Koko maailma vavahti, kun julkistettiin uusi tutkimus: lisäravinteet eivät lisää elinaikaa, vaan voivat jopa tappaa aikaisemmin (Mursu ym. 2011¹). Puolet suomalaisista oli jopa ylpeitä, sillä tämän pitkän ajan epidemiologisen seurantatutkimuksen ensimmäisenä tutkijanimenä oli suomalainen, ja Itä-Suomen yliopistokin mainittiin. Tutkimuksessahan ei sitten muuta suomalaista ollutkaan, sillä siinä oli seuratttu yli 60-vuotiaita iowalaisnaisia. Ja siitä se hauskuus sitten lähtikin liikkeelle.

Kommentoinkin jollain foorumilla heti kylmiltään moisten tutkimusten ongelmia, mutta koska itse en ole todellakaan tutkija, akateemikko vielä vähemmän, niin lainataanpa parin osaavamman tekstejä. Vastoin tyyliäni ja jopa pykäliä lainaan molemmat kirjoitukset kokonaan – mutta enemmänkin turvatakseni linkitysten pysyvyyden.

Tohtori Tolonen lienee tuttu? Näin hän kommentoi tutkimusta:

Kohututkimus ravintolisistä

Tiedotusvälineet uutisoivat ja tulkitsevat väärin Yhdysvalloissa tehtyä ravintolisätutkimusta. Sen väitetään osoittaneen, että ravintolisät ovat vaarallisia ja ne voivat jopa tappaa. Tulkinta on vastaavanlainen kuin jos ilmoitettaisiin, että lääkkeet lisäävät kuolleisuutta, ja aivan erityisesti syöpälääkkeet, sillä niiden käyttäjät kuolevat nopeimmin ja useimmin. Tosiasiassa tutkimus ei osoittanut minkäänlaista kausaalista syysuhdetta ylikuolleisuuden ja ravintolisien välillä. Ravintolisät, esimerkiksi D-vitamiini, ovat tarpeellisia ja turvallisia jatkuvassa käytössä.

Tutkimus
Iowa Women’s Health Study -nimiseen seurantatutkimukseen osallistui 38 772 naista, jotka olivat seuruun alkaessa, vuonna 1986 keskimäärin vähän alle 62-vuotiaita. Silloin 66 % naisista ilmoitti käyttävänsä vähintään yhtä ravintolisää. Vuonna 2004 käyttäjien osuus oli noussut 85 prosenttiin. Lisäksi 27 % ilmoitti vuonna 2004 käyttävänsä vähintään neljää ravintolisän ainesosaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vain seuraavia ravintolisiä: monivitamiinit, A-, B-, C-, D- ja E-vitamiinit sekä rauta, kalkki, kupari, magnesium, seleeni ja sinkki. Esim. kalaöljyä, karnosiinia, berberiiniä, fosfoseriiniä ym. tavallisia ravintolisiä ei analysoitu lainkaan.

Vuoteen 2008 mennessä noin 40 % naisista oli kuollut. Jos he olisivat eläneet, he olisivat olleet keskimäärin yli 80-vuotiaita. B6-vitamiinia, foolihappoa, rautaa, magnesiumia ja/tai kuparia omatoimisesti ja erilaisina annoksina ja eri aikoina – lyhyemmän tai pitemmän aikaa – syöneiden joukossa oli hiukan enemmän kuolleita kuin niiden joukossa, jotka eivät olleet käyttäneet ravintolisiä. Vain kalkin nauttiminen liittyi tilastollisesti vähän vähentyneeseen kuoleman riskiin. Erityisesti omatoimisesti nautittu rauta liittyi itsenäisesti ja tilastollisesti lisääntyneisiin kuolemiin (kuka neuvoo syömään rautaa, ellei siitä ole todettua puutetta?). Rautahan on tunnetusti pro-oksidatiivinen (hapetusta edistävä) aine, joka poistettiin Suomessa monivitamiini-hivenainevalmisteista jo 1980-luvulla. Suomessa lapsille, pojillekin, annettiin vielä 1960-luvulla rautatabletteja, mutta se lopetettiin, kun raudan hapettavat vaikutukset tulivat tietoon.

Tutkimusasetelman virhe
Tutkimusta ei ollut alunperinkään suunniteltu selvittämään ravintolisien vaikutuksia terveyteen eikä kuolemanriskiin. Jos niin olisi tehty, olisi naiset pitänyt kaltaistaa kahteen samanlaiseen ryhmään, joista toinen olisi saanut tutkittavia ravintolisiä ja toinen lumevalmisteita. Näin ei siis tehty, vaan osallistujilta kysyttiin eri aikoina, käyttivätkö he ravintolisiä. Tiedot perustuvat siis henkilöiden omiin ilmoituksiin, eikä tutkijoilla ole todellista tietoa siitä, mitä, kuinka paljon ja kuinka kauan naiset olivat käyttäneet. Mitään verianalyysejä ei tehty, jotta olisi nähty ravintolisien vaikutuksia veren pitoisuuksissa.

Sekoittavat tekijät
Sekoittavilla tekijöillä tarkoitetaan seikkoja, sotka sotkevat tutkimuksen tulokset. ne voivat johtua aivan muista syistä kuin mihin tutkijat ovat päätyneet. Tässä tutkimuksessa Jaakko Mursun työryhmä ei selvittänyt sitä, olivatko ravintolisiä käyttäneet sairaampia – ja siksi alttiimpia kuolemaan – kuin ei-käyttäjät. Luultavasti olivat.

Muita sekoittavia tekijöitä on paljon, muiden muassa lääkkeet. Tutkimuksen alkamisen aikaan alettiin terveillekin ihmisille syöttää kolesterolia alentavia lääkkeitä. Uuden meta-analyysin mukaan niistä ei ole mitään hyötyä naisille, vaan päinvastoin, seurauksena voi olla kuoleman riskin suureneminen. Iowassa tutkittujen naisten ravintolisien käyttö saattaa liittyä esim. kolesterolilääkitykseen, mutta tästä asiasta Jaakko Mursu työryhminen ei sano sanaakaan. Sekoittavat tekijät voivat viedä pohjan koko kohututkimukselta.

Amerikkalaiset vs suomalaiset ravintolisät
Yhdysvalloissa ravintolisät saattavat sisältää jopa satakertaisen määrän vitamiineja suosituksiin verrattuna, kertoo kohututkimusta johtanut ravitsemustutkija Jaakko Mursu. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa ravintolisien valmistajien toimintaa ja vaikutuksia ei valvota juuri mitenkään. EU:ssa (ja siis Suomessa) valvonta on tiukkaa. Tässä on syytä erikseen vielä todeta, ettei tutkimuksessa käytetty suomalaisia ravintolisiä (joita Evira valvoo).

Pääkirjoitus ja sen tekijä
Lehti julkaisi tutkimuksen johdosta pääkirjoituksen, jonka oli laatinut serbi Goran Bjelakovic, joka itse vääristeli antioksidanttitutkimuksia JAMAssa 2007. Siitä nousi aikanaan samanlainen mediakohu kuin nyt Mursun raportista. Olen käsitellyt tätä raporttia aikaisemmin. Kun Bjelakovicin ja Gluudin aineisto analysoitiin uudelleen, niin tulos olikin ihan toisen näköinen. Alkuperäinen analyysi oli tehty ketunhäntä kainalossa. Nyt sama mies on päässyt pääkirjoituksen laatijaksi.

Lopuksi
Tietyt ravintolisät, esimerkiksi D-vitamiini, ovat välttämättömiä terveydelle ja hyvinvoinnille. Ravintolisien mustamaalaaminen ja niiden käyttämättä jättäminen voi heikentää ihmisten terveydentilaa ja lisätä sairastumisen riskiä ja lääkityksen tarvetta ja lääkkeiden sivuvaikutuksia. Itse olen nauttinut ravintolisiä päivittäin jo 30 vuotta ja aion jatkaa vastakin.

Anssi Manninenkin alkaa olla myös laajasti tunnettu persoona. Hän ei ole puoliksikaan niin kiltti kuin Tolonen…

Kohuttu ravintolisätutkimus

Populaarimediassa on toitotettu uudesta kohututkimuksesta, jonka mukaan ravintolisät ovat turhia ja saattavat olla jopa haitallisia. Kyseessä on Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä julkaistu epidemiologinen tutkimus. Jo tässä vaiheessa kaikki valveutuneet tajuavat, että ko. tutkimus ei voi osoittaa syy-seuraussuhdetta minkään asian osalta. Tästä ei ole kahta puhetta.

Anyway, tutkimuksessa oli mukana valtaisa joukko naisia, joiden ravintolisien käyttöä oli seurattu 80-luvun puolivälistä asti. Tutkimuksen alkaessa he olivat 62-vuotiaita. Tutkimuksessa mukana olo tarkoitti sitä, että henkilöt vastasivat KOLME kertaa 22 vuoden aikana (v. 1986, 1997 ja 2004) tutkijoiden esittämiin kysymyksiin koskien ravintolisien käyttöä. Itse ravinteiden käyttöä ei kontrolloitu mitenkään, eikä käytettyjen tuotteiden sisällöstä ole luonnollisestaan mitään tietoa. Varsin huvittavaa oli se, että tutkijat pitivät tutkimuksensa vahvuutena sitä, että vitamiinien käyttöä tiedusteltiin kokonaista kolme kertaa. Tämä jo kertoo jotain näiden epidemiologisten tutkimusten tasosta.

Kolmesta kyselystä saatujen ”tietojen” perusteella tutkijat analysoivat tilastollisia menetelmiä käyttämällä assosiaatioita mm. monivitamiini-valmisteen käytön ja kuolleisuuden välillä. En jaksa yksityiskohtiin mennä, sillä mielestäni on ihan yksi lysti, mitä assosiaatioita löydettiin. Tällaisten epidemiologisten seurantatutkimusten tieteellinen painoarvo lähentelee nollaa. Epidemiologisten tutkimusten tärkein funktio on proffien julkaisuluetteloiden pidentäminen.

Oli mielenkiintoista havaita, että THL:n tutkimusprofessori Suvi Virtanen (itsekin epidemiologi) ei halua vastata suoraan MTV3:n toimittajan esittämään kysymymykseen siitä, että osoittaako ko. tutkimus syy-seuraussuhteen. Virtanen kiertää epidemiologien kannalta kiusallisen kysymyksen toteamalla, että satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset antavat parempaa näyttää syy-seuraussuhteesta. On kuitenkin harhaanjohtavaa puhua ”paremmasta näytöstä”, sillä ko. epidemiologinen seurantatutkimus ei tarjoa minkään asteista näyttöä syy-seuraussuhteesta. Se voi tarjota parhaillaan näyttöä assosiaatioista. Tässä tapauksessa nekin ovat heikolla pohjalla, sillä ravintolisien käyttö oli täysin kontrolloimatonta. Ja saatavilla on luonnollisesti kymmeniä tuhansia erilaisia ravintolisävalmisteita, joiden vaikutuksetkin lienevät hyvin erilaisia.

Laitan loppuun linkin satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen, jotta kaikki lukijat varmasti tajuavat eron:

Effect of long-term treatment with antioxidants (vitamin C, vitamin E, coenzyme Q10 and selenium) on arterial compliance, humoral factors and inflammatory markers in patients with multiple cardiovascular
risk factors

Se siitä ja sen kestävyydestä.

Me kaikkihan tiedämme, että savolaisten kanssa vastuu ymmärtämisestä siirtyy kuulijalle. Kuopion yliopisto taisi olla asialla tässä aivan taannoin mullistavan leipätutkimuksen myötä, jossa todettiin tumman kokojyväviljan olevan terveellistä. Ihan tutkitusti. Toinen porukka sai tummaa täysjyväviljaa, kalaa muutaman kerran viikossa ja mukavan paljon marjoja ja muuta kasvismaailmaa. Vertailupoppoo sai täysin puhdasta valkoista leipää, kalaa kerran viikossa, eikä marjoja. Yllättävästi tulokseksi saatiin, että tumma vilja oli huomattavan paljon terveellisempää. Olipa yllättävä tulos tuolla tutkimusasetelmalla. Mutta alkaisivatkohan nämä itäisen yliopistomaailman vastuun kaatamiset kuulijan niskaan jo riittää?

Radiossa haastateltiin jotain rouva-lääkäri-tutkijaa Evirasta. Hänestä lisäravinteiden suurin ongelma on, että niitä ei ole tutkittu kuin lääkkeitä eikä niitä kohdella lääkkeinä, vaan elintarvikkeina. Juu ei. Miksi pitäisi? Lisäksi suuri ongelma oli, että niitä myydän nettikaupoissa. Ovatko siis kivijalkakaupat parempia? Ymmärrän, että Evirassa – ja akateemisessa maailmassa ylipäätään – ollaan hiukan irti elävästä elämästä, mutta voisiko silti pyytää jotain suhteellisuudentajua? Vai paljastuiko tässä yksi salaliittoteoria? Lisäravinteet ovat ok, jos ne myydään apteekista käsikauppana, mutta muilla ei saisi olla osaa eikä arpaa siihen bisnekseen.

Joka tapauksessa, ei lisäravinteisiin kuole nykyisillä tutkimusnäytöillä. Välillä ne ovat jopa hyödyksi. Niin ihmisille kuin koirillekin.

1. Jaakko Mursu, Kim Robien, Lisa J. Harnack. Dietary Supplements and Mortality Rate in Older Women. The Iowa Women’s Health Study. Arch Intern Med 171(18) Oct 2011[↩]