Ummetuksessa koira ulostaa liian harvoin tai uloste on liian kovaa. Useimmiten liian harvoin ulostaminen ei ole ongelma koirilla, vaan kyse on lähes aina liian kovasta vatsasta. Ihmisillä ummetuksesta puhutaan kun käydään vessassa harvemmin kuin kolme kertaa viikossa, mutta noin pitkä tauko koirilla on merkki jostain, johon on puututtava. Voidaan huoletta sanoa, että jos koira ulostaan vain kerran päivässä tai harvemmin, niin jossain on jotain pielessa. Ero ihmisiin tulee huomattavasti lyhyemmästä suolistosta (nopeampi läpikulkuaika) ja erilaisesta ravinnosta (nopeampi sulavuus).

Yleisimmät syyt koirien ummetukseen ovat

• liikaa sulamatonta ruokaa
• liian hyvä sulavuus
• liian vähän ruokaa
• liian vähän nestettä
• liian vähän liikkumista
• joku terveydellinen syy

 

 

Sulamaton ruoka

Sulamattoman ruuan ongelma oli yleinen syy barffin valta-aikana, jolloin ruokinta perustui lihaisiin luihin, jotka käytännössä olivat rustoja ja muita luiksi luokiteltavia ruoka-aineita. Mutta vaikka olisikin saanut lihaisia luita, joissa (maaginen) liha/luu-suhde olisi ollut fifty-fifty, niin silti luuta olisi ollut noin 30 – 40 % ruuasta riippuen onko noudatettu barffissa ajatusta 60 vai 80 % lihaisten luiden määrästä. Eli siitä omistajalla silminnähden ja koiralle syötäväksi tarkoitetusta ruokakipollisesta on kolmanneksesta lähes puoleen sulamatonta ja hyödyntämätöntä. Käytännössä se lähes kaikki on sulamatonta materiaalia, koska koira käyttää luiden kalsiumista vain tarpeensa mukaisen määrän ja loput sonnitaan – valkoinen luukakka on barffaajilla tutumpaa kuin satunnaisesti huipuita vatsansa täydeltä syöneillä, joilla niilläkin kyse on aivan samasta asiasta: liikaa sulamatonta luuta.

Koiran yleinen kalsiumin tarve on 130 mg/kgME. Jos leikitään numeroilla barffin perusideoilla, niin 30 kg koira söisi 3 % painostaan eli ruoka-annos olisi 900 grammaa. Siitä 60 % olisi lihaisia luita eli 540 grammaa, joten luuta tai rustoa olisi puolet; noin 270 grammaa. Niissä ei kuitenkaan ole pelkkää luuta, joten oletetaan luun osuudeksi 2/3, jolloin hyödynnettävää luuta olisi 180 grammaa ja rustoa 90 grammaa. Luussa on noin 37 % kalsiumia, joten kalsiumia saataisiin noin 60 grammaa, ja koiran tarve on kuitenkin vain 1,6 grammaa. Se saadaan alle viidestä grammasta luuta. Tarkoittaa sitä, että koira joutuu kakkimaan omistajan kiusaksi 175 grammaa luuta ja 90 grammaa rustoa eli yhteensä 265 grammaa sulamatonta tavaraa – joka on potentiaalinen ummetuksen aiheuttaja.

Koirien ravitsemuksen jatkokurssilaiset saattavat nyt älähtää, että eihän viisi grammaa luuta riittä kalsiumin tarpeeseen, koska imeytyminen saattaa olla noin 40 prosenttia. Ei riitäkään, mutta nythän ei mietitä kalsiumin saantia, vaan ulostettavan massan määrää. Jos grammasta luusta elimistölle suoliston seinän läpi siirrettävä määrä on 40 %, niin se loppu 60 % ulostetaan, koska se ei imeytynyt.

Se, että barffaajat joutuvat antamaan melkoisia määriä kasvissoseita, ei liity mitenkään kuviteltuun vitamiinisaantiin. Se on ummetuksen estoa. Joudutaan antamaan erikseen iso määrä vettä ja kuitua, että koira kykenisi ulostamaan noin suuren määrän sulamatonta ruokaa, eikä kuolisi suolitukokseen. Joudutaan siis käyttämään laastaria, koska perusta on sairas; koiran ruoka on vaarallista sille itselleen.

Onnistuu sulamattoman ruuan antaminen omalla typeryyden ja koiran oman ahneuden yhdistelmällä, vaikka siinä ollaankin lähempänä vierasesineongelmaa. Minulla on kokemusta siitäkin.

Ratkaisu

• vähemmän luuta ja rustoa
• hoitoon vettä ja kuitua
• ruokinnan muuttaminen terveellisemmäksi raakaruokinnaksi

Korkea sulavuus ja nälkä

Ulosteesta noin puolet on bakteerimassaa, joka on elävää, kuollutta ja poistuvaa populaatiota paksusuolesta. Osa on elimistön muuten poistamaa kuonaa. Loput on hyödyntämätöntä ruokaa. Kun liian suuri luumäärä aiheutti ummetuksen koiralle sillä, että annettiin liian suuri osuus sulamatonta ruokaa, jota peräsuoli ei enää saanut poistettua, niin liian hyvin hyödynnettävä ruoka tekee saman.

Peräsuoli aiheuttaa tarpeen ulostaa, kun tavaraa on kertynyt niin paljon, että se aiheuttaa paineen sulkijalihaksen alueelle. Jos ruoka on sulavuudeltaan liian hyvää, niin poistettavaa ei kerry tarpeeksi ja liian pitkän välivarastoinnin takia uloste alkaa kuivumaan. Siitä muodostuu tulppa, tukos. Ja vaikka kuivumista ei tapahtuisikaan, niin pökäle itsessään on niin pieni, että suolen supistuminen ei kykene ponnistamaan sitä pihalle.

Liian hyvään sulavuuden aiheuttamat ummetukset tuntuvat lisääntyneen sen jälkeen, kun kuivamuonateollisuuden myötä aiheesta alettiin puhumaan enemmän. Se siirrettiin raaka- ja kotiruokintaan, ja aina kun ihmiset innostuvat jostain, niin erehdytään liioitteluun. Syntyi uskomus, että mahdollisimman vähän ulostetta on paras mahdollinen tavoiteltava asia ja että se kertoisi jotain ruokinnan määrittelemättömästä hyvyydestä. Unohdettiin se, että liioittelevat ääripäät eivät ole koskaan hyväksi. Surkean sulavuuden aiheuttamat isot kasat eivät tarkoita sitä, että harvakseltaan putoilevat kaninpapanat ovat se mihin pitäisi pyrkiä.

Korkea sulavuus tarkoittaa myös sitä, että ruokinta ei ole terveellä tolalla kokonaisuutena. Sen saavuttamiseksi on käytettävä raaka-aineita, jotka eivät kata normaalia perusravitsemusta. Teoriassa koira on ruokittavissa pelkillä keitetyillä kananmunilla, mutta käytännössä meillä on käsissä hyvinkin nopeasti erittäin sairas koira.

Liian hyvä imeytyminen tarkoittaa myös sitä, että paksusuoleen ei tule riittävästi ravintoa siellä asustelevalle bakteerikannalle. Ja koska noin puolet ulostemassasta on bakteerikasvustoa, niin määrän väheneminen tarkoittaa automaattisesti myös sitä, että paksusuolen bakteerikanta on vähissä ja voi huonosti.

Kun puhutaan liian hyvästä imeytymisestä, niin asiaan liittyy liian usein huolestuttavampi sivujuonne. Kyse ei ole ruuan korkeasta sulavuudesta, vaan että ruokaa annetaan ylipäätään liian vähän. Tämä on aika ajoin havaittavissa raakaruokinnassa tilanteessa, jossa koira ei kykene pitämään painoaan ja se korjataan rasvalisällä. Ruokaa on annettu liian vähän, jonka takia laihdutaan, ja tuo korjataan antamalla rasvaa, joka imeytyy – silti ruuan kokonaismäärä ei ole noussut mihinkään.

Ratkaisu

• enemmän ruokaa
• enemmän kuitua
• ruokinnan muuttaminen

Liian vähän vettä

Paksusuolen yksi tärkeimmistä tehtävistä on kerätä nestettä elimistöön. Läheskään kaikkea vettä ei saada hyödynnettyä vatsasta ja ohutsuolesta, vaan se tehdään paksusuolesta. Jos paksusuolessa ei saada nestettä talteen, niin koira alkaa kuivumaan. Vesi myös pehmentää ulostetta. Kun vettä on kehon kannalta liikaa suolistossa, niin se poistetaan ulosteen mukana. Virtsaaminen on nesteen poistamista elimistöstä, eli hyödynnetyn nesteen poistamista, Jos ruuassa on vettä liian vähän, niin paksusuoli ottaa senkin vähän tehokkaasti talteen, jolloin ulostemassa kuivuu ja hetken kuluttua ollaan tilanteessa, jossa peräsuolen tukkii kuiva könttä, joka ei liity eteen- eikä taaksepäin.

En ole koskaan tavannut nesteen puutteesta ummettavaa koiraa, jolla ei olisi ollut muitakin kuivumisen oireita – matta ja huonosti voiva turkki on yksi sellainen merkki, vaikkakin turkki heijastaa monia muitakin ongelmia. Kuivuminen liittyy käytännössä aina kuivamuonia syöviin koiriin, koska annetaan joko turvottamatonta tai liian vähän veteen turvotettua ruokaa, eikä koira juo riittävästi. Kuivamuonissa tilannetta pelastaa jonkin verrankin niiden korkea sulamattoman ruuan osuus, joka kuidun tavoin sitoo itseensä vettä. Mutta tämä nestemäärä on aina samalla poissa elimistön omasta tarpeesta. Lihapohjaisessa ruokinnassa harvemmin on kuivumisen aiheuttavaa ummetusta ilman jotain sairautta ja jos ruokaa annetaan tarpeeksi, koska liha itsessään sisältää paljon vettä.

Kääntäen, korkea vesimäärä selittää myös mystiset jatkuvat löysyydet, kun koira voi muuten ulkoisesti hyvin. Vettä on suuassa niin paljon, että se löysyttää, eikä ruuassa mikään sido tehokkaasti nestettä. Tällöin kuiva kuidun lisääminen voi auttaa.

Ratkaisu

• lisätään ruokaan vettä
• juotetaan koiraa enemmän
• lisätään turvotettua kuitua
• ruokinnan muuttaminen

Liian vähän liikkumista

Ihmsivanhuksilla vuodeosastoilla on usein ummetusta. Vaikka ihmisillä vain noin 1 – 6 prosentilla on elämää vaikeuttavaa ummetusta, niin vanhoilla määrä voikin olla jo 80 %. Osaksi se johtuu vain iästä, jolloin elimistössä ei oikein mikään enää toimi tehokkaasti, osaksi heikosta juomisesta, osaksi liian vähäisestä syömisestä. Mutta vahva tekijä on liikkumattomuus. Kaikki nuo tekijät altistavat myös koiran ummetukselle.

Liikkuminen aktivoi koko kehoa, ei pelkästään sydäntä ja lihaksia, ja se myös tehostaa suolen seinämän työskentelyä, jolloin ulostetta saadaan liikutettua tehokkaasti. Käsi kädessä liikkumattomuuden kanssa kulkee ylipaino, joka sellaisenaan altistaa ummetuksella riippumatta syödystä ruokamäärästä.

Ratkaisu

• lähdetään pitkälle metsälenkille
• lisätään vettä ruokaa
• saattaa vaatia ruokintamuutoksen

Sairaudet

Erilaiset sairaudet voivat aiheuttaa kroonista ummetusta. Usein kyse on ylipäätään aineenvaihduntaan vaikuttavista sairauksista, vaikka ruuansulatus ei sinällään aineenvaihduntaa olekaan. Joskus kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa saada suolen toimimaan hitaaksi ja kovettaa vatsaa. Samaten IBS-tyyppisessä oireilussa mukana voi olla ummetusta, vaikka useimmiten taistellaankin jatkuvan löysyyden kanssa.

Useimmiten ummetus liittyy lääkkeisiin ja syynä on hidastunut tai heikentynyt suoliston liike. Jos lääkitystä ei voida vaihtaa, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää ummetuksen oireiden hoito, ja saattaa vaatia myös ruokinnan tarkistamista. On syytä välittömästi sisäistää yksi asia. Ummetus on pienempi paha kuin hoidettava sairaus. Jos hoidon sivuvaikutus on ummetus, niin se hyväksytään ja hoidetaan, mutta sitä ei sen suuremmin murehdita. Perussairaus murehdituttaa aivan riittävästi.

Joskus tukkeutuneet anaalirauhaset aiheuttavat ummetuksen. On muutoinkin syytä muistaa, että mahdollisimman kova uloste ei ole täyttyvien anaalirauhasten ennaltaehkäisevä hoitoa, vaan ns. sopiva ulosteen kiinteys (ruotsalainen sanoisi lagom) ja useammin kuin kerran päivässä ulostaminen. Plus aktiivinen, kovaa voimaa vaativa liikunta.

Uroksilla myös eturauhasen liikakasvu tai tulehdus saattaa aiheuttaa kroonista ummetusta.

Hoito

Paras tapa hoitaa ummetusta on ennaltaehkäistä se. Aina se ei onnistu, koska usein ummetus on satunnaista, eikä sinällään vaadi sen suurempia muutoksia. Joskus vaan ummettaa, aivan samoin kuin joskus voi vaan närästää. Voi olla hyvä yrittää tunnistaa satunnaisen ummetuksen aiheuttaja, mutta siitä ei kannata ottaa itselleen missiota. Omilla koirilla hupiluiden syöminen aiheuttaa luukakkaa ja ummetustyyppistä oireilua, mutta en minä sen takia kiellä niiltä tuota iloa. Minä huomioin sen ruokinnassa nostamalla kuidun määrän ylös. Mutta jos ummetus on säännöllistä tai jatkuvaa, niin korjausliikkeitä tilanteen estämiseksi on tehtävä – eikä se korjaus ole barffimainen tapa lisätä kasvissosetta, vaan poistaa aiheuttaja. Jos itse et keksi syytä, niin käytä ammattilaista apuna.

Kun koiralla on ummetusta, niin siinä vaiheessa on hieman turhaa miettiä syntyjä syviä aiheuttajasta. Ensin on hoidettava ummetus, koska se on akuutti ongelma.

Ensiapu ummetukseen on kohtuullisen helppoa. Juotetaan, annetaan ruokaa iso määrä turvotettua kuitua ja lähdetään tunnin päästä reippaammalle lenkille. Jos ummetus aiheuttaa selvää epämiellyttävyyttä koiralle, ja jatkuvaa ulostamisen tarvetta, niin otetaan hieman järeämmät työkalut käyttöön.

• Magnesiumoksidi on turha magnesiumlisäksi, mutta se on hyvä laksatiivi. Mitään selvää määrää ei ole, sillä jokainen, niin koira kuin ihminenkin, reagoi eri tavalla. Omilla koirilla 30 kg kokoluokassa 250 mg on ollut alin määrä, jolla on tullut vatsan löysyyttä.
• Parafiiniöljy ei imeydy ja siksi se toimii ummetuksen hoidossa. Yleensä neuvotaan antamaan 1 ml/kg tai 5 ml/10 kg kolmesti päivässä annettuna – huomaa, se täytyy valuttaa nieluun, koska sitä ei saa joutua keuhkoihin. Parafiini edes sulatettuna ei ole parafiiniöljyä, vaan myrkky.
• Peräruiske pehmentää ja eräällä tavalla huuhtelee peräsuolen kuivuneesta ulostetapista. Se ei ole vaikeaa, mutta googleta silti aihe ennenkuin teet sen.

Risiiniöljyä on käytetty vuosituhansia ummetuksen hoitoon, koska muutakaan ei ollut. Se aiheuttaa ripulin lisäämällä suoliston liikettä ja poistaa siten ummetuksen. Se on ummetuslääkkeenä hivenen overkill, plus maistuu todella pahalta. Toki risiiniöljyä voi käyttää, jos ei muuta ole, mutta silti kannattaa pitää mieluummin parafiiniöljyä saatavilla.

Osa käyttää ruokaöljy ummetuksen hoitoon, mutta se on melkoisen tehoton. Syynä on se, että öljyt imeytyvät. Ne ovat ruokaa. Jos kasviöljyä antaa niin suuren määrän, että se ei enää imeydy, niin korkean oksennusriskin lisäksi se aiheuttaa mahdollisesti pidemmän aikaa kestävän öljyripulin. Monet kuitenkin luottavat öljyihin ja vannovat niiden toimivuuden nimiin. Syy on kuitenkin lähes aina vain aika. Tukos laukeaa itsestään tai muista syistä.

Apteekin käsikaupan ummetuslääkkeitä voi käyttää koiralla. Ne ovat useimmiten kuitua tai suoliston nestettä lisääviä tuotteita. Annostelu on puhdasta arvaamista, mutta usein pienille koirille saattaa olla lasten annos sopiva, keskikokoisille aikuisten määrä ja jäteille sitten enemmän. Yliannos aiheuttaa hetkellisen ripulin, ei sen kummallisempaa. Ylipäätään kannattaa muistaa, että ummetuksen akuutti hoito perustuu eräällä tavalla lievään, hallittuun löysyyteen.

Jos koiralla on jatkuvaa ummetusta, niin keskustele asiasta lääkärin kanssa, koska kyse voi olla muusta sairaudesta, ja sen jälkeen muuta ruokintaa sekä elintapoja. Jos taasen kyse on huomattavan pahasta akuutista ummetuksesta, kyvyttömyydestä ulostaa, ja varsinkin jos siihen liittyy oksentamista, niin vie koira heti lääkärille. Silloin hyvinkin luultavasti kyse ei ole enää ummetuksesta, vaan tukoksesta.

Onko sinulle hyviä vinkkejä ummetuksen hoitoon? Kommentoi ja kerro muillekin.