Netissä on lukemattomia sivustoja, joihin on listattu kaikki ne kuivamuonabrändit, jotka eivät testaa ruokiaan koe-eläimillä. Nuo listat ohjaavat vahvasti osan moraaliseettisempien koiranomistajien ruokahankintoja. Valitettavaa vain on, että nuo listat ovat pääosin aivan puutaheinää ja varsinkin jenkkiläiset ”varoitussivustot” ajavat aivan muuta agendaa kuin tiedotusta aiheesta. Osassa levitetään puhdasta luuloa. Osa on erikoistunut kilpailijoiden kampittamiseen. Osa on valjastettu eläintenoikeusliikkeen työjuhdaksi. Yhteistä niissä kaikissa on se, että yksikään ei tiedä eikä ymmärrä mistä kirjoittavat.
Jokainen valmistaja kehuu ruokaansa tutkitusti koirille täydelliseksi. Mutta mistä ihmeestä he tietävät, että ruoka täyttää tarpeet, jos ainoa tehty tutkimustyö on mallia jonkun sponssatun kennelin ns. maistuvuuskokeilut?
- Terve, tässä on taas lavallinen ruokaa. Onko uponnut?
- Joo kiitti. On meidän koirat syöneet ja ollaan pari säkkiä myyty kavereillekin.
- Vatsat on varmaan olleet kunnossa kanssa?
- Joo, en ole ainakaan huomannut mitään ihmeellistä.
- Kiva, nyt sitten tiedetään tutkitusti, että meidän valmistama ruoka maistuu ja sopii koirille. Kiitos kaunis, ja tuon taas lavan ensi kuussa. Ai niin, tässä vielä meidän merkin lippis kaupan päälle, T-paidan saitkin varmaan viime kuussa.
Muistetaan perusasiat. Jotta tiedettäisiin, miten ylimäärä kalsiumia on riski, tai miten proteiinit imeytyvät, tai onko hiilihydraateista hyötyä energian tuotannossa, niin asiaa on täytynyt tutkia. Se ei onnistu kotikenneleissä maistuvuustutkimuksina. Koeputkitestit antavat vain suuntaa. Asiaa on siis täytynyt tutkia laboratoriossa, ja koekaniineina on käytetty joko halpoja rottia tai kalliimpia beagleja. Onneksi osa tutkimustyöstä on saatu toteutettua valjakkokoirilla ja ratagreyhoundeilla. Mutta niitä on tutkittu, että ollaan saatu tietoa – tämä on pointti.
Osa tutkimustyöstä perustuu kymmeniä vuosia vanhoihin laboratoriokokeisiin. Aikana, jolloin kuivamuonat eivät olleet näin iso bisnes, eikä kuluttajia murehdituttanut labraeläinten käyttö. Mutta melkoinen osa eläinkokeista saadusta ”koiratietoudesta” ravitsemuksen suhteen ei ole koskaan liittynyt mitenkään koirien tarpeisiin, vaan tieto on saatu kaupan päälle ihmisten tarpeisiin suuntautuneista tutkimuksista.
Vaikka koiranruokabisnes onkin mittavaa, niin ei se niin suurta ole, että konsernien kannattaa pyörittää omaa labratoimintaa. Sen sijaan humaanipuolen tutkimus on. Yliopistoilla ja lääketeollisuudella on rahaa ja resursseja, ja he käyvät kauppaa tutkimuksilla ja tiedoilla. Myös koirien ravitsemuksen suhteen.
Kun valmistaja sanoo, että he eivät tutki koe-eläimillä, niin se tarkoittaa muutama asiaa:
- vapaamatkustetaan muiden tutkimuksilla
- ostetaan tutkimus alihankintana yksityisiltä labroilta tai korkeakouluilta
- kopioidaan valmis tuote, eikä piitata tutkimuksista
Niin tai näin, niin aina tehdas saa pidettyä kilpensä puhtaana ja kehua, että me emme tee koe-eläintutkimuksia. Eivätkä he edes valehtele, koska joku muu tekee.
Tutkimattomat valmistajat ainoastaan kuppaavat muita, eivät osallistu kustannuksiin ja sitä kautta kasvattavat omaa voitto-osuuttaan. Tutkimattomuus ei siis ole hyve, vaan ahneutta ja välinpitämättömyyttä.
Kun ostatte tutkimatonta kuivamuonaa, niin miten voitte olla varmoja, että valmistajan lupaukset kreikanherneestä, sinisimpukasta, apilasta, persiljasta tai valkosipulista pitävät paikkaansa? Asiaahan ei ole tutkittu. Miten voitte olla varmoja, että heidän käyttämänsä raaka-aineet ylipäätään ovat koiran hyödynnettävissä, jos asiaa ei ole tutkittu?
Usko on hieno asia, vai mitä.
