Netissä pyörii omituinen selvitys siitä, miten klippaaminen vaikuttaa alusvillalliseen koiraan helteellä. Lyhyestä virsi kaunis: ajatus on se, että klipatulla koiralla ilman vapaampi liikkuminen ei riitä jäähdyttämään koiraa, koska aurinko pääsee porottamaan suoraan selkään ja lisäksi nahka palaa, koska turkki ei suojaa.

Vahvemmaksi vakuudeksi esitetään muutama kiva piirros, jossa on nuolia sekä liuta linkkejä, jotka selittävät samaa käyttäen toinen toisiaan viitteenä. Vastaava kopypeistausongelma siis kuten vaikkapa barffissa. Valitettavasti kaunis teoria kaatuu siihen, että todellisuus ei noudata tuota teoriaa. Siksi kyseessä ei ole edes teoria, vaan kummallinen luulo.

Minäkin piirsin kivoi kuvei, jotka eivät tosin ole yhtä kauniita. Nuoletkin puuttuvat, mutta viivoja löytyy. Kerrataan miksi klippaamisen auttama jäähtyminen toimii reaalimaailmassa.

Turkki toimii eristeenä. Se toimii lämpöeristeenä kumpaankin suuntaan, niin lämmityksessä kuin jäähtymisessäkin. Yksi syy siihen mikä lämpöhalvaus iskee helpommin paksu- ja tuplaturkkiseen kuin yksinkertaiseen ohueen turkkiin. Kylmällä turkki eristää ruumiinlämpöä ulospäin, eli hidastaa koiran jäähtymistä ja hukka sitten hoidetaan kehon omalla työllä – liikkeellä ja lisäämättä energian polttoa. Siksi kylmä ilmanala lisää kalorien tarvetta.

Turkki eristää myös lämpöä, ulkopäin tulevaa, mutta vain määrättyyn rajaan asti. Tähän rajaan vaikuttaa myös turkin väri, sillä musta heijastaa vähemmän eli imee mm. auringon säteilyä helpommin itseensä. Turkki lämpenee hitaasti, mutta väjäämättä ja se lämpenee molemmista suunnista. Aurinko lämmittää ulkoa ja koira sisältä. Kun lämpötilaero pienenee, niin lämmön siirtyminen heikkenee. Koira poistaa tehokkaimmin lämpöä itsestään

• läähättämällä
• reisien sisäpinnoilta
• kaulan ulkosyrjiltä

Läähätyksessä lämpö poistetaan hengitysilman mukana, kun iso (kuuma) verimäärä siirretään keuhkoihin. Reisissä ja kaulalla isot suonet tulevat poikkeuksellisen pintaan ja syynä on vain saada mahdollisimman suuri verimäärä luovuttamaan lämpöä sekä jäähtymään.

Läähätykseen emme voi vaikuttaa, ainakaan positiivisella tavalla. Sen sijaan umpinaisella kuonokopalla sekä umpinaisella lämpimällä tilalla (yleensä auto, mutta onnistuu se muuallakin) saadaan taattua se, että sisäänhengitys tuo taatusi entistä kuumempaa ilmaa tilalle.

Sen sijaan ruumiista säteilevään lämpöön kyetään hiukan vaikuttamaan. Siksi käytetään jäähdytysmantteleita, uitetaan, pidetään varjossa tai klipataan turkki lyhyemmäksi. Koska kuuma ilmanala ja auringonpaiste nostaa väistämättä koiralla lämpötilaa, ja turkki heikentää eristämällä liikalämmön poistoa, niin tehdään sama kuin minkä luonto on tehnyt lyhyt- ja ohutturkkisimmilla roduilla: ohennetaan turkkia.

Ohutturkkisella koiralla ilmavirta pääsee vapaammin turkin läpi ja estää siten jäähdyttämällä koiran tukalaa oloa. Turkki heijastaa osan säteilystä takaisin, mutta se ei niinkään liity turkin laatuun, vaan väriin. Kaksi villamattoa auringossa saa saman määrän auringon UV-säteilyäkin, mutta musta lämmittää allaan olevan maan nopeammin kuin valkoinen. Musta imee itseensä auringon säteilyn, mutta valkoinen heijastaa suuremman osan pois.

Tarkkaan ottaen yksinkertaisella turkilla varustettu koira saa auringon lämpösäteilyä aivan saman verran kuin alusvillalla oleva toinen samanvärinen, ja ensi alkuun ohuempi turkki päästää lämpöä läpi helpommin, koska se ei eristä yhtä hyvin. Ohuempi turkki taasen jäähtyy myös nopeammin, aivan samasta syystä. Paksumpi karvapeite eristää ensi alkuun hieman, mutta lämmettyään se myöskin luovuttaa lämpöä heikommin, eli jäähtyy, aivan samasta syystä. Koiraa tosin alkuajan hitaampi lämmönläpäisy ei paljon lohduta, koska sen pitäisi saada jo siinä vaiheessa liikalämpöä häviämään, ja se on vaikeaa eristävän paksun turkin takia.

Kevyemmällä pohjavillalla varustettu sen sijaan alkaa etsimään varjoa aikaisemmin, koska pohjavilla estää ilman liikkumista, eikä jäähtyminen ole enää tehokasta. Koska heikompi pohjavilla kuitenkin myös eristää hiukan, niin osa lämmöstä ei pääse kiusaamaan koiraa – ennen kuin turkki on ”ladattu” lämpöä täyteen kuin kiukaan kivet. Silloin eristys alkaa olla tehokasta, koska mitä pienempi lämpätilaero on, niin sitä heikommin lämpö siirtyy koiran verenkierrosta ulkoilmaan.

Paksun, tiheän, kauniin ja usein hiirenharmaan alusvillan omaavat koirat ovat ihmeissään. Talvella turkki sitoo lämmön tehokkaasti kroppaan, eikä kovatkaan pakkaset ole ongelma. Mutta auta armias kun helteet iskevät. Elimistö tuuppaa lämpöä lähes 39 astetta, ja ero ulkoilmaan on pieni. Jäähtyminen on tehotonta ja kohta on tolkuton hiki – ja koiralla ilmaisu hiki tarkoittaa jatkuvaa läähätystä, jossa hukataan elimistöstä nestettä koiran alkaessa kuivumaan. Hengityksen mukana poistuu hiilidioksidina myös hiiltä, joka muuttaa munuaisten mielestä liikaa veren pH-tasapainoa, jonka jälkeen aletaan vapauttamaan lihassoluista kaliumia. Kalium on koiralle tärkein elektrolyytti eli nestetasapainosta huolehtiva mineraali ja sen vaje tai läähätyksen takia syntynyt hukka on koiralle aivan yhtä paha asia kuin ihmiselle hikoilun takia tuleva natriumin puute.

Koko kiusa ja vaiva vain siksi, että evoluutio teki sattuneesta syystä pohjoisen roduille paljon ilmaa sitovan kaksikerroksisen turkin, joka kestää vettä, lunta ja pakkasta, mutta ei hellettä – ainakaan pitkiä aikoja. Sen sijaan eteläisten alueiden koirilla on aivan yhtä pätevästä syystä ohut, yksinkertainen turkki, joka pakkaskuukausina vaatii takin päälle.

Tilanne on hyvin yksinkertainen. Ohutturkkiset puetaan mantteleihin talvella, ja paksummat kaksinkertaiset taasen saavat päälleen kesällä jäähdytysmanttelin – tai viedään tukka.

Klippaamisen vahvin vastaväite on, että klipattu turkki ei suojaa ihoa auringolta ja palaa herkästi. Jos unohdetaan kokemusperäinen tieto, jonka mukaan tuo on totaalista höpöä, niin mietitään asiaa hieman teknisemmin. Kukaan ei sheivaa koiraansa kaljuksi. Kalju on klipatuilla turkkikoirilla puhekielinen ilmaisu, ei olemassa oleva tila. Klipattu koira ei siis ole koskaan kuin perun tai kiinan klanit, täysposliini, vaan se on kuin kuka tahansa jenkkisiiliä kantava: kolmen millin siili on lyhyimmästä päästä. Koiralla kolmen millin terällä ajettu kalju on tiukka karvapeite ja alusvillaisilla se on vielä tiheämpi. Ei siitä auringon haitallisia UV-säteitä saada läpi niin paljoa, että se aiheuttaisi palovammoja – yhtä vähän kuin mitä ihminen saisi ohuella paidalla.

Jos ei halua klipata koiraansa siksi, että päiväntasaajalla ja Australiassa on kovempi auringonpaiste, ja haluaa hoitaa jäähdytyksen vedellä, niin yksi asia on syytä muistaa: selän kastaminen on sarjaa huonot ideat. Turkkiin imeytyvä vesi lämpenee ilman kunnollista kuivausta ja jos koiraa ei pidetä esimerkiksi varjossa, niin hetken kuluttua eläin on kuin kuumassa vesihauteessa.

Jotkut yrittävät väittää, että haihtuminen jäähdyttäisi koiraa. Aivan kuten kasteltaisiin olutpullo rannalle tai saunaan. Ajatus on aivan oikea, jos koira haihduttaisi vettä turkistaan – mutta kun se ei haihdu, kiitos paksun ja eristävän turkin. Iho ei sido vettä ja siksi haihtuva vesi jäähdyttää ja voimme olla yli sadan asteen löylyissä. Mutta kastelkaapa paksu talvitakki ja yrittäkää samaa. Toimii hetken, kunnes imeytynyt vesi on tarpeeksi kuumaa – ja hetken kuluttua on hengen lähtö lähellä.

Kun koiraa jäähdytetään vedellä selän kautta, eli yritetään estää koko eläimen lämpeneminen, niin silloin vesi heitetään turkin päälle, sitä ei kastella. Tai käytetään jäähdytysmanttelia, jossa jäähdytys tapahtuu kahdella tapaa: se on kasteltu kylmällä (tai pidetty pakastimessa) sekä haihduttaessaan kosteutta itsestään sekä lämmetessään aiheuttaa ”olutpulloefektin”. Reisien, vatsan, hännän aluksen, kaulan sekä pään kastelu kylmällä ei ole tehty lämmön estämiseen, kuten vaikkapa jäähdytysmanttelit, vaan nimenomaan koiran jäähdyttämiseen niin, että siitä poistetaan lämpöä. Lopputulos on tiestysti sama, mutta toiminta erilainen: jäähdytysmantteli estää koiran kuumenemista ja arkojen paikkojen kastelu jäähdyttää koirassa olevaa kuumutta; kyllä, kaavamainen jako.

Kaiken kaikkiaan klippaaminen helpottaa kaikkien koirien oloa, eikä ole terveydelle riskialtista. Toki riippuu koirasta kannattaako sitä klipata – mutta valinta pitäisi tapahtua koiran hyvinvoinnin ehdoilla, ei Kennelliiton näyttelysääntöjen perusteella ja vielä vähemmän hyvin piirtävän, mutta koiran fysiologiasta eksyksissä olevan eläinlääkärin kirjoitusten perusteella.