Ei laadukkaan penturuuan lisäksi lihaa, koska kasvaa liian nopeasti ja luusto kärsii. Liha vasta täysikasvuisena.
Väitteeseen lihan aiheuttamasta liian nopeasta kasvusta törmää jatkuvasti. Sanotaan heti alkuun, että se on kategorisesti väärin.
Pahinta on, että tuohon törmää sivuilla, joita sivustosurffaava maallikko voisi helposti pitää asiallisena. Konservatiivista muotoilua ja allekirjoittajana eläinlääkäri. Tai pitkän linjan kasvattaja, joka on saanut jopa vuolaanavirtaa Vuolasvirta-palkinnon.
Fysiologian ja ravitsemuksen voisi luulla perustuvan tietoon ja tutkimuksiin, mutta ei, se perustuu luuloon ja uskomuksiin. Valistus ei auta, koska se hukkuu taikauskon tulvaan. Signaali/kohina-suhde on pahasti pakkasen puolella.
Rotta kasvaa viikoissa täysikasvuiseksi. Koiralla menee varsinaiseen kiihkeään kasvukauteen noin 10 kuukautta, rodun koosta hieman riippuen. Hevonen käyttää vuoden, hiukan toista. Käärme kasvaa koko ikänsä.
Kasvunopeus on vahvasti kytköksissä odotettavissa olevaan elinikään. Itsestäänselvyys, mutta kannattaa muistaa.
Yleistyksenä voidaan sanoa, että kahden vuoden kintailla liikutaan niillä eläimillä, joiden elinikä liikkuu haarukassa 10-30 vuotta.
Ravivarsan on kyettävä työhönsä kahden vuoden jälkeen, ratsupuolella on aikaa odottaa viiteenkin vuoteen asti. Tuo ero ei johdu ruokinnasta, vaan ihmisten ideologiasta sekä linjaeroista, jalostuksesta. Sama koskee koiria.
Koirien kasvuvauhtia ei säätele ruokinta tai lihan määrä, vaan sen perimä. Aivan samoin kuin ihmisilläkin. Pikkulapsen voi laittaa vegaaniksi tai ruokkia valkoiseksi heteroksi lihansyöjäksi – ja neuvolan kasvukäyrä seuraa vanhempien sukujen käyrää, ei viikottaista kauppakassia.
Kasvunopeus ja lopullinen koko riippuu perimästä. Sanotaan, että se on linjoissa liikkuva ominaisuus. Sukujuttuja siis. Kun pitkän linjan kasvattaja kertoo, että hän on omilla pennuillaan saanut ravinnolla rajoitettua kasvunopeutta, niin se perustuu muutamaan tekijään.
Vahvin on kennelliiton kasvattajien pyrkimys sellaiseen kuin oma emälinja. Greyhoundeillahan tuosta ajattelusta ollaan jo luopumassa, koska se ei yksinkertaisesti toimi.
Useimmiten linja on ”käytetty loppuun” muutamassa sukupolvessa, ja siihen on saatava rajusti uutta verta. Joko hankitaan uusi narttu, tai siirrytään käyttämään sisarusten kautta uutta ja tuoretta haaraa.
Kun sukupolvi toisensa jälkeen käytetään saman sukuisia narttuja siitokseen, niin toki saadaan samantyyppisiä pentuja – varsinkin kun autetaan hieman linjauksella, sukusiitoksella. Mutta ei sillä ole mitään tekemistä ruokinnan kanssa.
Toinen tekijä on kasvattajien sokeus. Ei ymmärretä asioiden syy/seuraus-suhteita, eikä ole aitoa vertailukohtaa.
Toinen kasvaa kokoonsa vuodessa, toinen 14 kuukaudessa. Aivan normaali vaihteluväli, mutta ensimmäisessä kehutaan ruokinnalla hidastetun kasvua, koska muutoinhan se olisi kasvanut vielä nopeammin. Oikea selitys olisi kuitenkin löytynyt yksilöstä, sekä sukutaulusta.
Ulkosiitospentueissa pennut kasvavat omaan tahtiinsa riippumatta siitä miten omistajat ovat ne ruokkineet. Samalla tavalla sisäsiitospentueissa pennut kasvavat kohtuullisen samalla tavalla – riippumatta onko omistaja noudattanut kasvattajan kasvunopeussäätelyruokintaa.
Kasvuhormonit kasvua säätelevät ja kasvu loppuu, kun luiden päiden kasvurustot sulkeutuvat ja muuttuvat ”aidoksi” rustoksi ja luuksi. Ihan itsekseen, elimistön sisäisen kellon mukaan.
Vastasyntyneen pennun koko riippuu vahviten parista tekijästä: pentujen lukumäärästä ja istukan toimivuudesta. Toki emän omakin ravitsemustilanne vaikuttaa, mutta uskon kuitenkin, että vain saadakseen (helpommin synnytettäviä) pieniä pentuja ei kukaan ala nälkiinnyttämään odottavaa emää.
Jokainen hiukankaan jalat maassa kulkeva kasvattaja tietää, että pentujen syntymäpaino ei vaikuta edes luovutusiän kokoon. Samaten hieman rääpälempi pentu ottaa sisaruksensa kiinni kun pennut siirtyvät kiinteälle. 12 viikon kohdalla kukaan ei enää pysty sanomaan kuka oli syntyessään suurin, kuka pienin. Siinä vaiheessa kokoon vaikuttavat aivan muut tekijät kuin ravinnon laatu tai edes määrä.
Ollaan unohdettu, että lihavuus ja kasvu ovat kaksi eri asiaa.
Kuvitelmaa kasvuun vaikuttavasta ruokinnasta viljelevät myös kuivamuonavalmistajien rotu- ja ikäkausiruuat. Niiden ero aktiiviruokiin on käytännössä nolla. Pientä mielikuvasäätöä ollaan tehty kalsiumin ja fosforin suhteella, mutta silläkään ei ole merkitystä.
Huolestuttavimmat erot ”normaaliruokintaan” löytyvät ns. jättirotujen penturuuista. Energia, siis käytännössä rasva, on tipautettu hivenen turhan alas. Samalla on pudotettu proteiinin määrää, mutta energian suhteenhan sillä ei periaatteessa ole merkitystä, koska proteiinit antavat saman laskennallisen energian kuin hiilihydraatit – kun rasva ja/tai valkuainen tipahtaa, niin hiilihydraatti nousee saman verran.
Käytännössä ruuan hyödynnettävä energia hieman nousee kun proteiini korvataan hiilihydraateilla, koska sokereilla on valkuaista parempi ”hyötysuhde” – koira ei hevin käytä ylimääräistä proteiinia energian tuotantoon, hiilihydraatteja kylläkin.
Ollaan omituisessa tilanteessa. Kasvavalta koiralta riistetään sen luonnollinen tapa tuottaa energiaa: metabolisoida rasvaa. Samaan syssyyn viedään siltä rakennusaineet, ne legopalikat, kun proteiinit tipautetaan alas. Sekin vähä mitä jätetään jäljelle, on nimikkeen raakaproteiini alla, joka pitää sisällään kehnot ja huonon hyödynnettävyyden sidekudosvalkuaiset sekä viljojen, perunan tai mikä sitten ruuassa hiilihydraattilähteenä onkin sisältämät vaikeasti hyödynnettävät proteiinit.
Kasvava koira tarvitsee energiaa. Enemmän kuin aikuisena. Kun siltä vähennetään rasva, niin se joutuu käyttämään muita vaihtoehtoja – hiilihydraatteja ja proteiinieja energiantuotantoon.
Hiilihydraatteja taasen saadaan hyvinkin epälaijityypillisestä ravinnosta: viljoista ja juureksista.
Proteiineista koira rakentaa itsensä. Lihakset, jänteet ja myös luustoaan. Kun kasvukaudella pelätään mörköä nimeltä kasvu nivelrikkojen pelossa, niin koiralta viedään pois sen luontainen proteiinien lähde: liha.
Joku logiikka tuossa on. En vain tiedä mikä.
Koira tarvitsee lihaa. Sen ravinnon on perustuva lihalle. Enää ei tarvitse selittää ja perustella miksi vauvoilla äidinmaito on parasta ravintoa. Mutta vuonna 2010 (edit: ja 2022 myös…) on vielä selitettävä miksi kasvavalle lihansyöjälle liha on parasta ravintoa. Outoa.
Osa säätelee pentujen kasvua imetysvaiheessa muuttamalla emän ruokavaliota. Avoin kysymys maidon rasvaprosentin säätelijöille: millaisella ruokinnanmuutoksella muutatte maidon koostumusta ja pentujen painokehitystä? Prosentit ja grammat kehiin, kiitos.
Osa säätelee pennun korkeuskasvun nopeutta ja kestoa ruokinnalla. Avoin kysymys kasvunopeuden säätelijöille: millaisilla ruokinnanmuutoksilla lisätään tai vähennetään kasvuvauhtia? Prosentit, päivät ja kilot kehiin, kiitos.
Taidan tälläkin kertaa jäädä ilman vastausta. Eipä ole yllättävää.
