jälkeen kun ruokaremontti on tehty, mutta se on oleellisesti tekijä kuin maitohappobakteerien käyttö.

Väite pohjaa kahteen oletukseen. Ensimmäinen on liikunnan vaikutus ylipäätään elimistön toimintaan, mukaanlukien suoliston toiminta. Toinen on hieman samaa perua kuin koliikkilapsilla: rungon isot lihakset antavat tukea. On kolmaskin syy, maatiaisempi. Liikkuva koira ei piittaa, kun on muutakin tekemistä.

Närästävillä muuten ruokkiminen ulkoilun yhteydessä, tai juuri ennen ulkoilua, on auttanut monia. Tuossa ei niinkään ole kyse rasituksesta tai lihasvoimasta, vaan enemmänkin koiran asennosta. Ja nyt puhutaan kunnollisesta lenkistä, ei mistään kierretään-kortteli-pissatuksista. Ja ei, se ei altista kiertymille. Itseasiassa juurikin päinvastoin.

Sekään ei ole ihmelääke, vaan yksi työkalu monien joukossa. Vaikka aikajakso on esimerkiksi refluksikoirille liian lyhyt, niin paremmin se närästykseen toimii kuin maitohappobakteerit, joita jostain oudosta syystä käytetään närästyksen hoitoon. Maitohappobakteerit kun eivät tee vatsalaukussa muuta kuin enintään kuolevat. Jos niistä osa selviää bakteerit tappavasta happokylvystä hengissä, niin ne aktivoituvat ja alkavat kukkimaan vasta paksusuolessa – siis putkiston aivan toisessa päässä kuin missä vatsa on.

Maitohappobakteerit eivät muuten muuta suolistoflooraa kuin annostelun ajaksi. Niitä ei ole enää havaittavissa ulosteista viimeistään kolmantena päivänä jauheen tai kapselien loputtua. Useimmilla annostellut maitohapoobakteerikannat häviävät jo seuraavana päivänä.

Suolisto-oireita, sekä mm. hiivaa, vastaan taistellaan usein yrittämällä vaikuttaa bakteeriflooraan. Ei tiedetä mitä muutetaan tai missä määrin, mutta yritetään kuitenkin muuttaa joksikin muuksi kuin mitä se on. Siihen vahvimmin perustuu kuitujen ja probioottien käyttö. Mutta vastoin kuin mitä valmistajat väittävät, niin kukaan ei tiedä mikä on oikea bakteerikanta. Ihmisiltä tiedetään, että niitä on useita. Pahimpia puoskareita ovat ne ruokakauppiaat, jotka rahastavat huolestuneita omistajia valehtelemalla ulosteviljelyillä ja kauppaamalla milloin mitäkin käärmeöljyä, kuten hapankaalia.

Suolistofloora on hassu viljely. Kantoja on useita. Osa haluaa hapetonta, ja osa taasen happea. Osa syö sokereita, osa proteiineja. Mutta yksikään ei syö rasvaa, vaan rasva tappaa – se on se varsinainen syy rasvaripuliin. Bakteerikannat eivät elä sulassa sovussa, vaan taistelevat ylivallasta ja olosuhteista. Kun määrälliset, niin bakteerien yksiköissä kuin kantojen määrissä, ovat jossain tuntemattomassa tasapainossa, niin elimistö voi hyvin.

Oikeastaan ainoa mikä tiedetään, muutamien kantojen toiminnan lisäksi, on että mitä enemmän bakteerikantoja löytyy, niin sitä terveempiä ollaan – tosin, ihmisten IBD-tutkimuksissa ollaan myös saatu vihjeitä, että asia saattaa olla juurikin toisinpäin. IBD on tosin poikkeus monellakin tavalla.

Carter ym. (2019¹) tutkivat tervehtyneillä rintasyöpäpotilailla miten kunto korreloi suolistobakteerien kanssa. He huomasivat, että hyvä sydän- ja hengitysteiden kunto kulki käsi kädessä monimuotoisemman bakteeriflooran kanssa, kun taasen kehon rasvaprosentti ei liittynyt asiaan. Noin neljännes bakteeriflooran variaatiosta seurasi hengitys- ja verenkiertopuolen kuntoa.

Toki tutkimuksen rajaus rintasyöpäpotilaisiin täytyy huomioida, koska heillä niin sairaus kuin hoitokin on heikentänyt alunperin kuntoakin, joten kysymysmerkki on, että voidaanko tuloksia siirtää terveisiin ihmisiin, tai valmiiksi treenatuihin.

Mutta ollaan mielenkiintoisella suunnalla, jos nimenomaan fyysinen rasitus vaikuttaa enemmän kuin laihtuminen. Jos tuosta tehdään sinällään hyvinkin epäkestävä siirto useammankin mutkan kautta koirien suolistosairauksien hoitoihin, niin tarjotut kuivamuonat, jotka aidosti ovat laihdutusruokaa (verratkaa niitä joskus light-ruokiin), pitäisikin korvata aktiivisella liikunnalla ja vaikka kausikortilla agi-hallille.

Ruuan koostumuksen ja kuitujen merkitystä koirien suolisto-oireiden korjaamisessa ei voi ohittaa, mutta se ei poista silti sitä (kokemusperäistäkin) faktaa, että ongelmat kulkevat vahvasti laiskan elämänmallin kanssa yhdessä. Osaksi ne ovat elintasosairauksia, aivan kuten ihmisilläkin.

1. Stephen J. Carter, Gary R. Hunter, J. Walker Blackston, Nianjun Liu, Elliot J. Lefkowitz, William J. Van Der Pol, Casey D. Morrow, Jesseca A. Paulsen, Laura Q. Rogers. Gut microbiota diversity associates with cardiorespiratory fitness in post-primary treatment breast cancer survivors. Experimental Physiology, 2019[↩]