Kuivamuonat ovat tarkkaan tasapainotettuja koiran tarpeisiin, ainakin jos syödään valmistajan suosittamia annoksia. Liha sotkee kaiken, varsinkin tasapainon, ja silloin maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa. Tai ainakin koirien kuivamuonamyynnin määrä saattaa laskea.

Jokainen on kuullut nuo väitteet ja osa jopa uskoo niihin. On kuitenkin ymmärrettävä, että tasapainoisuus kuivamuonissa on urbaania legendaa siitäkin huolimatta (tai juuri sen takia), että ne täyttävät NRC:n tai FEDIAF:n minimivaatimukset ja jäävät maksimin alapuolelle mahduttaen itsensä paikoin laajaankin haarukkaan. Kannattaa myös muistaa, että ei prosessointi tai raakuus merkitse yhtään mitään, vaan mitä syödään ja kuinka paljon.

Välillä tuntuu siltä, että 50/50-tyylin ruokintaratkaisut ovat pahin mahdollinen tapa ruokkia, koska silloin astutaan kummankin ääripään varpaille. Ei tunnusteta väriä, vaan otetaan kummastakin hyvät puolet, joka tietenkin tarkoittaa samalla sitä, että kummallakin ääripäällä on huonoja puolia, eikä kukaan halua kuulla negatiivista tai edes oletetusti negatiivista omasta tavastaan ruokkia koiraa.

Kerron uutisen. Ei ole olemassa täydellisyyttä ja aivan kaikessa on varjopuolensa. 50/50-ruokinnan tavassa sekoittaa lihaa ja kuivamuonia on myös oma heikkoutensa ja se on kompromissi. Vaikka lihan laatuun voidaankin vaikuttaa, ainakin jossain määrin, niin kuivamuonaosuuden ”vetovastuu” luovutetaan täysin valmistajalle.

Kuivamuonan määrän vähentämisessä alle valmistajan suositusannoksen katsotaan olevan yksi paha riski. Silloin ei saada enää suositusten mukaisia määriä, koska tasapaino on rikottu. Tämä on helppo selvittää. Laitetaan rinnakkain koiran tarve ja mitä ruuasta saadaan. Jos suositusannoksesta saadaan kaksi kertaa enemmän kuin mitä on tarve, niin määrä pitäisi olla puolitettavissa – jolloin voidaan myös esittää uudestaan kysymys tasapainosta, kriittisemmällä äänenpainolla.

Otetaan taas kerran vertailuun laiskahko 30 kg kotikoiramme. Määrät ovat samantyyppisistä kuivamuonista suositusannoksilla. Ainoastaan Royal Canin ilmoittaa kertovansa aidot määrät[ref]Tilanne 20.8.2015. Sen sijaan 2019 RC ei enää ilmoita edes ruokien kalsiummääriä.[/ref], kun muut kertovat vain lisätyt, jolloin todellinen ravintosisältö on hämärän peitossa.

Taulukosta huomaa välittömästi yhden asian. Oikeastaan ainoat, joissa on valmistajien välillä tasapainoa, ovat proteiinin ja kalsiumin määrä.

Proteiinien ongelma taasen tulee käytettyjen raaka-aineiden sulavuudesta, jonka takia kaikilla valmistajilla on paniikinomainen tarve mainostaa lihan osuutta – ja turhan usein kuivatuotteessa harhaanjohtavasti märkäpainona.

Kalsiumin suhteen taasen mennään iloisesti yli 2,5 kertaisella annoksella tarpeeseen nähden. Julkinen syy on kalsiumin ja fosforin suhde, aidompi syy löytyy bioaktiivisuudesta eli kehnohkosta imeytymisestä.

A-vitamiinissa mennään reippaasti yli suositusten, eikä kukaan pelkää yliannostusta.

Facebookin ruokintaryhmissä kiehui yhdessä vaiheessa. Syynä oli käyttämäni NRC:tä korkeampi sinkkisuositus 2 mg/kgEP, kun pitäisi antaa lähes puolet vähemmän eli per metabolinen painokilo.

Ihmisiä peloteltiin yliannoksilla ja asialla olivat ns. NRC-uskovaiset, joiden mielestä kuivamuonien sisällysluettelot ovat raamatusta seuraava – eikä raamattu tarkoita nyt kristttyjen pyhää kirjaa, vaan NRC:n saantisuosituksia.

Vertailu kertoo surkean totuuden. Jokainen kuivamuona tarjoaa enemmän sinkkiä kuin mitä minun suositukseni on. Niin tekee myös Acana ja ero tulee ainoastaan siinä, että Acana ei kerro aitoa ravintosisältöä. Royal Caninin ja Acanan ero lisätyssä sinkissä on noin 30 mg/kg eli annoksissa on RC:llä lisättyä sinkkiä 10 mg enemmän.

Syy kuivamuonien korkeampiin sinkkimääriin löytyy taas kerran bioaktiivisuudesta, ne eivät imeydy kuivamuonista tehokkaasti. Oleellista on se, että milligrammoissa ei aidosti olekaan eroa minun käyttämääni määrään elopainoa kohden, vaan yliannostuskritiikki olisikin pitänyt kohdistaa NRC:n suosituksiin nähden. Mutta kerranko sitä lipsahtaa, uskovillakin.

D-vitamiinissa on selvä ero, mutta se on ollut aina tiedossa. Valmistajat noudattavat hyvinkin tarkasti NRC:n suositusta, joka on hieman omituista, sillä matkaa NRC:n ilmoittamaan turvallisen saannin ylärajaan – jota kaikessa muussa käytetään kuin suositussaantia, on melkoisesti matkaa.

A-vitamiinissa, jossa on teoreettista myrkyllisyyttä pelätty paljon enemmän, ei ylitys haittaa, mutta turvallisessa D-vitamiinissa mennään minimiannoksilla. Se, että Royal Caninilla ja Acanalla on kohtuullisen suuri ero toisiinsa nähden, johtuu taas kerran asetelmasta todellinen vastaan lisätty ja paljonko valmistuksessa hukataan.

On kuitenkin selvää, ettei ole olemassa mitään tasapainoa, vaan on olemassa eri valmistajien tekemiä kuivamuonia, joissa on erilainen sisältö, kun samalla osa sisällöstä on kuin yhdestä puusta vuoltua.

On myös aivan yhtä selvää, että kuivamuonien määrää ruuassa voidaan laskea alemmas, koska joka tapauksessa sinkkiä ja D-vitamiinia pitää antaa purkista lisää.

Mutta mitä tapahtuu proteiinille, kalsiumille ja Ca/P-suhteelle, kun siirrytäänkin 50/50-ruokintaan? Otetaan kuivamuonista puolet pois ja lisätään 50 % enemmän tavallista ”koiralaatuista” sikanautaa joukkoon. Silloin RC.tä annetaan 177 g ja lihaa 266 g, Acanaa annetaan 155 g ja lihaa 232 g.

Pelko lisääntyvästä fosforista on väärä. Kun ruuassa nostetaan lihan määrää ja lasketaan kuivamuonan määrää, niin aidosti vähennetäänkin fosforia.

Johtuu siitä, että kuivamuonassa on paljon enemmän grammoina fosforia, koska siinä on vähemmän vettä. Toki jos kuivamuonan määrää lasketaan tarpeeksi alas, niin Ca/P kääntyy väärinpäin. Jos sitä pelkää, niin silläkään ei ole merkitystä, koska samalla ollaan myös pisteessä, jossa kalsiumin määrää on joka tapauksessa lisättävä, koska se on grammoissa mitattuna liian alhainen.

Kun kuivamuonan määrää on pudotettu niin alas, että sen tarjoamat suojaravintoaineet eivät enää yksinään riitä minimiravitsemuksen täyttämiseen, niin kyse ei ole enää 50/50-ruokinnasta tai sen variaatiosta. Silloin kuivamuonaa käytetään kuin ravintolisää, täydentämään. Aivan samoin kuin raakaruokinnassa käytetään maksaa tai merilevää. Se on silloin osa ruokintaa, ei sen perusta.