Koiramaailmassa liikkuu terveyden suhteen erilaisia meemejä. Oikeammin sairaudet tulevat ja menevät erilaisina aaltoina. Aikaisemmin allergisoiduttiin soijalle, ja kun se poistui kuivamuonista, niin tilalle tuli viljat, useimmiten vehnä. Tuossa välissä oli kuitenkin eräs poikkeama ruoka-ainepohjaisista allergeeneistä, kun järjestään kaikki oireilevat koirat olivat varastopunkille allergisia ja jossain määrin myös pölypunkille.

Olen aina pitänyt hämmästyttävänä sitä, että kuivamuonissa allergisten osuus on erittäin korkea ja allergiat mystisesti paranevat kun siirrytään raakaruokintaan. Tuosta voisi kuvitella, että syy koirien allergioihin eivät oletkaan allergiat, vaan enintään yliherkkyys ja varsinkin ravinnon sopimattomuus. Mutta koska eläinlääkärit teettävät allergiakokeita koirille ja saavat vielä tuloksiakin, niin pakkohan niiden on pitää paikkaansa.

Koska toinen vaihtoehto olisi, että eläinlääkärit teettävät turhia kokeita, tekevät vääriä diagnooseja eivätkä osaa ammattiaan tuolta osin. Joten katsotaanpa millainen ötökkä tämä koiria sairastuttava varastopunkki oikein on.

Varastopunkki

Varastopunkki on yhteisnimitys samankaltaisille punkeille, joita esiintyy erilaisia tavaroita ja raaka-aineita varastoitaessa. Tuo on määritelmänä toki yksinkertaistavan yleistävä ja saa varmasti jokaisen punkkibiologin itkemään. Maallikoille se on riittävän helppo.

Varastopunkkeja on useita ja yleisimmät lienevät Lepidoglyphus ja Tyrophagus, mutta myös Acarus siron varastopunkkia löytyy. Nimet on mukava tietää, mutta koska tavattaessa punkit eivät kuitenkaan esittele itseään, niin niiden nimiä ei tarvitse muistaa – terveydelle ja elämälle ne ovat samanlaisia.

Koirien varastopunkkiallergiat löytyvät pääosin kuivamuonalla ruokituilta koirilta. Tämä ei ole fakta, vaan eläinlääkärien näkemys. Itseasiassa he eivät keksineet sitä, vaan adoptoivat sen asiakkailtaan barffin aamuhämärissä.

Käsitystä sitten vahvisti koirille kehitetty allergioita diagnosoiva verikoe, joka näyttää käytännössä jokaiselle testattavalle vakavaa pöly- ja varastopunkkiallergiaa.

Yleisimpänä ohjeena on pakastaa kuivamuona, koska silloin tapetaan ruuasta siihen valmistuksen aikana pesiytyneet varastopunkit.

Ohje on sinänsä pätevä, sillä varastopunkit vaativat lämmintä ja kosteaa. Ne tarvitsevat 23 – 32 °C lämpötilan sekä 80 – 90 prosentin suhteellisen ilmankosteuden.

Jos kuivamuonaa säilytetään normaalissa huonekosteudessa, joka on usein alle 45 %, ja viileässä, niin pakastaminen on turhaa. Tavalliset huonetilat estävät jo varastopunkkien kasvun ja lisääntymisen.

Tuo tosin koskee vain asuintiloissa viihtyviä. Kun kuivamuonassa kosteus nousee varastopunkin vaatimalle tasolle, niin kuivamuona on piloilla.

Lämpötilavaatimus sitten riippuukin asunnon iästä ja kunnosta.

Pakastaminen on hyödytöntä kuitenkin siksi, että allergisia oireita aiheuttavat varastopunkkien ulosteet sekä varastopunkit itse, eivätkä ne ruuasta pakastamisen myötä mihinkään häviä. Jos on vaikkapa naudanlihalle allerginen, niin allergisuus ei häviä mihinkään oli se nauta hengissä tai kuollut, koska allergisoivat proteiinit ovat kuitenkin tallella. Pähkinäallergikko ei voi syödä pähkinäjäätelöä, vaikka on kuinka pakastettu.

Varastopunkkeja on kuitenkin lähes kaikkialla, vaikka maatalous ja leipomot pahimpia ovatkin . Niitä tutkitaan ja etsitään jatkuvasti, koska niiden katsotaan aiheuttavan ammattitaudiksi luokiteltavan allergisen herkistymisen Suomessa 50 – 150 henkilölle joka vuosi[ref]Työsuojelurahasto: Työperäinen altistuminen ja herkistyminen varastopunkeille. Hanke 100065. 7.10.2002[/ref]. Altistusta tapahtuu joka puolella, mutta erityisseurannassa ovat maatalous, keittiötoiminta ja hoitotyö.

Koska Suomessa on mitattavissa käytännössä joka alalta ihmisiltä kohonneita vasta-ainepitoisuuksia, niin varastopunkeilta ei voi välttyä. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että myöskään koirat eivät voi välttyä varastopunkeilta riippumatta syövätkö ne kuivamuonia vai raakaruokaa, ja allergiadiagnoosin takia tehty veritesti ei kerro allergiasta, vaan että koira on ylipäätään altistunut varastopunkeille ja elimistö on reagoinut niihin.

Kuivamuonamarkkinoilla on merkkejä, jotka mainostavat itseään ”varastopunkkivapaina”. Kukaan ei kuitenkaan tarkkaan tiedä mitä se aidosti tarkoittaa. Näytteillä ei kuitenkaan ole selvitetty pitääkö väite paikkaansa tai ei.

Yleensä tuon annetaan ymmärtää liittyvän jotenkin tuotantoon tai vaihtoehtoisesti pakkaukseen. Pakkauksella ei ole merkitystä, koska varastopunkki ei ”tartu” yhtään sen helpommin ruokaan oli se pakattu sitten muoviin tai folioon. Suurin merkitys on tuotantotilojen pakkausvaiheessa.

Ruokahan on kypsennettyä, joten raaka-aineiden varastopunkkimäärillä ei ole merkitystä.

Jos pakkaus tehdään hyvin tuuletetussa tilassa, jossa on kuivaa (perusolettamus kuivatuotteen kanssa) ja lämpötila pidetään alle 23 asteen, niin varastopunkki ei ole ongelma. Se ei pysty elämään tuollaisessa ympäristössä.

Voitaneen siis ilman sen suurempaa rohkeutta väittää, että koirien kuivamuonissa väite varastopunkkien puuttumisesta on joko kehitetty normaaliolosuhteista tai se on katteeton.

Pölypunkit voivat aiheuttaa ongelmia kypsissäkin tuotteissa. Espanjalainen supermarketin myyjä sai nokkosrokkoihottuman käsiteltyään kypsää kinkkua, jossa oli Tyrophagus– varastopunkkia[ref]Asko Aalto: Varastopunkeistakin työsulku? (tammikuu 2008). Työsuojeluhallinto.[/ref].

Kosteusvauriot ovat koko puhuttava aihe suomalaisessa rakennusmaailmassa. Kosteusvauriot eivät lisää pölypunkin määrää, koska se haluaa huoneilman suhteellisen kosteuden olevan ylhäällä, eikä rakenteiden kosteusvauriot tarkoita kosteampaa huoneilmaa.

Sen sijaan varastopunkkien määrä saattaakin nousta kosteusvaurioiden myötä, varsinkin Tyrophagus putrescentiae pölypunkin[ref]Pirkko Ruoppi: Homeongelma työpaikalla – korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin näkökulma. Duodecim 2009;125(9):983-9[/ref] [ref]Tuula Husman, Pekka Roto, Markku Seuri: Sisäilma ja terveys – Tietoa rakentajille. Kansanterveyslaitos ISBN (pdf) 951-740-330-5[/ref].

Pölypunkki

Vaikka pölypunkki on eri hämähäkkieläin kuin varastopunkki, niin niihin suhtaudutaan hyvin samoilla tavoilla – ainakin arkielämässä ja puhekielessä.

Pölypunkit eli Dermatophagoides pteronyssimys ja Dermatophagoides farinae ovat millin osasten kokoisia hämähäkkieläimiä, jotka rakastavat hämärää, kosteaa ja pölyistä.

Ne syövät  kaikkea pientä eloperäistä eli esimerkiksi kuollutta ihosolukkoa, homeita ja siitepölyä, jota huonepölyssä riittää. Ja kun suurin ”ihopölyn” varasto on sängyn patja, niin se on pölypunkille lähes täydellinen keidas.

Ongelma on vain siinä, että myös pölypunkki on melkoisen tarkka elinympäristöstään.

Jos kangasmateriaalit ovat keinokuituja, lämpötila ei ole yli +25 astetta ja ilmankosteus on matala, alle 50 %, niin pölypunkki ei pysy hengissä – se kaipaa kosteutta 70 – 80 %[ref]Matti Hannuksela: Pölypunkki. Duodecim 30.10.2012[/ref]:.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka sänkyäänkin saisi siivota huolellisemmin, niin syy ei ole pölypunkki. Se on nimittäin lähes kuolemassa sukupuuttoon, eikä sitä suuremmin löydy enää kuin vanhemmista puurakenteisista taloista, ladoista ja navetoista.

Pölypunkki sinänsä ei ole mitenkään haitallinen ihmisille, vaan se jopa omalla pikkiriikkisellä tavallaan siivoaa ympäristöä, mutta sen ulosteet sekä se itse ovat allergisoivia ja aiheuttavat oireita pölylle herkille ihmisille. Käytännössä siis heinänuhaa, astmaoireita ja välillä atooppista ihottumaa. Siksi pölypunkkeihin on kiinnitetty huomiota. Mutta koska niitä on niin vähän ja harvassa, niin oireita aiheuttaa huonepöly ja sisään kulkeutuva siitepöly itsessään, eivät pölypunkit.