Keväällä 2011 Bento Kronen -ruuan maahantuoja Vip Vescor Oy alkoi vetämään kuivamuonaa markkinoilta. 20.5.2011 Evira ilmoitti myös takaisinvedosta koskien belgialaisen Versele-Laga:n valmistamia Nutritional Balance koiranruokia. Takaisinveto lähti valmistajan toimesta, koska alkoi olla merkkejä, että ruoka aiheutti epileptisiä oireita. Syypääksi ilmoitettiin riisi, jonka valkuaispitoisuutta oli nostettu keinotekoisesti. Suomeksi: riisin ravintoarvoja oli nostettu väärentämällä. Yhtymäkohta taannoiseen maitoskandaaliin Kiinassa oli aivan turhan selvä. Silloin oli laihaa maitoa, ilmeisesti vedellä jatkettua, terästetty melamiinilla. Lopputuloksena lapsia kuoli ja sairastui.
Kun ruuan proteiinipitoisuutta mitataan, niin siitä mitataan itse asiassa typen määrä ja lasketaan kuinka suurta raakaproteiinin määrää se vastaa. Kun maitoon – tai vaikkapa kuivamuonan riisilisään – lisätään jotain muuta typpipitoista, vaikka melamiinia, niin testit näyttävät korkeaa proteiinipitoisuutta, koska typen määrä on ylhäällä. Kaikki on muutoin hienosti, mutta todellisuudessa proteiini on alhaalla ja ruoka on myrkyllistä.
Tällä kertaa yhdeksi loppulaskun maksajaksi joutui sheltti Savu. Savun surkeasta kohtalosta voi lukea Tulikäpälän kennelin blogista.
Voimia ja osaanotto.
En halua potkia päähän ruuan valmistajaa, maahantuojaa, vähittäismyyjiä tai edes merkkiä itsessään. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin he kaikki ovat hoitaneet oman osuutensa tässä katastrofissa aivan kelvollisesti. Ilmeisesti pientä vääntöä oli ollut korvausten suhteen, mutta se on valitettavan ymmärrettävää bisnesmaailmassa. Valmistaja ei kuitenkaan yrittänyt luikerrella vastuustaan, ja loppujen lopuksi korvaukset maksettiin käytännössä omistajan vaatimalla tasolla.
En halua myöskään kiukutella kuivamuonien laaduista tai yleisistä terveysriskeistä. Vaikka itse täysrehuista usein kiukuttelenkin, niin se tapahtuu lähinnä yleisen koostumuksen ja lupausten tasolla – kokonaisuutena kuivamuonat ovat turvallisia, ja sopivuus yksilölle on aivan eri asia.
Mutta yhdestä asiasta haluan kiukutella, ja se on syy, miksi tämä postaus on luokiteltu Puruvoimaan, ei ravitsemukseen tai terveyteen.
Mikä helvetti kiinalaisia vaivaa? (anteeksi kiroilu ja vahvennus… hitot minä mitään anteeksi pyydä)
En minä tiedä tuliko Versele-Lagan käyttämä riisilisä nimenomaan Kiinasta. Eikä minua sinänsä edes kiinnosta – koko se maailmankolkka on kohtuullisen sukurutsattu keskenään, vaikka korealaiset, kiinalaiset ja japanilaiset minut moisesta väitteestä ovatkin valmiit polttamaan roviolla. Japanilaiset ja korealaiset ovat keskinäisestä vihasta huolimatta hyvinkin todennäköisesti samaa kulttuuri- ja jopa geneettistä pohjaa, ja kiinalaiset ovat häärineet niillä kulmilla hyvinkin aktiivisesti jonkun tuhat vuotta. Samaa perhettä ne ovat murteista, kielistä ja silmien kallistuskulmasta huolimatta.
Miksi ihmeessä tuolla päin maailmaa niin moni asia perustuu huijaamiseen, vedättämiseen ja sumuttamiseen? Siksikö, että nuo kaikki ovat itse asiassa kaupankävijäkansoja, ja niillä on huomattavan pitkä korkeakulttuuri takanaan? Kiinalaiset ja japanilaiset pitävät itseään edelleenkin ylempänä muita, ja me länsimaalaiset koiransyöjät olemme barbaareja, joiden vedättäminen on lähes kansalaisuusvelvollisuus. Ei ole sattumaa, että länsimaisen tuottajan on pakko palkata Kiinaan omat laadunvalvojansa, muuten huijataan koko ajan. Osa tuotteista on tarkoituksella sekundaa, jolloin ostajan on tilattava lisää saadakseen korvauksen myyntikelvottomasta osasta tuotantoa. Ja kuten Kiinan viimeiset ruokaskandaalit osoittavat (luonnon tuhoamisesta puhumattakaan), niin aika alhaalla arvossa omaakin kansaa pidetään.
Tuota historiallista ja nykyistä taustaa vastaan pidän kohtuullisen kummallisena, että jotkut aivan aidosti uskovat, että kiinalaisuus on maailman pelastaja tuhat vuotta vanhoilla terveysopeillaan, jotka perustuvat aikaa, jolloin ruumiinavauksesta ja anatomian tuntemuksesta menetti päänsä. Vai mihin te luulette kiinalaisten energiavirta- ja akupisteoppien perustuvan? Oli pakko keksiä jotain ja pysyä iholla, koska sisälle kroppaan ei päässyt. Eikä ihan aina edes tutkimaan potilasta – ei reseptien ja rukosten polttaminen ja syöminen ole mikään uusi juttu sielläkään päin maailmaa.
Kiinalaiset saivat vasta – muistaakseni – portugalilaisilta ensimmäiset anatomian oppikirjansa 1800-luvun puolella. Taisi olla jopa Greys Anatomy, joka sekään ei ihan ajantasalla ollut vartalon joka sopen osalta.
Mutta silti kiinalainen vaihtoehtohoito on pop. Meille, joilla on mahdollisuus saada lääketieteellistäkin apua, moiset ovat vaihtoehtoja. Kiinassa se oli tuhansia vuosia ainoa tapa, ei ollut vaihtoehtoja.
Kiinan ruokaskandaalien ja Savun kohtalon myötä minulla alkaa olla kohtuullisia motivaatiovaikeuksia käyttää yhtään mitään suuhun pantavaa, joka tulee idästä, sieltä kauempaa. Ei yksinkertaisesti riitä luottamus valmistusportaaseen, eikä usko tullin kykyyn valvoa jokaista erää.
Ei länsimainen kulttuuri ihan kaikessa ole syvältä. Edes valvontamentaliteetin suhteen.
